Kenen lautaselta kehtaat ottaa maistiaisen?
Lapsen, puolison, työkaverin, pomon, alaisen, äidin, isän, sisaruksen, anopin, apen, isoäidin, vaarin, naapurin, ystävän, kaverin, deitin, tuttavan...
Itsellä rahoittuu puolisoon. Hämmästyin, kun kerran naispuolinen työkaveri maistoi miespuolisen työkaverin lautaselta lounasta. Olenko jotenkin rajoittunut?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
En maista kenenkään lautaselta. Kerran kaverini maistoi kyselemättä lautaseltani, jonka jälkeen työnsin annoksen hänelle ja totesin, että ole hyvä, syö toki kokonaan. Se ateriahetki päättyi siihen, koska kaveri kimmastui hygieniasäännöistäni (en sanonut niistä mitään) ja totesi, että olen outo. Maistaahan saa aina.
Hyi. Nää on näitä mukasosiaalisia. Emme ronki edes lasten kanssa toistemme ruokia. Eikös karieskin leviä tällä tavalla?
Henkilökohtaisesti minulle ei ole niin väliä kuka lautaseltani maistaa, mutta ei sörkitä toisten ruokia ilman lupaa. Hieman minua huvittaa, että toisen lautaselta ei voi maistaa, mutta vieraan ihmisen suutelulle on toisinaan matalampi kynnys.
Siis... Meinaatko että kysymättä?! Ei kenenkään, tietenkään, hyi mitä apina käytöstä! Eihän nyt hyvänen aika toisten ruokaa mennä omin luvin rämpimään 😱.
Miehen lautaselta. Lapselta ehkä. Parhaimmalta kaverilta kysyn luvan. En tod miltään työkaverilta.
Kyllä mä kysyn luvan maistamiseen, vaikka kyseessä olisi oma lapsi tai puoliso. Mutta en tosiaan työkavereiden lautasilta lähtisi maistelemaan ruokia kovin helpolla.
Olen mies ja naispuolisen työkaverin kanssa joskus tarjotaan maistiaisia omilla haarukoillamme suoraan toistemme suuhun kun ollaan kahdestaan lounaalla. Piristää kivasti kesken työpäivän ja jaksaa taas mennä kotiin kärttyisen vaimon luo pienen flirtin jälkeen.
Joskus kyllä tarjoillaan muunkinlaisia maistiaisia mutta se on toinen tarina
En mä ota toisten lautasilta (koska hygienia) mut en kehtaa kieltäytyäkään jos joku haluaa maistaa mun ruokaa. Ei se nyt mun maailma kaada.
Ihan outo asia, kyllä meillä kun ollaan kaveriporukalla tai puolison kanssa syömässä kysytään "onko hyvää", "joo, haluatko maistaa", ihan itsestään selvää. Ollaan varmaan pääsääntöisesti sellaista ei-niin-hygieniahysteeristä väkeä.
"Hämmästyin, kun kerran naispuolinen työkaveri maistoi miespuolisen työkaverin lautaselta lounasta. Olenko jotenkin rajoittunut?"
Onko tässä se perushämmennys että olivat eri sukupuolta vai mikä? Toisaalta mulla on ollut paljon työkavereita jotka on olleet muutenkin kavereita, eli ihan hyvin ollaan voitu toistemme ruokiakin maistella.
Kenenkään lautaselta en kysymättä. Voin maistaa puolison, siskon, vanhempieni tai läheisen ystävän annoksesta, mutta silloinkin pääsääntöisesti he siirtävät palan minun lautaselle tai itse siirtävät haarukallisen oman lautasensa reunalle jonka sitten otan. Omin päin en sörki mitään.
No, en ota edes omaa annosta. Olen lasteni jätemylly.
Kaikkien ruokaseuralaisten jotka tarjoavat. Itse tarjoaisin omalta lautaselta maistiaista vain hyville ystäville, vanhemmille, sisaruksille, lapsille ja kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
No, en ota edes omaa annosta. Olen lasteni jätemylly.
Onko se niin että perheenäiti pysyis hengissä niillä mitä kaavitaan lasten lautasilta ennen tiskiä? Tai toisaalta joskus sanottu että siksi saa ylimääräisiä kaloreita kun oman annoksen päälle rääpii ne lapsilta jääneet?
Miksi pitäisi maistella? Syömishäiriö?
Kaikilta vasta luvan saamisen jälkeen. Kun lupa on, niin sitten ei varmaan ole muuta rajoitetta kuin se, että tunnen ko henkilön edes jotenkin.
Ei se kohtaamisesta ole kiinni, mutta en ymmärrä miksi minun pitäisi rokkia kenenkään toisen lautaselta tai jonkun toisen ronkkia minun lautaselta. Ihmeen hyvin olen pärjännyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en ota edes omaa annosta. Olen lasteni jätemylly.
Onko se niin että perheenäiti pysyis hengissä niillä mitä kaavitaan lasten lautasilta ennen tiskiä? Tai toisaalta joskus sanottu että siksi saa ylimääräisiä kaloreita kun oman annoksen päälle rääpii ne lapsilta jääneet?
Meillä on kolme lasta ja en ole rämpinyt yhdenkään lautaselta koskaan. Lapset ovat syöneet aina hyvin ja mielummin laitan lisää kuin liian paljon. En ole mikään jätemylly ja syön oman ruokani.
En maista kenenkään lautaselta. Kerran kaverini maistoi kyselemättä lautaseltani, jonka jälkeen työnsin annoksen hänelle ja totesin, että ole hyvä, syö toki kokonaan. Se ateriahetki päättyi siihen, koska kaveri kimmastui hygieniasäännöistäni (en sanonut niistä mitään) ja totesi, että olen outo. Maistaahan saa aina.