Asperger lapsi

mutta avopuolisolla on asperger. Hänkin juuttuu välillä pitkäksi aikaa samaan asiaan. Raivareita ei ole. On käynyt tavallisen koulun hyvin arvosanoin, silloin ei ollut erityisluokkia. Ihan hyvin menestynyt elämässään, mutta vaikeaakin ollut nuorena.

Aspergereille saa terapiaa ja apua ja neuvoja arkeen kyllä, jos diagnoosi löytyy.

Olet varmaan jo tutustunut autismi-ja aspergerliiton sivuihin? Ja lainannut alan vähäisen kirjallisuuden ja lukenut?

Vertaistuki auttaa kummasti jaksamaan, onko kotipaikkakunnallanne vertaistukiryhmää ja paikallisyhdistystä, johon liittyä.

Normaaleja aikuisia ei heistä saa, eikä toisaalta ole tarviskaan. Mutta monia arkea helpottavia vinkkejä löytyy varmasti ja jos lapsesi tarvitsee, on hän oikeutettu avustajaan, aikuisenakin. Vaikka vuorokauden ympäri, jos ei muuten pärjää.

Meillä pian 10v lapsi, poika jolla epäillään Aspergeria. Tosi raskasta ollut, on jo nyt erityisluokalla oppimisvaikeuksein vuoksi.

Diagnoosin saaminen helpottaisi, mutta silti ahdistaa...ihan hirveesti. Onko tuohon Aspergeriin edes mitään hoitoa? Kyseessä tietyiltä osin erittäin lahjakas lapsi(avaruudellinen hahmotuskyky+matematiikka tosi helppoa)mutta saa raivareita, juuttuu asioihin, tekee yhtä asiaa päiväkausia ym. Raskasta koko perheelle.

Onkos iis kellään AS lasta ja kuinka heistä saa normaaleja aikuisia???

Hae jaksamiseesi apua. Ei kuulosta kauhean hyvälle.

Raskasta on varmasti, mutta perheen tuki ja kärsivällisyys auttaa.

Pakkoliikkeisiin, jumeihin jne saa lääkkeellä apua jotkut, eivät kaikki.

Ota yhteys ammattilaiseen, esim asperger-yhdistyksen kautta. Suosittelen myös vertaistukea, samaisen yhdistyksen kautta saa vertaisperheen puhelinnumeron jolle voi soittaa aina kun on tarvis.

AS-lasten kanssa teen töitä välillä, ja aina painotan perheelle että jos tuntuu että ei jaksa, pitää hakea apua. Lapsi ei voi itselleen mitään.

dg varmaan varmistuu tämän kk:n aikana. Olen melkein varma että hänellä on se, valitettavasti.



ap

Koulu välillä äärimmäisen vaikeaa, mutta vain osittain. On todella lahjakas ns. akateemisissa taidoissa, matikka ja äikkä on naurettavan helppoja, samoin kielet.



Sosiaaliset taidot ovat haussa, ei luo tai ylläpidä kaverisuhteita. Ennen nautti yksinolosta, nyt on huomannut, että "pitäisi" olla kavereita ja on harmissaan, kun on yksin.



Juuttuu kaikkeen, siirtymätilanteet välillä ylitsepääsemättömiä. Esim. jos kirjoittaa täysin vahingossa vaikkapa väärän sanan, voi itkeä ja murjottaa sitä puoli tuntia. Läksyjenteko voi kestää neljäkin tuntia tämän takia. Yksin läksyjen tekemisestä ei tule yhtään mitään.



Ei siedä pettymyksiä ollenkaan. Eikä kilpailua tästä syystä. Koulun liikuntatunnit ovat kauhistus, aina mieletön peikko. Koulussa liikuntatunnit ovat yhtä kilpailua (kuka saa kiinni, kuka jää, kuka hyppää pidemmälle, kuka saa korin tai maalin jne.).



Meitä pompotettiin perheneuvolasta lastenpsykiatriselle poliklinikalle ja nyt saadaan erinomaista hoitoa.



Suosittelen ottamaan enemmän selvää Aspergerista ja tuosta Autismi- ja Aspergerliitosta.



