Koulut vasta alkaneet ja yksi curling-äiti

ja koulussa eka viikko on vielä ihan sisäänajoa.

omalle pojalle pidetään silloin tällöin "sairaslomaa" ihan siksi, että koulunkäynti isossa luokassa on as-lapselle liian stressaavaa ja siitä seuraa järjestyshäiriöitä ja masennusta. Mutta en minä näitä syitä ala jossain leikkipuistossa puolituntemattomille selittelemään.

muutenkin tämän äidin lapset ovat vailla rajoja ja siitä varmasti ongelmia seuraa.



Ap

jos on kerran keskinkertaista.

Aikuisen tehtävä on opettaa myös vastuullisuutta, eikä antaa lapsen jäädä kotiin aina, jos ei satu huvittamaan mennä kouluun. Lapset todellakin ärsyttävät minua, koska he ovat "mulle kaikki heti" kasvatettuja.



Ap

kun ovat vieraita, eikä omiasi. Lakkaa pohtimasta, sillähän siitä selviät.

No pidän sivistyneesti suuni ja asettelen rajoja kun kyläilevät meillä. Otan mieluummin kylään ilman äitiään, niin on helpompaa. Jos äiti ei ole paikalla, niin lapset tottelevat, mutta heti kun äiti tulee hakemaan, nin huono käytös alkaa.



Huonoa käytöstä on, että jos tarjoan äidille kahvit, niin heti on lapsetkin tyhjentämässä meidän jääkaappia haukkaillen palasia sieltä täältä ja hyläten pureskeltuja herkkuja! Juuri hetki sitten olivat jo saaneet mehua ja pullaa, mutta ei miten paljoa vaan, vaan siivu per lapsi ja pari keksiä. Tämä on mahdotonta!



Näin kun poistuivat ruokakaupasta ja lapsi heitti puoliksi syödyn lenkkimakkaran kaupan lattialle ym. (Sotkevat kotonaan miten sattuu) .



Tosiaan saan lapset käyttäytymään kyllä, mutta minun on vielä vaikea tottua siihen, että kun heidän äitinsä saapuu, niin tuo käytös alkaa. Jouduin kerrankin heittämään jääkaapista monia juttuja roskiin heidän takiaan.. Tämä on vain yksi esimerkki käytöksestä ja äiti tauno ei tajua, vaikka kerran annoinkin hänelle pussillisen pureskeltuja keksejä mukaan sanoen, että näitä ei meillä enää kukaan syö, kun lapsesi pureskelivat...



Ap

Se kyseinen äitihän on ITSE tullut ap:lle avautumaan, että "hänen mielestään lapsen ei tarvitse aina mennä kouluun ja surku kun ei voi nauttia kesästä kuten pienemmät lapset"...



Minä ymmärrän koulusta toisinaan pois jäämisen kolmosen kuvaamassa tapauksessa, ja ymmärrän myös sen, ettei oman lapsen as- ym.-ongelmista halua puolitutuille puistossa jutella. Sen sijaan en ymmrrä sitten sitä, että jos tässä tapauksessa taustalla olisi joku oikea syy jäädä välillä kotiin, tultaisiin puistossa ylipäätään vieraille puhumaan asiasta ja keksittäisiin valheita tai tekosyitä koulusta pois jäämiselle. Jotenkin siis uskoisin, että tässä tapauksessa syyt ovat juuri nuo, mitä äiti sanoo, eivät mitkään muut. Ja sitä taas en ymmärrä!

Suomessa on OPPIVELVOLLISUUS, ei se ole perheiden oma asia päättää, että "minun mielestäni on kurjaa lasten olla kauniilla säällä koulussa, ja eihän siellä aina tarvitse olla." Anteeksi nyt vaan, mutta lain mukaan tarvitsee. Opettajille ja muille oppilaille (pienestä koululaisesta puhumattakaan) on myös kohtuuttoman kuormittavaa eriyttää opetusta sen mukaan, että joku on ihan huvin vuoksi ja kauniin ilman takia jäljessä opetuksesta. Opettaja joutuu (muiden oppilaiden kustannuksella) selvittämään poissa olleelle poissaolopäivinä opetetut asiat. Ja koska poissa koulusta joudutaan olemaan paljon ihan oikeistakin syistä, ei sieltä tulisi olla kenenkään edun nimissä koskaan turhaan!



