Ovatko kaikkien lukion ekaluokkalaiset pojat todella motivoituneita
opiskeluun? Meillä 8.5 keskiarvolla lukioon omasta halustaan lähtenyt poika jankuttaa koko ajan kuin ei ole motivaatiota. Peruskoulun meni läpi sen kummempia lukematta ja amikseen aikoi koko yläkoulun ajan, itse sitten päätti hakea lukioon. Onko kyseessä ohimenevä vaihe? Pojalla tekisi mieli vaan pörrätä tyttökaverin kanssa ja ajella kevarilla, huoh
Kommentit (7)
Lähipiirissä kaksi teinipoikaa lössähtivät samassa vaiheessa, lukion ekalla. Tosi tosi harmittavaa. Koita keksiä jotain, koska se lukio menee helposti pian alamäkeä. Tuo kurssimuotoisuus kun ei anna anteeksi pitkää notkahdusta. Tai no, helppo sanoa, koita keksiä jotain. Ei tuon lähipiiriläisen äitikään mitään keksinyt... Pitäisi pojan vain ottaa itseä niskasta kiinni. Tuo peruskoulun helppous tekee hallaa monille.
miksi opiskellaan. Se on sitä mieltä, että amiksessa olisi helppoa olla muutama vuosi ja mennä istten töihin. Mutta kun ei tajua ettei niihin töihinkään ihan niin vain pääse ja mitä mistäkin tienaa...
miksi opiskellaan. Se on sitä mieltä, että amiksessa olisi helppoa olla muutama vuosi ja mennä istten töihin. Mutta kun ei tajua ettei niihin töihinkään ihan niin vain pääse ja mitä mistäkin tienaa...
Ota ihan vaikka teidän lähimmän amiksen linjat ja niiden alojen työllisyysprosentit, vastavalmistuneiden työllisyysprosentit ja keskipalkat. Jompikumpi teistä viisastuu. (Amislinjoilla on joitain tosi hyvätuloisia ja työllistäviä aloja, ja sitten on monia joiden keskipalkka on työmarkkinatuen luokkaa ja sillä niille kouluttautuneista suurin osa onkin. Ja kaikkea tuolta väliltä).
Joskus vaikuttaa siltä, että näiden poikien olisi viisasta antaa lukea se ammatti ja tehdä pari vuotta töitä. Jos ovat oikeasti fiksuja niin sen lukion voi käydä myöhemminkin ja hakea sit sen jälkeen seuraaviin koulutuksiin. Ja joo, tiedän, että teoriassa myös amislinjalta on mahdollisuus edetä amkkiin ja korkeakouluun, mutta käytännössä nuo mahdollisuudet suoraan on aika harvojen herkkua - sen sijaan lukion voi käydä ja mahdollisuutensa jatkokoulutuksessa pärjäämiseen parantaa myöhemminkin aikuislukiossa. Iltakoulu on monesti myös motivoivampi ympäristö opiskella, sillä sieltä puuttuu turha "sälä" ja muutkin siellä ovat tosissaan.
miksi opiskellaan. Se on sitä mieltä, että amiksessa olisi helppoa olla muutama vuosi ja mennä istten töihin. Mutta kun ei tajua ettei niihin töihinkään ihan niin vain pääse ja mitä mistäkin tienaa...Ota ihan vaikka teidän lähimmän amiksen linjat ja niiden alojen työllisyysprosentit, vastavalmistuneiden työllisyysprosentit ja keskipalkat. Jompikumpi teistä viisastuu. (Amislinjoilla on joitain tosi hyvätuloisia ja työllistäviä aloja, ja sitten on monia joiden keskipalkka on työmarkkinatuen luokkaa ja sillä niille kouluttautuneista suurin osa onkin. Ja kaikkea tuolta väliltä).
Joskus vaikuttaa siltä, että näiden poikien olisi viisasta antaa lukea se ammatti ja tehdä pari vuotta töitä. Jos ovat oikeasti fiksuja niin sen lukion voi käydä myöhemminkin ja hakea sit sen jälkeen seuraaviin koulutuksiin. Ja joo, tiedän, että teoriassa myös amislinjalta on mahdollisuus edetä amkkiin ja korkeakouluun, mutta käytännössä nuo mahdollisuudet suoraan on aika harvojen herkkua - sen sijaan lukion voi käydä ja mahdollisuutensa jatkokoulutuksessa pärjäämiseen parantaa myöhemminkin aikuislukiossa. Iltakoulu on monesti myös motivoivampi ympäristö opiskella, sillä sieltä puuttuu turha "sälä" ja muutkin siellä ovat tosissaan.
kun poika ei edes tiedä mitä haluaa "isona" tehdä. Joten hakuammuntaa se olisi amikseenkin meno. Ja minusta poika pärjää kyllä lukiossa, kunhan vaan malttaa vähän opiskella. Esim pitkä matikka on sille ihan lastenleikkiä. Musta tuntuu että järki lähtee ja tukka harmaantuu kun koittaa pohtia mitä pitäisi tehdä :) t.ap
kun poika ei edes tiedä mitä haluaa "isona" tehdä. Joten hakuammuntaa se olisi amikseenkin meno.
Ja tottakai pärjää (ei lukio niin vaikea ole, etteikö siellä pärjäisi vähän kuka vaan), mut jos ei huvita, niin on parempi odottaa kunnes huvittaa. Ei se että "pärjää" tarkoita että on pakko. Tai ettei maailmassa voisi olla jotain muuta, missä pärjää yhtä hyvin tai vielä paremmin. Mä yritän sanoa, ettei tämä asia ole mikään elämän tärkein ainutkertainen päätös. Koulutuksen ja ammatin suhteen voi tehdä uuden valinnan vielä monta kertaa. Anna pojalle tilaa, niin hän saa myös motivaatiota. Mutta varmista kuitenkin, että hän tietää millä perustella valintansa tekee - siksi ne tilastot.
Ja minusta poika pärjää kyllä lukiossa, kunhan vaan malttaa vähän opiskella. Esim pitkä matikka on sille ihan lastenleikkiä. Musta tuntuu että järki lähtee ja tukka harmaantuu kun koittaa pohtia mitä pitäisi tehdä :) t.ap
Kun ei edes aikuiset koulutetut ihmiset saa töitä?
Kuka huolii 16v lapsen töihin opiskelemaan elämää? Kun ei edes aikuiset koulutetut ihmiset saa töitä?
aphan sanoi, että poika haluaisi käydä nopeasti amiksen ja sitten mennä töihin. Se onin ihan käypä vaihtoehto ja sen jälkeen voi sitten mennä aikuislukioon ja jatkaa minne huvittaa, jos kerran kyvyt riittää. Eri asia, jos ne ei riitäkään...
Lähipiirissä kaksi teinipoikaa lössähtivät samassa vaiheessa, lukion ekalla. Tosi tosi harmittavaa. Koita keksiä jotain, koska se lukio menee helposti pian alamäkeä. Tuo kurssimuotoisuus kun ei anna anteeksi pitkää notkahdusta. Tai no, helppo sanoa, koita keksiä jotain. Ei tuon lähipiiriläisen äitikään mitään keksinyt... Pitäisi pojan vain ottaa itseä niskasta kiinni. Tuo peruskoulun helppous tekee hallaa monille.