Voimia!

asperger epäily tokaluokkalaisesta, siis oma epäily, ei ole kerrottu kellekkään vielä. Lapsi ei ole IKINÄ suuttunut kenellekkään tai ollut millään tavalla hankala. Äärimmäisen kiltti ja ihana. Jonkun verran vaikeuksia oppia, melko hyvin pärjää kuitenkin (vielä ainakin). Erittäin hidas käytännön toimissa, jää tekemään jotain asiaa, tai unohtaa kesken kaiken mitä oli tekemässä. Miltä kuulostaa? Milloin te olette huomanneet että lapsella voisi olla asperger? Ennen koulua vai koulun aloituksen jälkeen? Ymmärtääkseni voi olla hyvinkin erilaisia aspergerlapsia. Näitä erittäin rauhallisia tai sitten supervilkkaita.

asperger epäily tokaluokkalaisesta, siis oma epäily, ei ole kerrottu kellekkään vielä. Lapsi ei ole IKINÄ suuttunut kenellekkään tai ollut millään tavalla hankala. Äärimmäisen kiltti ja ihana. Jonkun verran vaikeuksia oppia, melko hyvin pärjää kuitenkin (vielä ainakin). Erittäin hidas käytännön toimissa, jää tekemään jotain asiaa, tai unohtaa kesken kaiken mitä oli tekemässä. Miltä kuulostaa? Milloin te olette huomanneet että lapsella voisi olla asperger? Ennen koulua vai koulun aloituksen jälkeen? Ymmärtääkseni voi olla hyvinkin erilaisia aspergerlapsia. Näitä erittäin rauhallisia tai sitten supervilkkaita.

olivat koulussa samaa mieltä kanssani, voimakastahtoinen ja ns "hankala" lapsi voikin olla AS. Rakastaa tekniikkaa esim ylikaiken, niin paljon ettei malta tehdä "typeriä" koulutehtäviä.- ap

asperger epäily tokaluokkalaisesta, siis oma epäily, ei ole kerrottu kellekkään vielä. Lapsi ei ole IKINÄ suuttunut kenellekkään tai ollut millään tavalla hankala. Äärimmäisen kiltti ja ihana. Jonkun verran vaikeuksia oppia, melko hyvin pärjää kuitenkin (vielä ainakin). Erittäin hidas käytännön toimissa, jää tekemään jotain asiaa, tai unohtaa kesken kaiken mitä oli tekemässä. Miltä kuulostaa? Milloin te olette huomanneet että lapsella voisi olla asperger? Ennen koulua vai koulun aloituksen jälkeen? Ymmärtääkseni voi olla hyvinkin erilaisia aspergerlapsia. Näitä erittäin rauhallisia tai sitten supervilkkaita.

olivat koulussa samaa mieltä kanssani, voimakastahtoinen ja ns "hankala" lapsi voikin olla AS. Rakastaa tekniikkaa esim ylikaiken, niin paljon ettei malta tehdä "typeriä" koulutehtäviä.- ap

meidän toinen lapsi vaikuttaa siltä kuin ap:n lapsi ja toinen aspergerin toista ääripäätä eli äärimmäisen rauhallinen. Isällänsä on lähes varmasti asperger ja itsellänikin joitain viitteitä (muttei oikeaa aspergeria mutta monta oiretta löytyy). Miltä ap meidän lapsen tilanne kuulostaa, voisko olla asperger kun sinä olet perehtynyt asiaan? tai oisko jollain muulla mielipidettä?

se kiltin äiti

ja muut huomioivia, aivan liiaksikin. Raivareita ei välttämättä ole ollenkaan. Muita sosiaalisia vaikeuksia silti esim. muiden ihmisten tulkinnassa.



terv. se joka kirjoitti avopuolisostaan

Mulla on jo nuori aikuinen as-poika. Me ollaan yhdessä puhuttu siitä, että as on vaan yksi osa häntä, ei kaikki hänessä ja ilman tätä hän ei olisi juuri se uniikki persoona, joka hän on. En vaihtaisi poikaani toiseen, en olisi koskaan vaihtanut. Aggressiivisuudesta pääsee eroon kun opettelee ymmärtämään puolin ja toisin. Mun poika on yksi empaattisimmista ihmisistä, jonka tunnen. Lempeä, ihana, ajatteleva ja analysoiva ihminen. En silti väitä, että aina olisi ollut helppoa hänellä tai minulla, mutta ei ole ollut muidenkaan lasten kanssa.