Puhumattakaan nyt siitä, miten epäreilua tuo on luokkakavereita kohtaan. Että yksi saa äidin luvalla puistoilla kouluaikana, kun muiden täytyy istua koulussa. Lisäksi tuo opettaa lapselle ihan väärää mallia opiskelusta ja vastuusta! Eikö vanhempien asia ole nimenomaan VALVOA sitä, että lapset käyvät koulussa, eivät lintsaa. Mitä kun tämä lapsi kasvaa isommaksi? Ei varmaan raahaudu kouluun kauniina kevät ja loppukesän päivinä, kun äiti on jo pienestä pitäen opettanut, ettei koulussa "ihan aina tarvi käydä"...



Ja joo, totta on, että suurin osa toisten asioilla retostelevista voisi katsoa omaan napaan ja hoitaa vaan omat hommansa, mutta kyllä ihmisillä saa mielipiteitä olla. Ja raja on hyvin liukuva sen suhteen, koska on oikeasti AIHEELLISTAKIN puuttua toisten asioihin. Nimenomaan silloin, kun on lapsia ja heidän etunsa kyseessä...Ja tässä tapauksessa tuo ko.äiti on kyllä ilmeisesti ihan itse tullut ap:lle juttelemaan asiasta (siis tullut jutustelemaan, että hänen mielestään koululaisten ei tarvitse ja on surku käydä koulua kesällä), joten silloin saa ap:lla olla kyllä mielipidekin asiasta.

Ihan konkreettisesti menisit eteen seisomaan tai nostaisit lapset pois sieltä. Sanot, että meillä ollaan meidän tavoilla ja pitää mennä pois jos ei halua totella.

Sinä automaattisesti ilmeisesti oletit, että ap oli mennyt kyselemään (vaikka mitään siihen viittaavaa ei viestissä sanottu!). Minä taas oletin, että tämä äippä on itse kertonut (vaikka mitään siihenkään viittaavaa ei kieltämättä ap kerro)...



Itse kuvittelisin, että jos joku tulee kyselemään, miksei meidän minna ole koulussa elokuussa, ja taustalla olisi jotain "oikeita" syitä, joista en halua utelijan kanssa puhua, en rupeaisi keksimään mitään tekosyitä tai vastoin omia mielipiteitäni julistamaan, että "mielestäni lasten ei aina tarvi mennä kouluun", vaan sanoisin ehkä jotain tyyliin "meillä on omat syymme". Tai sitten ihan suoraan, että "tämä on lapselleni nyt paras ratkaisu, enkä välitä oikeastaan puhua siitä sen enempää"...



10

Tulee vielä ongelmia myöhemmin, jos jatkuvasti saa olla pois koulusta huvikseen. Myöhemmin ei olekaan niin yksinkertaista olla pois, jää jälkeen muista. Lasta käy lähinnä sääliksi, kun äiti ei piittaa koulun tärkeydestä.



Typerää käytöstä minusta. Niin kuin myös nuo kyläily esimerkit.

Kyllä, laitan jääkaappini säppiin = seison vaikka sen edessä ja sanon ettei sinne mennä. Alussa pääsivät vaan yllättämään minut, kun olin jähmettynyt pöyristyneenä heidän käytöksestään ja halusin kyllä tarkkaillakin, että onko näillä lapsilla ylipäätään mitään rajoja! Sitten alkoi sujumaan hyvin ja kun äiti jäi meille kerran kahvittelemaan unohdin, että lapset käyttäytyvät niin huonosti juuri hänen seurassaan. Täytyy olla tarkkana jatkossa.



Ap

Parempi on ennaltaehkäistä, kuin lisätä ongelmiaan lastenkasvatuksessa... Koulukaan ei lapsella välttämättä jatkossa suju enää niin hyvin. En pelkää omien lasteni puolesta. Näkevätpähän vain erilaisista perheistä tulevia ihmisiä. Ja onhan tyttärelläni muitakin kavereita. Nämäkään lapset eivät ole mahdottomia. Vain äiti on mahdoton.



Ap

joutuu menemään kauniina, helteisenä päivänä kouluun istumaan; varsinkin kun koko kesän oli niin paljon sateita. Ja varmasti olisi kivempaa pojalle saada puistoilla pienemmän sisaruksen ja äidin kanssa.



Mutta vanhempana opetan lapselleni tässä tilanteessa, että koulunkäynti on tärkeää ja hyödyllistä silloinkin kun se harmittaa. Että meillä on oppivelvollisuus ja vastuu, mutta myös suuri etuoikeus käydä koulua. Ja kerron, että maailmassa on paljon lapsia, jotka eivät rahapulan ym. takia pääse kouluun, ja he olisivat ikionnellisia saadessaan käydä joka päivä koulua, oppia, kasvaa viisaiksi ja saada näin hyvän tulevaisuuden. MIELEENKÄÄN ei tulisi opettaa lapselle sellaista mallia, että "ei koulussa tarvitse käydä, jos KIVEMMALLATA tuntuisikin joskus tehdä jotain muuta".



