Kokemuksia uraohjauksesta? Kyselee työhönsä leipääntynyt 5-kymppinen

Ei kokemusta, mutta kannatettava idea ehdottomasti! Mahdollisuuksia vain etsimään. Löytyykö omasta kaupungistasi kyseistä palvelua?

Samaa miettii täällä M54. Ongelmaksi itsellä muodostuu kiinnostavan alan vaatima oppisopimuskoulutus ja osittainen läsnäolopakko. Tuo ei onnistu vakituisessa päivätyössä käyvältä. Pitänee odottaa josko joskus tulisi musta kortti arpajaisissa.

Tuollaiset palvelut nyt ovat ihan täyttä huuhaata. Voin ihan ilmaiseksi kertoa, että työn saaminen on todella vaikeaa ja niin on uutta opiskelemaan pääseminenkin. Jos nyt uudelle uralle tuossa iässä päättää kuitenkin lähteä taitaa se lähihoitajan koulutus valitettavasti olla ainoita vaihtoehtoja.

Mua ei oikein auttanut. Olen it-alalla, 48 v. ja täysin leipääntynyt työhöni ja myös loppuunpalaminen uhkaa ennemmin tai myöhemmin. Olen aina tuntenut olevani väärällä alalla johon minulla ei ole lahjoja, mutta olen vaan sisulla puskenut eteenpäin ja jotenkin pärjännyt. Nyt keski-iässä ei enää pystyisi eikä jaksaisi taistella joka päivä.

Siellä uraohjauksessa kyllä selvisi minulle suuntaa, mikä olisi ehkä hyvä uusi ammatti, mutta valitettavasti ne minun kiinnostukset on sellaisia, mihin vaadittaisiin uusi akateeminen koulutus, eikä minulla sinkkuna yh:nna ole mitään mahdollisuuksia jättäytyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Joten surullinen toteamus oli, että nyt lähes viisikymppisenä tiedän lopulta, mikä haluaisin olla isona, mutta se on jo myöhäistä. Täytyy vaan jaksaa jotenkin. 

Mutta voihan sinulla ap olla, että löytyy jotain realistista. Yleensähän ne ehdottavat oman alan sisällä erilaisia suuntautumisia ensin, koska vaihto on helpoin. Esim. minulle ehdotettiin koodarista asiakasrajapintaan tai esimiestehtäviin siirtymistä. Mutta kun olen tällainen autistipiirteinen nörtti, eihän ne mulle sovi. Ja voi olla, että jos alaa pitääkin vaihtaa, niin on mahdollisuus kouluttautua, riippuu alasta ja taloudellisesta ja muusta henkilökohtaisen elämän tilanteesta. Kyllä sitä kokeilla kannattaa.

Itse sain ainakin selkeytettyä omia ajatuksiani sen suhteen mitä haluaisin tehdä ja mitä voin tehdä. Valmentaja oli todella kannustava mutta myös rehellinen ja sanoi suoraan, jos joku suunta kuulosti olevan ristiriidassa puheitteni kanssa. Opin myös sanoittamaan osaamistani mistä on työhaastattelussa varmasti hyötyä.

Paljon riippuu siitä valmentajasta ja teidän välisestä kemiasta, miten homma hoituu. Ja sitten tietysti sinusta, että saat vaihdettua suunnan.

AP jatkaa. Minulla ei ole mitään ongelmia työllistyä. Lähihoitajaksi en aio kouluttautua, sillä minulla on myös sh:n koulutus takana. Hoitotyöhön en ole aikeissa palata, kiitos vaan! Toki hoitotyössä on elementtejä, joita kaipaan ja joita ei nykyisessä työssäni ole (esim hyvin erilaiset päivät eikä kokopäiväistä koneella istumista) Mutta huonoja puolia on sen verran, että en missään tapauksessa palaa alalle. 

Olen valmis tinkimään palkkauksesta. Taloudellisesti voisin myös olla ainakin jonkin aikaa opiskelijana. Mutta kaipaisin jotain punaista lankaa ajatuksiini, siski kyselen uraohjauksen perään

Muakin kiinnostaisi? Mitä kautta  olette saaneet uraohjausta?