Aika paljon on siitäkin kiinni, että itse äitinä kestää sen, että mun lapsella on neurologinen vamma ja että edellytykset siihen on mahdollisesti mun geeneissä. Mä ainakin olen miettinyt itseäni.



Arkiset asiat on vaikeita ja joskus murehdin sitä, samoin joskus kaveriasiat tai omista asioista huolehtiminen on vaikeaa. Enkä voi aina sanoa ymmärtäväni. Puhuminen pojan itsensä kanssa kyllä aina helpottaa meitä molempia.

as on vaan yksi osa häntä, ei kaikki hänessä ja ilman tätä hän ei olisi juuri se uniikki persoona, joka hän on.

Olen samaa mieltä, ei pidä liikaa korostaa aspergeria.

Hän on aina ollut erilainen kuin sisaruksensa. Liikkeelle lähti myöhään, puhe viivästyi ja oli alkuun 'papukaijapuhetta' eli toisteli asioita ymmärtämättä merkitystä. Kärsi varsinkin pienempänä aistiyliherkkyyksistä (varsinkin äänet) sekä erilaisista pelkotiloista. Esimerkiksi peseytyminen oli ekat viisi vuotta hankalaa, koska sekä ääni että vesi pelottivat. Pään alueen koskeminen oli myös hankalaa. Lukemaan hän kuitenkin oppi noin viisivuotiaana ja automerkkejä muisti ja tunnisti ennen kuin puhui kunnolla lauseita.



Lasta alettiin tutkia kaksivuotiaana, koska päiväkodissa huolestuivat autistisista piirteistä. Seitsenvuotiaana dg varmistui aspergeriksi ja seuraavana syksynä aloitimme as-lasten ryhmäkuntoutuksessa. Lapsi on edistynyt loistavasti, pärjää normaaliluokassa ilman avustajaa. Lukuaineissa on hyvä, liikunnassa on haasteita (joukkuelajit ei ihan aukea ja kokee liikuntatunnit kaoottisina). Sosiaaliset taidot on suurin ongelma, mutta on onneksi alkanut niissäki pärjäämään paremmin.



Meillä on käytetty picto-kuvia, kuvakalenteria, kuvapäiväkirjaa matkan varrella tukemaan lapsen ymmärrystä nykyhetkestä, menneestä ja tulevasta. Oli vaihe, jolloin jokainen rutiinipoikkeama sai aikaan raivokohtauksen ja väärässä järjestyksessä laitettu ruoka lennätti lautasen nurkkaan, mutta näistä pakoista on päästy ja lapsi on ihan normaalin joustava ja pettymyksiä sietävä normaaliarjessa.

ja ihmiset ovat NORMAALEJA!!!

Heistä voi tulla ihan mitä vaan, kunhan oikealla tavalla tuetaan. Joillakin on enemmän oireita, joillakin vähemmän.

Minä itse olen niin selvä asperger-tapaus kun olla voi, mutta en silti halua itselleni virallista diagnoosia. Koen kaiken olevan vain osa minua, jokainen meistä on erilainen.

Joku suuttuu helpommin, toinen ei ollenkaan. Joku oppii nopeasti, toinen hitaasti. Joku tykkää liikunnasta, toinen ei. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on vain opittava ja opeteltava elämään. Kaikilla on oikeus olla sellaisia kuin ovat, ja kaikkien pitäisi saada sopivaa tukea omaan kasvuunsa. Ei kaikkia tarvitse pakottaa samaan muottiin.

P.s. Aspergereita on yliopistoissa ihan professoreinakin

Aspergereille saa terapiaa ja apua ja neuvoja arkeen kyllä, jos diagnoosi löytyy.

Olet varmaan jo tutustunut autismi-ja aspergerliiton sivuihin? Ja lainannut alan vähäisen kirjallisuuden ja lukenut?