Mielestäni tuo on vastuutonta, ja ettei muuten olisi "laitontakin". Käsittääkseni oppivelvollisuus on jokaisen lapsen VELVOLLISUUS, jota vanhempien tulee valvoa.

koulussa, niin eikö tulisi ihan luonnollisesti kysymys, että "etkös sinä Elli olekaan tänään koulussa?"



Minä ainakin varmaan kysyisin tutulta äidiltä ihan hoomoilasena, että "joko ellin koulupäivä on näin aikaisin päättynyt?" tai muuta vastaavaa, koska ei minulle ole koskaan edes tullut mieleen, ettei lapsia laiteta kouluun koulupäivänä, jos he terveitä ovat!

Siis jos koulua käyvä lapsi tulisi täysin terveenä puistossa vastaan kouluaikana, niin kyllähän se olisi sama asia,kuin nähdä sairaslomalla oleva työkaveri baarissa tms.



En todellakaan ajattelisi tenttaavani tai kuulustelevani, vaan ihan normaali kysymyshän se tutulle olisi.

Mitä se minulle kuuluu? Jos asiaa pohtisin, ajattelisin varmaan, että on jokin lääkäri- tai hammaslääkäri tai muu syy. Tai vaikkapa vielä esim. toipilas ja siksi viettää kotipäivää.

puistossa? Siis jos kaikkeen täytyy suhtautua niin, että "mitäpä se minulle kuuluu"?



Tuota minä juuri tarkoitinkin, että yleensä, jos koulua käyvä lapsi on kouluaikana puistossa, siihen on joku syy. Lääkäristä/hammaslääkäristä tulossa tms, kuten mainitsitkin. Ja ihan hyvinhän sitä voi kysäistäkin; harvoin nämä syyt ovat mitään tulenarkoja...



Sitäpä juuri tarkoitankin; jos törmäisin tuttuun äitiin ja tuttuun lapseen puistossa, aikana, jolloin tiedän lapsella periaatteessa olevan koulua, saattaisin ihan hyvin ihan viattomasti kysäistä, että "ootteko te mistä tulossa, kun Elliltä jo tähän aikaan on koulu loppu?". Ja jos tämä äiti siihen vastaisi, että "No katsos, meidän elli ei mennyt tänään lainkaan kouluun, kun on niin nätti päivä, ja minusta ei kauniilla ilmalla kouluun tarvitse mennä", niin kyllä minä sitä ihan varmasti hetken rykisin, sillä onhan se nyt todella outo asenne vanhemmalta koulunkäyntiä kohtaan.



Mä en ymmärrä tätä, että mitään ei saisi keneltäkään kysyä, kun on jo heti "kyylä" ja toista kuulusteleva paska. MITÄ te siellä puistossa sitten puhutte? Tai mistä uskallatte kysyä? Mitäpä MIKÄÄN toisten asia oikeastaan kenellekään kuuluu, mutta on sitä tuttujen kanssa tapana asioista jutella. Uskaltaako sitä enää kysyä tutulta normaaleja small talk-kysymyksiäkään, kuten "mitä kuuluu?", "Mitäs olette puuhailleet?" tai "Miten Ellin koulu on lähtenyt käyntiin?", kun eihän se minulle oikeastaan kuulu. Ja taustallahan voi olla vaikka jotain tulenarkaa, josta kanssani ei haluta puhua kuten "Paskaa kuuluu", "Olemme tulossa asperger-tutkimuksista" tai "Oppimisvaikeuksillahan se on liikkeelle lähtenyt"...

en lasten enkä aikuisten. En todellakaan tajua, mitä ne minulle kuuluu!



No minusta se että kysyy "miksi olet täällä tähän aikaan" on töykeää ja asiatonta. Sitä ei sitten taas ole se, että kyselee loppukesästä, että "mitenkäs kesä meni, vaikka olikin vähän kehnot säät", "oliko jo ikävä kavereita" tms. Tai kehuu vaikka rusketusta tai nättiä mekkoa. You know, sillä lailla epätungettelevan KOHTELIAASTI ja ASIALLISESTI.

Mitään vaihtoehtoa niiden väliltä ei ole.

Suomessa on oppivelvollisuus, mutta EI koulupakkoa!

Vaikka se koulu ei ole pakollista ei siellä voi käyttäytyä kuin pellossa, tulla ja mennä miten huvittaa. Kun lapsi ilmoitetaan kouluun, sitoudutaan noudattamaan koulun sääntöjä.

Oppivelvollisuuden voi suorittaa myös kotikouluna, jos ei koulunkäynti ja sen läsnäolovellisuudet kiinnosta.