Onko muilla kotitöihin haluttomia miehiä?

ei kotitöitä = ei pillua

Mies ei kerta kaikkiaan tajua tuota korrellaatiota; hänelle "ei pillu" = painetta alapäässä = ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin puutettaan = kotityöt ei todellakaan tule tehtyä.

Saa säälipillua kerran viikossa että pysyy kasassa

ei kotitöitä = ei pillua

Mies ei kerta kaikkiaan tajua tuota korrellaatiota; hänelle "ei pillu" = painetta alapäässä = ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin puutettaan = kotityöt ei todellakaan tule tehtyä.

Saa säälipillua kerran viikossa että pysyy kasassa

Kiitos päivän nauruista :D :D :D :D



Hajosin ihan täysin ja luin tuon ääneen omalle kotitöitä tekemättömälle miehelleni. Hymyili vaan epävarmana.

Et todellakaan ole ainut! Meillä on kanssa tapeltu tuon asian suhteen moneen otteeseen. Mitään ei tehdä oma-aloitteisesti, kaikessa pitää pyytää. Sitäkään ei tehdä heti vaan se menee aina siihen pisteeseen että joudun ruveta tiuskimaan ja suoraan sanottuna huutamaan että jotain tapahtuisi. Sittenkin se on vaikeaa ja vittuuntuneen näköistä touhua. Tavaroita jätetään lojumaan pitkin lattioita, likaisia vaatteita ei voi viedä suoraan pyykkikoriin vaan nekin jää lojumaan sohvalle. Astiat ovat aina tiskipöydällä, ei ikinä tiskialtaassa ja tiskikoneessa. Roskat saadaan raahattua tiskipöydälle, mutta ei vähän alemmas eli roskikseen. Imuriin mies ei ole koskaan suhteemme aikana tarttunut automaattisesti, jos näkee että matto on ihan koirankarvoissa niin hän kävelee vain ohi. Kaupassa hän kyllä käy, mut aina minun pitää tehdä ostoslista että mitä sieltä tuodaan. Muutenkin kun pyydän apua siivouksessa niin se tulee kauheella vänkäämisellä tai sitten vaan en mä jaksa ja istuu koneen ääressä.



Monesti ollaan asiast tosiaan puhuttu ja olen sanonut suoraan että mulla palaa jossai vaiheessa loppuun ja sit se on menoa meijän suhteelle. Luvannu parantaa tapansa, mutta eipä mitään muutosta vielä mihinkään suuntaan ole tapahtunut. Tuon takia ei haluaisi erota, mut ei tollasta loputtomiin jaksa et toinen ei auta ollenkaan kotihommissa ja joutuu itse tekemään kaiken. Ja jos pyytää niin ikinä sieltä ei tule mukavalla sävyllä "Joo mä autan" vaan aina saa tapella.

kyllä molemmat haluttomia kotitöihin. Kuka niitä ny haluais tehdä?

Meillä on kyllä molemmat haluttomia kotitöihin. Kuka niitä ny haluais tehdä?

kans jätti likaisia vaatteitaan minne sattuu, sanoin että en pese hänen pyykkiään jos ei tuo pyykkikoneeseen. Jossain vaiheessa mies ihmetteli että vaatteet on kaikki likasia. Sanoin että miten ne ei ole pyykkikorissa, likaiset vaatteet kuuluu sinne. Toistin tuon muutaman kerran ja oppi kyllä tuomaan pyykit koriin.

Sitten on se omien jälkien siivoaminen, olen siitä huomauttanut, ja joskus olen jättänyt hänen astiansa pöytään. Tämäkään ei alkuun tepsinyt, ja sanoin että hän käyttää tästä lähtien kertakäyttöastioita, koska minä teen ruoan ja pesen astiat, ja jos niitä astioita ei saa edes tiskipöydälle, niin niitä ei tarvi käyttää. Saman voi tehdä joka asiassa, jos tosiaan nainen tekee ruuat, pesee pyykit jne. niin jotain miehen on sen valmiin ruuan, puhtaiden vaatteiden ja puhtaan kodin eteen tehtävä. Jos oma pinna kestää, niin voihan sitä kokeilla olla siivoamatta, ja katsoa miten kauan miehen hermot kestää. Itse oon kokeillu, mutta miehillä käsitys sotkusta ja likaisista lattioista on jotain ihan muuta kuin naisilla. Mulle riittäis tosiaan se, että vois joskus vapaapäivänään osallistua kotitöihin, laittaa tiskit tai vähän imuroida. Ja roskien vienti kuuluu meillä miehelle, koska ei oo omaa pihaa tms. mikä vois kuulua miehelle. Uskon että miehillä menee tosiaan vuosia, kun he oppivat osallistumaan kotitöihin. En vaadi, että miehen pitäis tehdä viikkosiivoja tai ruokaa, mutta edes jotain...

