Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystäväni leikkii köyhää?
Glimerikki
13.08.2023 |
Olen tuntenut tämän ihmisen pian 20 vuotta, ja viime vuosina hän on ryhtynyt tällaiseen.. sanoisiko sitä köyhäilylarpiksi? Itse olen vähävarainen osa-aika- ja pätkätyöläinen (hoitoala, paikkakunnalla ei käytännössä ole meille vakituisia töitä, kierrätetään väkeä pätkissä...), ja valehtelisin jos väittäisin ettei ystäväni leikkiköyhäily kummastuta ja nykyään kyllä myös ärsytä. Mikä tällaisen käytöksen voisi aiheuttaa? Onko minulla kohtalotovereita? Onko tämä jotain korona-ajan kotoilumuotia, joka on jäänyt tyypillä vakikäyttöön?
Ystävälläni on siis ollut alkututtavuutemme ajan, noin 16 vuotta, hyvinpalkattu päivätyö. Hän koki sen kuitenkin omien sanojensa mukaan "puuduttavaksi" ja halusi tilalle muuta. Tämän ymmärrän. Mutta tämän työn tilalle hän ei kuitenkaan koskaan hankkinut seuraavaa vakityötä. Ystäväni puoliso on perhetaustaltaan varakas ja lisäksi todella kovatuloinen. Asuvat tämän puolison perimässä asunnossa Helsingin keskustassa ym. "luontaisetuja". Ystävä tekee nyt satunnaisia keikkatöitä ja on muuten kotona.
Jatkuva puheenaihe hällä on se, miten KÖYHÄ hän on ja miten RANKKAA on kun kaikesta pitää säästää. Kertoo mm. että keräilee pulloja "jotta selviäisi". En tiedä sen tarkemmin miten puolisonsa kanssa jakavat asumis- ja elinkulut, mutta sen verran tiedän että esim. asuminen ja ruoka eivät maksa hälle mitään. Tämän "olen niin köyhä, miten pärjään" -hokemisen ohella hän kuitenkin matkustelee ja lomailee usein ja Suomessakin asuu silloin aina aika hinnakkaissa Airbnb-kämpissä ym. Tiedän myös, että on hänen oma valintansa tehdä harvatuntista keikkatyötä, vakituistakin olisi tarjolla mutta se "väsyttää liikaa".
Minusta tuntuu, että häntä jollain tasolla hävettää elää käytännössä puolisonsa siivellä ja yrittää siksi kertoa joka välissä, miten köyhä on ja miten rankkaa köyhän elämä on. Uskoisin hänen tajuavan myös, että ilman puolison rahoja hän ei myöskään koskaan voisi asua siellä missä nyt asuu, ei vaikka olisi alansa kokopäivätöissä. Eikö ihminen voisi olla vain onnellinen siitä, että on saanut näin onnelliset kortit elää mukavasti ja itseään toteuttaen, miksi sitä pitää yrittää esittää jonain kärsimysnäytelmäköyhäilynä?
Kommentit (9)
Kyllähän hänellä voi ajoittain olla rahasta puutetta, ei puoliso välttämättä 100% elätä. Ainakin voi tuntua köyhältä kun on ensin tottunut siihen vakiduunin liksaan ja nyt tulot puolittunut. Rikas puoliso on hyvä puskuri mutta ei sieltä välttämättä toiselle paljoa extraa irtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut moniakin näitä nuukailijoita jotka säästelevät kalliisiin ulkomaan reisuihin.
Voi tuntua köyhältä, mutta miksi sitten valitsee elää pienillä tuloilla eikä ota vastaan sitä vakituista työtä? Ymmärrän hyvin, jos joku haluaa toipua työväsymyksestä tai tehdä välillä muita asioita kuin kokopäivätyötä. Mut sitä en sitten ihan ymmärrä, että jos niin, niin miksi ei vain sitten tee niin, ilman sitä "oon niin köyhä" -juttua? Elämä on valintoja ja niissä valinnoissa on aina puolensa. En siis soimaa että ei ota niitä vakitöitä. Mutta sitä ihmettelen, että kun on kuitenkin oma valinta pysyä pienillä tuloilla niin aika pokkaa on valitella niistä näin usein ja äänekkäästi. Että tuleeko sieltä läpi joku häpeän tunne omista etuoikeuksista? En tiedä.
-ap-
Ehkäpä sitä uutta työtä ei saa tuosta vaan.
Itsekin olen harkinnut nykyisen työni jättämistä, koska muulle elämälle ei jää aikaa. Toistaiseksi olen sinnitellyt, mutta en tiedä, miten pitkään jaksan. Sen vuoksi ymmärrän, ettei tällä kyseisellä henkilöllä on myös voinut olla jonkinlainen pakkotilanne, joka on saanut aikaan työstä luopumisen.
Köyhän esittäminen voi olla elämäntapa tai rooli johon turvautuu. Ehkä siellä on jotakin muuta takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehkäpä sitä uutta työtä ei saa tuosta vaan."
Jo aloituksessa mainitaan, että tämä ystäväni on itse kertonut että vakityötä oli ja on edelleen tarjolla, mutta hän on päättänyt olla ottamatta tarjouksia vastaan.
Sen ymmärrän, että haluaa tauottaa tai ottaa ns. välivuoden. Ei elämä pelkkää duunia saa ollakaan. Pohdintani koskee nyt vain sitä, että mikä on motiivi tehdä itse aktiivisesti valitusta ja omalla valinnalla ylläpidetystä pienituloisuudesta äänekäs numero. :)
-ap-
Harva masennuksen, uupumuksen tai muiden mielenterveysongelmien takia työtä tekemätön kertoo asian todellista syytä. Voi myös olla että ei vain saa työtä, mutta on helpompaa uskotella muille ja itselle että se on valinta kuin että se onkin itsestä kiinni.
Ja kuinka moni puolisonsa taloudellisen hyväksikäytön uhri kertoo tilanteestaan kenellekään? Ei puolison varat ole välttämättä yhteisiä varoja tai edes yhteisessä käytössä. On paljon niitäkin (varakkaita ja keskipalkkaisia) miehiä joille on kunnia-asia huudella kylillä elättävänsä perhettä ja naista, mutta todellisuudessa kodin seinien sisällä eletään täysin kahta elintasoa. Tunnen itsekin näitä pariskuntia joissa mies ostaa kaupasta pihvit jotka nainen kokkaa miehelle, mutta nainen tyytyy makaronilaatikkoon. Näitäkään ei ehkä kerrota kavereille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... toki voi olla niinkin, että leikkimällä köyhää saa myös helpommin freebieitä kavereilta ja säälipisteitä sieltä sun täältä. ;)
Mä olisin erittäin varuillani moisen ystävän seurassa, narsistiselta kulissiltahan tuo äkkiseltään kuulostaa, mutta voi myös olla että et vaan tiedä koko totuutta.