Syksy tulee - ja seinälukit. Miten eroon järjettömästä hämähäkkikammosta?
Pelkään kaikkia hämähäkkieläimiä, mutta erityisesti näitä pitkäjalkaisia. Meillä oli niitä kosteassa lapsuudenkodissakin, ja siitä lähtien olen pelännyt niitä hysteerisesti.
Talomme takapiha on varjoinen, mutta siellä on myös terassimme. Siellä seinälukit viihtyvät.
Nyt olen bongannut jo kaksi, myöhemmin loppukesästä niitä on satoja. Viime vuonna en mennyt takapihalle syksyllä ollenkaan.
Mikä teitä on auttanut hämähäkkikammon tai muuden fobioiden selättämisessä?
Pitääkö mennä johonkin hypnoosiin?
Help!
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Samastun. Mulle laittoi aviomies kädelle yhden tuollaisen pitkäjalkaisen. Siinä sitä ihmettelin kun en murskatakaan halunnut/voinut. Se oli sellaista sokkihoitoa kuulemma ja kai se vähän auttoi.
Kiitos. Muita ehdotuksia ..? :D
Ap
Ei mitenkään. Huomasin että yksi pyrki pakoon maassa ollessaan, kun astui lähellä ja ulko-ovea avasi. Luulen että pihaa pitäisi muokata, esimerkiksi ensi kesäksi ruohot pois ja tilalle hiekkaa (kivimurskaa). Saarekkeita kukille ja pensaille, sekä puille. Ei niin että on lähellä "viidakkoa". Seinän materiaalille pitäisi ehkä keväällä jo tehdä jotain. Talo on liian matalalla? Ykköskerros pahin.
Vierailija kirjoitti:
Seinälukki ei ole hämähäkki.
Mutta se on hämähäkkieläin.
Ap
eihä ne tee ees mitää, jalasta kiinne ja ulos
Hämähäkit ovat inhottavia, mutta eivät vaarallisia Suomessa. Auttaisiko siedätys ja terapia, jos ongelma oikeasti häiritsee elämääsi?
Olen täsmälleen samanlainen kuin ap. Kammoan juuri niitä pitkäjalkaisia lukkeja yli kaiken. Meillä taisi hiukan auttaa ulkoseinien maalaaminen pari vuotta sitten tummiksi. En tiedä oikeasti onko siinä syy, mutta viime vuonna lukkeja ei näkynyt juurikaan. Mutta tätähän ei voi soveltaa joka kotiin, eikä varsinkaan joka vuosi :D
Ehkä sinua lohduttaa tieto että ne ei ole myrkyllisiä. Toisin kuin monissa muissa maissa.
Jos tapat myrkyttömän hämähäkin, tapat merimiehen vai miten se meni.
Hypnoosista voit ainakin saada apua.
Minulla auttoi, kun aloin jutella niille. Sisällä usein tavatuille yksilöille annoin nimen. Melkeen suretti, kun Heikki hämähäkki löytyikin kuolleena. Hullua, mutta toimi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinua lohduttaa tieto että ne ei ole myrkyllisiä. Toisin kuin monissa muissa maissa.
Jos tapat myrkyttömän hämähäkin, tapat merimiehen vai miten se meni.
mummo sanoi aina, että jos tapat hämähäkin, äitis kuolee (tai joku muu itselle läheinen).
Kertoo siitä miten ns. vanha kansakin on tajunnut miten tärkeitä hämähäkit ovat.
samaa mieltä kuin joku tuolla yllä, että lukit eivät ole hämähäkkejä, joten pelkästään sillä voi päästä eroon pelostaan. Oman kokemukseni mukaan luit eivät ole järin kiinnostuneita ihmisistä, joten anna niiden olla omassa rauhassaan.
minulla parekkellaa röpelöinen valkoinen kivipinta ja se tuntuu vetävän lukkeja puoleensa loppukesän hämärinä iltoina. Niitä on kiva katsoa. näyttävät siellä pyrkivän aina mahdollisimman ylös.
ajattelepa sitä, että lukit syövät puutarhassa olevia pikkuötököitä. Itse aina kuvittelen, että tuossa ne lukit ovat auttamassa minua pukkijahdissa.
Lukit on just symppiksiä. Ne ei kai pysty puremaan ihmisiä.
Joskus ulkona mun jalalla käveli lukki. Se oli kiivennyt reiteen asti, kun jossain bussissa vasta huomasin sen.
Samastun. Mulle laittoi aviomies kädelle yhden tuollaisen pitkäjalkaisen. Siinä sitä ihmettelin kun en murskatakaan halunnut/voinut. Se oli sellaista sokkihoitoa kuulemma ja kai se vähän auttoi.