Käy in tälläisen uraohjaiksen mutta valitettavasti työhön loppuunpalamisen jälkeen ei ole ollut kiinnostusta ja energiaa lähteä uudelle urapolulle..

Jos tuntuu että nyky työ on kuormittavaa niin lähtekää ajoissa..loppuunpalamisen on huono asia

Vierailija kirjoitti:

Ei kokemusta, mutta kannatettava idea ehdottomasti! Mahdollisuuksia vain etsimään. Löytyykö omasta kaupungistasi kyseistä palvelua?

AP:n kotikaupungissa on ainakin työllistämispalvelut. Mutta epäilen, että minulla ei ole oikeutta niihin palveluihin, kun olen tukevasti työelämässä eikä vaaraa työttömyydelle. Siksi kartoitan lähinnä yksityissektoria. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ei oikein auttanut. Olen it-alalla, 48 v. ja täysin leipääntynyt työhöni ja myös loppuunpalaminen uhkaa ennemmin tai myöhemmin. Olen aina tuntenut olevani väärällä alalla johon minulla ei ole lahjoja, mutta olen vaan sisulla puskenut eteenpäin ja jotenkin pärjännyt. Nyt keski-iässä ei enää pystyisi eikä jaksaisi taistella joka päivä.

Siellä uraohjauksessa kyllä selvisi minulle suuntaa, mikä olisi ehkä hyvä uusi ammatti, mutta valitettavasti ne minun kiinnostukset on sellaisia, mihin vaadittaisiin uusi akateeminen koulutus, eikä minulla sinkkuna yh:nna ole mitään mahdollisuuksia jättäytyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Joten surullinen toteamus oli, että nyt lähes viisikymppisenä tiedän lopulta, mikä haluaisin olla isona, mutta se on jo myöhäistä. Täytyy vaan jaksaa jotenkin. 

Mutta voihan sinulla ap olla, että löytyy jotain realistista. Yleensähän ne ehdottavat oman alan sisällä erilaisia suuntautumisia ensin, koska vaihto on helpoin. Esim. minulle ehdotettiin koodarista asiakasrajapintaan tai esimiestehtäviin siirtymistä. Mutta kun olen tällainen autistipiirteinen nörtti, eihän ne mulle sovi. Ja voi olla, että jos alaa pitääkin vaihtaa, niin on mahdollisuus kouluttautua, riippuu alasta ja taloudellisesta ja muusta henkilökohtaisen elämän tilanteesta. Kyllä sitä kokeilla kannattaa.

Tilastojen mukaan (OPH) meillä oli viime vuonna yli 9000 sellaista opiskelijaa, jotka suorittivat tutkintoa kokoaikatyön ohessa. Ei siis ole pakko olla kokopäiväinen opiskelija, vaikka todella moni niin kuvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Käy in tälläisen uraohjaiksen mutta valitettavasti työhön loppuunpalamisen jälkeen ei ole ollut kiinnostusta ja energiaa lähteä uudelle urapolulle..

Jos tuntuu että nyky työ on kuormittavaa niin lähtekää ajoissa..loppuunpalamisen on huono asia

Loppuunpalamisen vie keskittymiskyvyn k

Ja kiinnostuksen oikeastaan yhtään mihinkään .ennen olin kiinnostunut matkustamisesta ja sosiaalisesta elämästä ja kaikesta uudesta mutta burn Outin jälkeen ei enää yhtään mistään ja käytännössä tulee vain istutus kotona puuhastelemassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kokemusta, mutta kannatettava idea ehdottomasti! Mahdollisuuksia vain etsimään. Löytyykö omasta kaupungistasi kyseistä palvelua?

AP:n kotikaupungissa on ainakin työllistämispalvelut. Mutta epäilen, että minulla ei ole oikeutta niihin palveluihin, kun olen tukevasti työelämässä eikä vaaraa työttömyydelle. Siksi kartoitan lähinnä yksityissektoria. 

Miksi epäillä, kun asian voi tarkistaa laista. Kyllä sinulla on oikeus TE-toimiston AVO-psykologin tarjoamaan palveluun, vaikka olet töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kokemusta, mutta kannatettava idea ehdottomasti! Mahdollisuuksia vain etsimään. Löytyykö omasta kaupungistasi kyseistä palvelua?

