Onko suomalainen rehellisyys naiiviutta?
Tämä tuli mieleen, kun muistaakseni tältä samalta sivulta luin, kuinka jossain toisessa maassa, muistaakseni Englannissa, on ihan toisenlaiset sanonnatkin. Meidän *rehellisyys maan perii* oli siellä ennemminkin muotoa *käytä totuutta säästeliäästi* (en muista tarkkaa sanamuotoa). Siis jo sananlaskuista lähtien erilainen maailmankuva tässä suhteessa näissä kahdessa maassa, eikä rehellinen töksäyttelykään ole samassa arvossa kuin täällä.
Entä ovatko myös suomalaiset poliitikot naiiveja ja tulevat höynäytetyksi isommissa ympyröissä kuten EU:ssa tai joissain kansainvälisissä yrityskaupoissa tai vastaavissa?
Mutta ei tarvitse keskustella poliitikoista, vaan siitä, että kun suomalaiset kai ovat perusluonteeltaan rehellisiä, joskus inhorealistisuuteen asti, niin onko se naiivia tai peräti typerää?
Kommentit (8)
Rehellisyys on älykkyyttä mutta ei tarkoita että kertoo kaiken todellakaan. Naiivius on hyväuskoisuutta ja tyhmyyttä, eri asia. Rehellinenkin voi olla naiivi. Pitää ymmärtää mistä on kysymys.
Valehtelu ja vaikeneminen kääntyy itseä vastaan, rajansa kaikella. Rehellisyys maan perii. Ei pääse helpolla rehti ihminen mutta itselle helpointa.
Rehellisyys ei tarkoita hölöttämistä. Eikä se myöskään ole naiiviutta.
Aloitus oli naiivin ihmisen näyte vähistä älynlahjoistaan.
Suomalainen myytti suomalaisten rehellisyydestä on rakennettu yhtä vahvalle pohjalle kuin suomettumisen aikakausi: se on illuusio joka piti vain luoda jostakin.
Jos puhuu totta niin ei tarvitse muistaa niin paljon.
Möläyttely kertoo muusta kun rehellisestä ihmisestä. Möläyttelen asioita eli suustani tupsahtaa asioita, joita ei pitänyt sanoa. Sammakoitakin?
Suomalainen rehellisyys on urbaanilegenda. Kaikki kusettavat, valehtelevat, pimittävät tietoa minkä ehtivät ja ovat lahjottavissa, varsinkin virkamiehet. Naivia on se, jos ei tätä muka huomaa.
Englanniksi hiljaiset perivät maan joten me suomalaiset olemme siinäkin vahvoilla.