Raskausaika aivan kamalaa

Koska se ei ole kaikilla samanlaista kidutusta eikä samankaan henkilön kaikki raskaudet ole samanlaisia.

Oma eka raskaus oli helppo. Painoa tuli kyllä 16kg mutta ei tuntunut missään, hyvin pärjäsin. Oli insuliinit ja verenohennuslääkkeet ja piikkiä meni mahaan ja paljon, mutta pärjäsin hyvin kuitenkin. Liitoskipuja oli vain vähän, väsymyskin oli kohtuullinen.

Toka raskaus olikin erilainen, enemmän pahoinvointia, enemmän väsymystä, painoa tuli 22kg, oli liitoskipuja, oli kolotusta, oli reilun vuoden ikäinen esikoinen hoidettava, jota imetin. Liikkuvuus surkea mutta piti liikkua sen pienemmän kanssa kuitenkin. Päälle samat insuliinit ja verenohennuslääkkeet ja jatkuva sokereiden mittaaminen. Jotenkin siitä selvis kuitenkin.

Mikä siinä niin kamalaa in höpö höpö. Juttele asiasta neuvolassa. Siellä oikeasti autetaan..

Miten hän sä selviät synnytyksestä. Entä sitten kun sulla on vauva.

Tiedän tunteen aloittaja. Itse en ehtinyt pahimpina aikoina kissaa sanoa, kun oksennukset lensi pitkin seiniä. Muitakin vaivoja toki oli.

Muista, että raskaus ei kestä ikuisesti ja se on ohi nopeammin kuin uskotkaan. Tsemppiä sinulle, et ole ainoa.

Koska jos puhuttaisiin kukaan ei haluaisi tehdä lapsia. Äitini puhui kokoa ajan miten kamalaa raskausaika oli ja muistan vieläkin kaikki hänen juttunsa. En tehnyt yhtään lasta.

Raskausaika oli yhtä helevettiä, mutta vauvavuosi oli yllättävän helppo. Raskaana tuli melkein 30 kg lisää painoa (pääasiassa jumalatonta turvotusta), joka paikkaa särki, tuli anemia ja sikiö painoi rakkoa. Synnytyksen jälkeen hoikistuin lähtöpainoa hoikemmaksi eikä jäänyt kummempia muistoja. Mutta kyllä se raskaus sen sortin työmaa, että ei kiinnosta uudestaan kokea.

juujuu,ja silti teet sitte lisää vaan

Oon kuullut niin paljon kauhujuttuja että yllätyin kun oma raskaus tähän mennessä ollutkin helppo.

Tsemppiä hurjasti. Saatko tarpeeksi tukea muilta? Saatko levätä? Tekeekö puoliso kotityöt ja hemmottelee?

Oon kuullut että vaikeaa raskautta tai synnytystä voi useammin seurata masennusjakso. Oletteko varautuneet tähän? Varautukaa siihen että saatat olla ihan poikki ja sulle kuuluu silloin ainoastaan imetys.

Toivottavasti saat kaiken mahdollisen avun <3

Tunnen ainakin alaselkäkivun, olen lihonut 60 kg sen jälkeen kun täytin 24.

M

Mua v*tutti aivan suunnattomasti kuulla sitä "raskaus ei ole sairaus"-mantraa neuvolassa ja töissä.

Ei se ole sairaus mutta vaikka ei oksentelisikaan pitkin seiniä ja joutuisi tippaan nestehukasta niin silti voi kärsiä 24/7 kuvotuksesta ja etovasta olosta johon ei auta mikään, järkyttävästä väsymyksestä mikä jatkuu kuukausia, liitoskivuista, närästyksestä söi sitten mitä tahansa tai oli syömättä.

Sairauslomallekaan ei päässyt koska "raskaus ei ole sairaus" ja töissä piti käydä vaikka ei jaksanutkaan.

Onneksi joskus rv30 tienoilla neuvolalääkäri päästi vihdoin sairauslomalle kun olin kärsinyt jo muutaman viikon unettomuudesta.