AP:n kotikaupungissa on ainakin työllistämispalvelut. Mutta epäilen, että minulla ei ole oikeutta niihin palveluihin, kun olen tukevasti työelämässä eikä vaaraa työttömyydelle. Siksi kartoitan lähinnä yksityissektoria. 

Miksi epäillä, kun asian voi tarkistaa laista. Kyllä sinulla on oikeus TE-toimiston AVO-psykologin tarjoamaan palveluun, vaikka olet töissä.

Ahaa. Tästä ei AP ollut tietoinen, kiitos kommentoijalle. Täytyy tätäkin selvittää, mutta edelleen kiinnostaa kuulla kokemuksia myös yksityisistä uraohjausta tuottavista yrityksistä.

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa. Minulla ei ole mitään ongelmia työllistyä. Lähihoitajaksi en aio kouluttautua, sillä minulla on myös sh:n koulutus takana. Hoitotyöhön en ole aikeissa palata, kiitos vaan! Toki hoitotyössä on elementtejä, joita kaipaan ja joita ei nykyisessä työssäni ole (esim hyvin erilaiset päivät eikä kokopäiväistä koneella istumista) Mutta huonoja puolia on sen verran, että en missään tapauksessa palaa alalle. 

Olen valmis tinkimään palkkauksesta. Taloudellisesti voisin myös olla ainakin jonkin aikaa opiskelijana. Mutta kaipaisin jotain punaista lankaa ajatuksiini, siski kyselen uraohjauksen perään

Mutta kai ap. nyt tajuaa, että jos nyt kuitenkin työttömäksi jossakin tilanteessa joutuu ilmoittautumaan niin TE-toimisto pakottaa heti noita sairaanhoitajan töitä hakemaan, eikä muu tule kysymykseenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa. Minulla ei ole mitään ongelmia työllistyä. Lähihoitajaksi en aio kouluttautua, sillä minulla on myös sh:n koulutus takana. Hoitotyöhön en ole aikeissa palata, kiitos vaan! Toki hoitotyössä on elementtejä, joita kaipaan ja joita ei nykyisessä työssäni ole (esim hyvin erilaiset päivät eikä kokopäiväistä koneella istumista) Mutta huonoja puolia on sen verran, että en missään tapauksessa palaa alalle. 

Olen valmis tinkimään palkkauksesta. Taloudellisesti voisin myös olla ainakin jonkin aikaa opiskelijana. Mutta kaipaisin jotain punaista lankaa ajatuksiini, siski kyselen uraohjauksen perään

Mutta kai ap. nyt tajuaa, että jos nyt kuitenkin työttömäksi jossakin tilanteessa joutuu ilmoittautumaan niin TE-toimisto pakottaa heti noita sairaanhoitajan töitä hakemaan, eikä muu tule kysymykseenkään?

Tottakai AP tajuaa. Ei ole tarkoitus luistaa työelämästä. Minulla on kuitenkin vielä yli 15 v työelämää jäljellä ja haluan tehdä mielekästä työtä. Uskon edelleen, että koulutusteni ja kokemukseni myötä minulle on muutakin tarjolla kuin hoitotyötä. 

Noh, minä olen tällaisen uraohjauksen kanssa ajautunut lähihoitajaksi. Ihan vilpittömästi, olen täysin väärällä alalla ja vihaan työtäni. Työllistyminen tosin on taattua, että siinä mielessä uraohjaus kannatti. 

Perusta yritys

Vierailija kirjoitti:

Perusta yritys

Yritysideoita? minkä alan (pien)yritykselle olisi kysyntää? Täällä myös yksi uramuutoksesta haaveileva yrittäjähenkinen naisihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusta yritys

Yritysideoita? minkä alan (pien)yritykselle olisi kysyntää? Täällä myös yksi uramuutoksesta haaveileva yrittäjähenkinen naisihminen.

sote-alan palvelut

Ammattiliittojen kautta voi saada uravalmennusta, ainakin omalla akavalaisella liitolla on hyvät valmentajat. Kritisoin kuitenkin sitä että vaikka itse tiesin mitä työtä haluan tehdä, niin ei tämän työn saanti kuitenkaan onnistunut haluamisesta ja yhteydenotoista huolimatta.