Vertaistuki auttaa kummasti jaksamaan, onko kotipaikkakunnallanne vertaistukiryhmää ja paikallisyhdistystä, johon liittyä.

Normaaleja aikuisia ei heistä saa, eikä toisaalta ole tarviskaan. Mutta monia arkea helpottavia vinkkejä löytyy varmasti ja jos lapsesi tarvitsee, on hän oikeutettu avustajaan, aikuisenakin. Vaikka vuorokauden ympäri, jos ei muuten pärjää.

Ihmisiä kaikki ollaan mutta samalla tavalla normaaleja et aspergereista kuitenkaan saa tekemälläkään kuin mitä ap avauksessaan ehkä tod.näk. haki. Niin itse sen ainakin ymmärsin, että vertasi ihmisiin, joilla ei ole aspergerin oireyhtymää. Kaikki ihmiset ovat todella erilaisia mutta kyllä aspergerit ovat vaan aika omalaatuisia monin tavoin ja ikävä kyllä sen huomaa. Kaikilla on oikeus olla ja elää, juu, niin on mutta yhteiskunta ja maailma normeineen ei aina osaa huomioida erilaisuutta, varsinkin sellaisten, joilla se erilaisuus nousee esiin sosiaalisissa suhteissa.

ja ihmiset ovat NORMAALEJA!!!

Heistä voi tulla ihan mitä vaan, kunhan oikealla tavalla tuetaan. Joillakin on enemmän oireita, joillakin vähemmän.

Minä itse olen niin selvä asperger-tapaus kun olla voi, mutta en silti halua itselleni virallista diagnoosia. Koen kaiken olevan vain osa minua, jokainen meistä on erilainen.

Joku suuttuu helpommin, toinen ei ollenkaan. Joku oppii nopeasti, toinen hitaasti. Joku tykkää liikunnasta, toinen ei. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on vain opittava ja opeteltava elämään. Kaikilla on oikeus olla sellaisia kuin ovat, ja kaikkien pitäisi saada sopivaa tukea omaan kasvuunsa. Ei kaikkia tarvitse pakottaa samaan muottiin.

P.s. Aspergereita on yliopistoissa ihan professoreinakin

Aspergereille saa terapiaa ja apua ja neuvoja arkeen kyllä, jos diagnoosi löytyy.

Olet varmaan jo tutustunut autismi-ja aspergerliiton sivuihin? Ja lainannut alan vähäisen kirjallisuuden ja lukenut?

Vertaistuki auttaa kummasti jaksamaan, onko kotipaikkakunnallanne vertaistukiryhmää ja paikallisyhdistystä, johon liittyä.

Normaaleja aikuisia ei heistä saa, eikä toisaalta ole tarviskaan. Mutta monia arkea helpottavia vinkkejä löytyy varmasti ja jos lapsesi tarvitsee, on hän oikeutettu avustajaan, aikuisenakin. Vaikka vuorokauden ympäri, jos ei muuten pärjää.

Et ehkä lukenut kunnolla mun tekstiäni siis tuota jonka lainasit. Todellakin vahvan kokemuksen perusteella kirjoitan. Ilman apua ja terapiaa ei aina assi maailman kanssa pärjää. Hyvä on sitä hakea ajoissa, jos kerran itsekin vanhempana sellaista kokee tarvitsevansa.Ap:n lapsi tuntuu olevan niitä, joka oikeasti uuvuttaa lähipiirinsä esim. juuri raivareillaan. Apua pitää hakea ajoissa.

Itse olen assin äitinä selvitellyt huonoimpina päivinä 8 tunnin raivareita sisulla yksin. Tästä on muut lapset esimerkiksi ajoittain kärsineet. Kun kerran apua on tarjolla ja sillä juuri sitä kasvua tuetaan sopivasti, tottakai sitä kannattaa hakea.

Ap kokee ettei jaksa ja selviä, sinä ehkä oletkin selvinnyt.

Missään kohti en väittänyt aspergereitä tyhmäksi tai väittänyt että heidät pitää pakottaa samaan muottiin.

T: aspergeraikuisen äiti ja omaishoitaja