Millainen ihminen ei loukkaannu mistään?

mutta en mielestäni kovin herkästi. Mun maailmankuvassani ihmiset ovat normaalisti hyviä ja tarkoittavat toisille hyvää. Joten jos joku on ilkeä toiselle ja kiusaa, mä tulkitsen, että sillä ihmisellä on ensisijaisesti itsellään jotain pahasti pielessä. Eihän se silti hyvältä tunnu, mutta en aina koe loukkaantumista loukkauksista, sillä en koe niiden kohdistuvan itseeni vaan johtuvan toisen ihmisen vioista.



Ei minusta silti kiusausta tarvitse eikä edes saa suvaita tai siihen sopeutua. Outo olisi ihminen, joka voisi hyvin jatkuvien loukkausten kohteena olosta vaikka ei varsinaisesti loukkaantuisikaan niistä. Sellaisessa ilmapiirissä ei ole hyvä olla, joten asialle pitää tehdä jotain.

miksi niitä nyt sanotaan, jolla ei ole tunteita ollenkaan.

Mun maailmankuvassani ihmiset ovat normaalisti hyviä ja tarkoittavat toisille hyvää. Joten jos joku on ilkeä toiselle ja kiusaa, mä tulkitsen, että sillä ihmisellä on ensisijaisesti itsellään jotain pahasti pielessä.

Ihmiset ovat, ikävä kyllä, pääsääntöisesti omaa napaansa tuijottavia, kyynärpäätaktiikalla eteenpäin rynniviä minäminä -törkimyksiä. Jos joku käyttäytyy minua kohtaan näin, se ei ole kohdistettu minuun henkilökohtaisesti vaan on tämän ihmisen normaali tapa olla ja reagoida. Minulla ei siis ole mitään syytä loukkaantua hänen moukkamaisuudestaan.

Ja kun joku onkin hyvä/ystävällinen/kohtelias, sehän on vain äärimmäisen positiivinen yllätys.

Ihmiset ovat, ikävä kyllä, pääsääntöisesti omaa napaansa tuijottavia, kyynärpäätaktiikalla eteenpäin rynniviä minäminä -törkimyksiä. Jos joku käyttäytyy minua kohtaan näin, se ei ole kohdistettu minuun henkilökohtaisesti vaan on tämän ihmisen normaali tapa olla ja reagoida. Minulla ei siis ole mitään syytä loukkaantua hänen moukkamaisuudestaan.

Ja kun joku onkin hyvä/ystävällinen/kohtelias, sehän on vain äärimmäisen positiivinen yllätys.

että me ollaan päädytty täysin vastakkaisilla ihmiskäsityksillä jokseenkin samanlaiseen lopputulokseen. Vaikka kyllä mäkin oletan ihmisten ensisijassa ajattelevan itseään, mutta mä pidän sitä vain inhimillisenä.

t. 2

olen ehkä etsimäsi henkilö, joka ei loukkaannu "mistään". Lainausmerkit siksi, että jos ihan suoraan tullaan ilkeilemään ilman että ollaan suutuksissa mulle erityisesti, niin tokihan siitä loukkaanun minäkin. Mutta mistään vihjailuista tai suutuspäissään heitetyistä "totuuksista" en loukkaannu.



Minulla on hyvä itsetunto ja tiedän omat ansioni. Toisaalta tiedän ja tunnustan myös omat puutteeni rehellisesti ja ymmärrän että muut voivat minua kritisoida niistä. Osaan ottaa kritiikin "rakentavana palautteena" ja tavoitteeni on yleensä pyrkiä parempaan, omien arvojeni puitteissa toki. Ketään en erityisesti halua tai minun ei ole tarve miellyttää. Lähden aina siitä että ihmiset haluavat hyvää toisilleenn, itsekin teen niin.

en helposti loukkaannu - enää.



Miksikö? Minulla on hyvä itsetunto, sisäinen sellainen. Ulospäin vaikutan varmasti ihmisille, jotka eivät minua tunne, hyvinkin epävarmalta.



Jonkinlainen viisaus - ehkä - ja nöyryys ovat minussa nykyisin. Loukkaava ihminen on yksin loukkaustensa kanssa, ne eivät koske minua vaan kuuluvat loukkaajalle ja hänen maailmaansa, hänen omiin kipukohtiinsa.



Oma maailmani on aivan toisenlainen. Minusta muille ihmisille tulee olla lähtökohtaisesti hyvä. En ole aina ollut minäkään, mutta olen ottanut virheistäni opiksi. Minua loukkaamaan pyrkivä henkilö ei aiheuta minussa tunnekuohuja vaan toivon hartaasti hänen vielä kasvavan ihmisenä - ja jatkan matkaani.



On kyllä asioita joissa tiedän olevani kyvytön tai heikko. Ne ovat ikioma työmaani. Kuulen kyllä aiheellisen kritiikin ja otan siitä opiksi. Mutten loukkaannu tai lannistu.

Loukkaus on kuitenkin aina loukkaus ja sellaiseksi jää.

Jos et edes omassa mielessäsi reagoi niihin mitenkään ja otat ne aina  vaan vastaan 'ystävältäsi'henkisesti  ikäänkuin katse maahan luotuna kuin  mikäkin vanhan ajan nuhdeltu kouluttö silloisen 'johtajaopettajan' edessä nöyränä seisoen, niin (kuvainnollisesti) tuon suuntaisella reaktiollasi  ja reagoinnillasi vain varmistat loukkausten jatkumisen ja lasket niihin ryhtymisen kynnystä.

Aina vain entisestään. 

Jos kaikki (huono käytös) aina vain 'painetaan villaisella', niin seurauksena voi (edelleen kuvainnollisestri)olla vain sellainen 'villavuori' että se kun lopulta kaatuu päällesi,niin sitten saatat kyllä  vaikka tukehtua sen alle. 

.

Loukkaus on kuitenkin aina loukkaus ja sellaiseksi jää.

Jos et edes omassa mielessäsi reagoi niihin mitenkään ja otat ne aina  vaan vastaan 'ystävältäsi'henkisesti  ikäänkuin katse maahan luotuna kuin  mikäkin vanhan ajan nuhdeltu kouluttö silloisen 'johtajaopettajan' edessä nöyränä seisoen, niin (kuvainnollisesti) tuon suuntaisella reaktiollasi  ja reagoinnillasi vain varmistat loukkausten jatkumisen ja lasket niihin ryhtymisen kynnystä.

Aina vain entisestään. 

Jos kaikki (huono käytös) aina vain 'painetaan villaisella', niin seurauksena voi (edelleen kuvainnollisestri)olla vain sellainen 'villavuori' että se kun lopulta kaatuu päällesi,niin sitten saatat kyllä  vaikka tukehtua sen alle. 

.

Omista rajoista voi pitää kiinni loukkaantumattakin. Kiusaaminen kyllä vesittyy saman tien jos se aiheuttaa vain asiallisen reaktion.

Minua ainakin huvittaa aina kun joku ihminen olettaa, että asiat ovat niin tai näin. Siksi en jaksa enää oikaista enkä loukkaantua ihmisten typeristä puheista.