Onnekkaita on ne jotka oikeasti raskaana hehkuvat ja ei ole mitään vaivoja.

Eka kolmannes oli pahoinvoinnin ja väsymyksen takia kamala. Toka kolmannes meni oikein hyvin ja jaksoin tehdä kaikkea. Vikalla kolmanneksella oli kauhea unettomuus ja makasin lopulta sohvalla kaikki päivät jossakin horroksessa. Painoa tuli raskauden aikana 4kg eli vauvan verran. Painoinkin synnytyksen jälkeen vähemmän kuin ennen raskautta. Sinänsä oli helppo raskaus, mutta oli se silti rankkaa. Ihan heti en uudelleen samaan hommaan lähde.

Vierailija kirjoitti:

Miten hän sä selviät synnytyksestä. Entä sitten kun sulla on vauva.

Miten nämä liittyy raskauteen? Itselläni raskaudet ihan hirveitä. Kuulun valitettavasti siihen prosenttiin (?), joka kärsii 24/7 oksentelusta. Onneksi loppui viikolla 13-14. Ennenaikaiset supistukset, toisesta makasin viikolta 22 alkaen vuodelevossa. Liitoskipujen takia olin miltei liikuntakyvytön jne. Synnytykset olleet pelkästään helpotus. Luomuna ja toinen syöksynä. En silti huutele muille, että mikä siinä synnytyksessä on niin kamalaa.

Kaikilla on erilaiset kokemukset raskaudesta. Itseäni vaivasi eniten se, että olin väsynyt enkä voinut kuntoilla normaalilla kovuudella.

Ja miten niin "ei puhuta". Kyllä omat kaverit ovat puhuneet aika avoimesti omista kokemuksistaan ja netti on täynnä artikkeleita siitä mitä raskauden aikana voi tapahtua, niin hyvässä kuin pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän sä selviät synnytyksestä. Entä sitten kun sulla on vauva.

Miten nämä liittyy raskauteen? Itselläni raskaudet ihan hirveitä. Kuulun valitettavasti siihen prosenttiin (?), joka kärsii 24/7 oksentelusta. Onneksi loppui viikolla 13-14. Ennenaikaiset supistukset, toisesta makasin viikolta 22 alkaen vuodelevossa. Liitoskipujen takia olin miltei liikuntakyvytön jne. Synnytykset olleet pelkästään helpotus. Luomuna ja toinen syöksynä. En silti huutele muille, että mikä siinä synnytyksessä on niin kamalaa.

Tjaa, mitenkähän synnytys liittyy raskauteen.. hmm..

Kohta puoli vuotta takana hypermeesiraskautta eli jokapäiväistä krapulaa. Aivan järkyttävän kamalaa. Kiitos avauksesta. Kyllä tästäkin pitäisi saada puhua!

Oma raskausaikani oli henkisesti surullisinta aikaa. En nauttinut raskaana olemisesta ollenkaan. Fyysisesti voin hyvin mutta alusta alkaen oli kamala huoli ja tunne että kaikki ei ole hyvin, eikä ollutkaan. Onneksi lapsi syntyi kuitenkin terveenä, mutta keskosena ja pienikokoisena.

Esikoinen tulossa, netistä luin lähinnä, kuinka ihanaa tää odotus aika on...

Oon rv 19 jotain ja tästä voitas puhua enemmän. Vieläkin kamala pahoinvointi, 2 tunnin välein saa olla syömässä tai oksentaa, alaselkäkipu ja ei en ole ylipainoinen. Neuvolassa aina sanotaan pahoinvointiin "no ootetaan vielä pari viikkoa." Kävin siis heinäkuun ekalla viikolla ja seuraavan ajan sain syyskuulle.

Mulle tuli raskausmyrkytyksen ns estolääkitys ja sivuoireena vuotavat ikenet ja helposti mustelmia. On tää ihanaa

Jaloissa niin kauhea turvotus että 45 koon kengät eivät mahdu jalkaan. Ennen raskautta kengissä koko 36.