En minäkään niistä kotitöistä tykkää, mutta kohtuudella ne on ihan terapiaa kun siistiä tulee hetkeksi enempiä ajattelematta. Mutta pakkohan ne on jonkun ja joskus tehdä! Mun mies käy päivätöissä ja kaupassa, hyvä niin, mutta minä taas hoidan lapset ja kotityöt sillä aikaa minkä kerkeen. Minusta olisi kohtuullista jakaa sitten ne loput illan ja viikonlopun työt. Ollaan keskusteltu sata kertaa asiasta ja jaettukin niitä, mutta mies ei sopimuksesta huolimatta niitä tee. "Ei jaksa", "ei huvita" "eihän täällä ole vielä likaista" ja vaikka mitä tekosyitä. Minulla palaakin asiasta tosi helposti nykyään käämi, koska olen niin väsynyt tähän non-stop-palveluammattiin! Ja mikään nipo en todellakaan ole, sillä olen saattanut odottaa viikonkin tiskivuoren tyhjentämistä, imurointia jne. Mutta lopulta en voi enempää odottaa, koska kyllähän sellaisessa siivottomuudessa jo sairastuukin koko perhe! Olen myös miettinyt suhteemme tilaa, koska olen itseäni(kin) arvostava nainen ja tuollainen osallistumattomuus näihin yhteisiin asioihin merkitsee mielestäni enemmänkin, esim. toisen aliarvostamista, sopimusten rikkomista, puolison tukemattomuutta, vastuun pakoilua ym. En voi käsittää, miten toinen kehtaa olla osallistumatta. Kaksi viimeistä lausettasi= samma här!

että kyllähän mä tilasin siivousapua viime syksynä kotiimme joka toinen viikko, kun itse meinasin uuvahtaa täysin pikkulasten kanssa. Mies jaksoi aina naputtaa niistä siivuouspalvelulaskuista, mutta sanoin siihen, että itse en jaksa enempää, pakko hakea ulkopuolista apua ellei mies osallistu enempää. Eipä silti tullut käytökseen muutosta. Pitäisköhän taas tilata siivoukseen apua, vai miten tätä ratkoisi? Ärsyttää tästä asiasta riitely, mutten voi hyväksyä epätasa-arvoa. ID 11168751

pyysin auttamaan säännöllisesti viikkosiivouksessa. Minulla on vaativa kokopäivätyö, hänellä on osa-aikatyö ja meillä on lapsia 3, kaikki alle kouluikäisiä. Huusi että äitinsä teki kaikki kotihommat mua paremmin ja valittamatta!

Onko ero ainoa tie muutokseen? Miehessä on hyviä piirteitä mutta tuntuu etten tältä kotityöuuvutukselta enää edes näe niitä, kiukuttaa vain. Ajatus siitä että olisi vain omat sotkut siivottavina ja vapaat viikonloput tuntuu houkuttelevalta......

Juuri näin, mies on vaan sulle palvelija ja lompakko. Onneks olkoon, olet löytänyt syyn erota, miehesi ei merkkaa sulle mitään. Toivottavasti miehesi löytää naisen joka oikeasti kunnioittaa

Meillä käy nykyisin siivooja joka toinen viikko. Olen kotiäiti, mies maksaa siivoojalaskut (vaikka yhteisiä rahojahan ne on).



Muuten kiva mies, mutta ihan tumpelo kotitöissä. Silloin harvoin kun petaa sängyt heittää sängynpeiton siihen päälle ja alta löytyy peitot mykkyrässä sekä astioita, leluja, sanomalehtiä jne mitä milloinkin. En nykyisin paljon viitti pyytää apua kun siitä on oikeastaan enemmän haittaa. 5v lapseni osaa auttaa enemmän.



Raivostuttaa tämä asia vuodesta toiseen, mutta koitan olla tuhlaamatta energiaani siihen ja ottaa hyvillä mielin vastaan siivooja-avun. Ja kouluttaa poikani tekemään kotitöitä jotta seuraavalla sukupolvella olis vähän helpompaa.

vaikka tää kuulostaa ilkeeltä, niin sanon silti. MIKSI te olette tuollaisten miesten kanssa? Perhe ja koti on yhteinen yritys. Piste. Tuo ei ole parisuhde vaan palvelusuhde. En ikinä eläisi loppuelämääni noin.



Maailmassa on vaikka kuinka paljon aivan ihania miehiä, jotka todellakin tekevät osansa kotona. En myöskään koskaan antaisi lapsilleni tuollaista mallia miehisyydestä, parisuhteesta ja naisen asemasta.

Juuri näin, mies on vaan sulle palvelija ja lompakko. Onneks olkoon, olet löytänyt syyn erota, miehesi ei merkkaa sulle mitään. Toivottavasti miehesi löytää naisen joka oikeasti kunnioittaa

Kumpikin puoliso käy töissä, tienaa suunnilleen saman verran ja sittenkö on miehen kunnioittamattomuutta jos haluaisi että kotihommat jaetaan 50-50? Miten ne hommat mielestäsi pitäisi jakaa?

ja on siis sitä todella. Ei tee IKINÄ mitään oma-aloitteisesti eikä itseasiassa tee vaikka pyytäisin/käskisin.



