Ovatko Asperger-ihmiset yleensä introverttejä?

Tiedän sosiaalisen aspergernaisen eli eivät kaikki todellakaan ole mitään sosiaalisuutta kammoksuvia.

Itse pystyn olemaan tarvittaessa hyvinkin sosiaalinen enkä mitenkään pelkää tai kammoksu sosiaalisuutta, mutta se väsyttää eikä minulla ole kovin suurta tarvetta sellaiseen.

Lapsena ja teininä olin, mutta aikuistuessani olen sosiaalisoitunut enemmän.

Monet ovat introverttejä, mutta sosiaalisia. Eli tykkäävät toki ihmisistä, mutta väsyvät ja tarvitsevat välillä täydellistä yksinoloa. Aiemmat kokemukset sosiaalisista tilanteista saattaa aiheuttaa arkuutta ja eristymistä. Toisen ihmisen kaipuu voi olla suuri, mutta ajatus lähestymisestä voi aiheuttaa lamaantumista.

On täysin yksilöllistä. Osa on täysiä erakoita eikä kaipaa ollenkaan ihmisiä elämäänsä, osa kaipaa kovasti seuraa, mutta ei tiedä, miten saada sellaista, osalla on paljon ystäviä ja kavereita, mutta väsyvät silti kovasti heidän seuraansa jne. Asperger on vain yksi osa ihmistä, eikä mikään diagnoosi määritä ihmistä kokonaan.

Tunnen yltiöpuheliaan ja seurallisen Aspergerin. Liittyy hänellä varmaan just siihen Aspergeriin ettei oikein kykene hillitsemään puhetulvaa. Synnynnäiset temperamentit heilläkin on "pohjalla" kuten kenellä tahansa.

Näin sosiaalisuuden väsyttävänä introverttinä on vaikea ymmärtää miten joku voi kuitenkin olla mielellään hyvin sosiaalinen introvertti, kun itselläni se sosiaalisuus on siksi epämiellyttävää koska se on niin väsyttävää.

Persoonallisuuspiirteet eivät ole kytköksissä kaikkiin muihin mielen piirteisiin. As voi olla sosiaalinen vaikka ei välttämättä omaa hyviä sosiaalisia taitoja. Kaikki introvertit eivät ole matemaattisia neroja. Kaikki ekstrovertit eivät pärjää hyvin sosiaalisesti.

Jatkan: kaikki sosiopaatit eivät ole älykkäitä manipuloijia. Kaikki mielen häiriö heikentävät henkisiä kykyjä. Vakava ongelma heikentää niitä vakavasti. Eli tilastollisesti sosiopaatit ovat älyllisesti heikompia kuin ns.normiväestö.

On olemassa ekstrovertti asperger/autismi ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Näin sosiaalisuuden väsyttävänä introverttinä on vaikea ymmärtää miten joku voi kuitenkin olla mielellään hyvin sosiaalinen introvertti, kun itselläni se sosiaalisuus on siksi epämiellyttävää koska se on niin väsyttävää.

Väsymys on ohi menevää. On kiva jakaa ajatuksia ja keskustella mielenkiintoisista asioista. Halu on siis aitoa sosiaalista käymistä kohtaan, ei pakollisia työpaikan kahviseuraa tai muuten pakotettua kohtaamista. Sosiaalisuuden tarvetta voi tyydyttää myös netin välityksellä. Tällä monet introvertit tajuamattaan tekevät sitä.

t. "sosiaalinen introvertti"

Vierailija kirjoitti:

Näin sosiaalisuuden väsyttävänä introverttinä on vaikea ymmärtää miten joku voi kuitenkin olla mielellään hyvin sosiaalinen introvertti, kun itselläni se sosiaalisuus on siksi epämiellyttävää koska se on niin väsyttävää.

Olen mittausten mukaan lähes 100% intro. Mutta tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja minusta pidetään. Nautin myös sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toki se rasittaa. Yleensä sen huomaa kun pitkän viikonloppuvuoron jälkeen pääsen asikaspalvelutyöstä kotiin.

Itsekin aspergerina kommentoisin asiaa niin, että en koe lähes lainkaan tarvetta yksinäisyyteen enää näin aikuisena. Nuorena en viihtynyt ikäistensi seurassa siksi, että olin tavallaan pikkuvanha ja kaipasin mielenkiintoisia keskusteluja.

En osaa sanoa muista, mutta itse ainakin olen. Pari ystävää on, mutta heidänkään kanssa minulla ei ole tarvetta olla jatkuvasti yhteydessä. Ja esim. parisuhdetta tai lapsia en ole ikinä halunnut.

Toisin kuin introvertti joka voi joskus sivuuttaa reaalimaailman asioita ja tietoja liikaa spektrumilla ei aina edes sivuuteta reaalimaailmaa kun ei pysty ymmärtämään alkujaankaan sen asioita. Ainoastaan spesifit visiot ja tarkoitusperät palvelee henkilöä. Minun on vaikea kuvitella ekstroverttiä tällaisesta yhdistelmästä. Introvertin paras apu tähän tilanteeseen on mahdollisuus koska introvertin mieli tarjoutuu kääntymään itseenpäin kehittämään sitä ja tuoda sitä ulospäin. Introvertit voivat olla kiinnostavia ihmisinä ja introverttiys ei ole spektrumilla turhan hankalaa. Seuranhakuisuus voi jäädä jumittumaan siihen että strateginen mieli tietää olla edes antamatta taistelua kun käy vaan köpelösti.

Asperger nykyaikainen diagnoosi ihmisistä, jotka aiemmin tunnettiin änkyröinä tai vastarannan kiiskeinä. Itseasiassa asperger diagnoosin voi saada lievemmilläkin oireilla, jolloin siitä ei ole niin suurta haittaa arkielämässä.

Kyllähän poikkeuksellisen runsas yksin viihtyminen on yksi autismin kirjon piirteistä, mutta jokaisella diagnosoidulla ei ole kaikkia piirteitä.

Sosiaalinen ja ulospäinsuuntutunut eivä tarkoita samaa. 

On aspergereja, jotka tykkäävät seurasta, koska silloin pääsevät esitelmoimään omia juttujaan ja olemaan oikeassa. Ulospäinsuuntautuneisuus on vähän sama juttu. Introvertti voi olla parempi kuuntelija, kun ei tyrkytä omaa maailmaansa muille. 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen ja ulospäinsuuntutunut eivä tarkoita samaa. 

On aspergereja, jotka tykkäävät seurasta, koska silloin pääsevät esitelmoimään omia juttujaan ja olemaan oikeassa. Ulospäinsuuntautuneisuus on vähän sama juttu. Introvertti voi olla parempi kuuntelija, kun ei tyrkytä omaa maailmaansa muille. 

Sosiaalisuus tarkoittaa sitä, että viihtyy muiden ihmisten seurassa, toisin sanoen seurallisuutta. Sillä ei ole mitään tekemistä hyvien sosiaalisten taitojen kanssa. Sekä sosiaalinen että vähemmän sosiaalinen ihminen voi olla sosiaalisesti taitava tai taitamaton. Kaikki ekstrovertitkään eivät ole tuollaisia, että tyrkyttäisivät omaa maailmaansa muille.

Olen sosiaalinen ja seuranhaluinen kun olen kännissä mutta selvinpäin haluan olla mieluummin yksin.

Eli humalassa olen normaali ja selvinpäin epänormaali  : )