Mieheni ei ole IKINÄ meidän yhdessäoloaikanamme esim. pessyt lattioita tai vessaa. Ei sillä että olisin tähän opettanut, mutta alussa mies teki kohtalaisesti kotitöitä, ja teki sitten jotain muuta kun mä tein noi em. asiat. Silloin asiat toimi, jotenkin vaan mies lopetti kotitöiden teot kun lapsemme syntyi.



Kaupassa mies kyllä käy, se täytyy myöntää. Käyn minäkin, mutta harvemmin.



Miehelleni ottaa toisinaan tosi koville ihan vaan omien jälkiensä korjaaminen, esim. likaiset sukat saattaa jäädä mihin sattuu, työvaatteet mytyksi eteisen lattialle ja tyhjät kaljatölkit olkkarin pöydälle. Näistä mä naputan sitten aikani niitä katseltuani niin paljon, että vie ne paikoilleen.



Jaa miten kestän.. no, olen yrittänyt asennoitua niin, että nyt kun olen hoitovapaalla, kannan vastuun kotitöitä itse. Oikeastaan tuntuu, että kun toisinaan pääsee siihen mielentilaan että tajuaa että pääsee helpommalla kun vaan tekee itse eikä enää edes yritä saada miestä siivoukseen mukaan, niin kaikki sujuu hyvin.



Olen lisäksi tehnyt tässä viime aikoina todellisen urotyön (heh) ja järjestelin ihan kaikki kaapit ja muut meiltä, pohdin ja järjestin loogiset säilytyspaikat IHAN kaikelle tavaralle, tilpehööristä alkaen.



Nyt on sitten suht helppo pitääkin järjestys ja siisteys huushollissa, vien joka päivä pitkin päivää väärillä paikoilla olevia tavaroita paikoilleen. Lasten lelut olen karsinut minimiin, ja osa niistä on toisinaan varastossa ja osa leikeissä, ja joskus vaihdetaan. Pyykkiä pyrin pesemään joka päivä koneellisen, ei pääse kertymään ylivoimaista pyykkikasaa. Samoin heti kun vaatteet ovat kuivuneet, viikkaan ne ja vien kaappiin.



Yritän pitää huushollin mahdollisimman vähätavaraisena. Kun jotain huusholliin tulee (vaikka ihan pienikin tavara, esim. avaimenperä) niin yksi vanha vastaava tavara lähtee, kirppikselle tai roskiin (kasaan kirppikselle meneviä tavaroita/vaatteita yhteen laatikkoon, joka on varastossa, ja kun laatikko täynnä, vien sen)



Kyllä tähän on kummasti tottunut. Mietityttää tietysti, miten homma hoituu, kun palaan työelämään. Toisaalta olen jopa miettinyt, että en palaisikaan työelämään vaan ryhtyisin hoitamaan kotia ja lapsia päätoimisesti, mies saa sitten elättää minut, jos ei ala osallistumaan kotitöihin :D



No, saa nähdä.



Niin joo, ja me asutaan kerrostalossa, joten ei ole mitään ns. miestentöitä miehelle, välttyy niiltäkin. Autoni renkaat mies kyllä vaihtaa sen kaksi kertaa vuodessa mitä tarvii, mutta itse käytän autoni huolloissa ja katsastuksissa ja maksan kaikki kulut itse.

Ainoa, mitä joskus tekee on pyykkikoneen täyttö ja tyhjennys. Olen miettinyt raivon ja epätoivon, inhon ja säälin lomassa, mistä voi johtua ja olen tullut siihen tulokseen, että ei ole saanut mallia, miten eletään toisen kanssa ja tehdään hommia MOLEMMAT! Tiedän jo jotain hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja kodistaan on saanut mallin, että mies ei tee.



Ei jätä tekemättä ilkeyttään (paitsi silloin kun haluaa ilkeillä, heittäytyy TODELLA vaikeaksi, mutta ei vaan tajua.



Jännä, että tykkää kyllä itsekin siististä kodista ja kukapa ei nauttisi kun tiskipöytä on tyhjä, tavarat edes vähän sielläpäin missä kuuluukin eikä ole mitään supertörkyä lattioilla.



Tämä ja henkilökemia-asiat aiheuttavat sen, että olen todella vakavasti miettinyt eroa. Kaiken kruunaa se, että hän on työttömänä ja minä kotihoidontuella, joten ajasta ei hänelläkään pulaa ole. Kun joskus on lyhyitä pätkiä ollut töissä, en ole odottanut yhtään mitään tekevänkään, mutta jotenkin silloin kun toinen makaa sohvalla niin tilanne on vähän eri....

Ei muutakuin tsemppiä valitsemallesi tielle, ap! Et ole yksin!

Mutta miten miehet voi olla niin laiskoja/sokeita/saamattomia jne kotitöiden suhteen? En vain käsitä....