Kysymys ala-asteen opettajille

Hymypojat ja -tytöt jaetaan äänestyksen perusteella eli koulukaverit äänestävät reiluinta kaveria. Yksi stipendikin oli jaossa sen mukaan. Toinen stipendi taas koulumenestyksen perusteella. Aika helppoa on tehdä sellainen ajatuskuvio, että aktiiviset vanhemmat ovat niitä, jotka välittävät lapsensa koulumenestyksestä ja hoitavat lapsen kanssa läksyt ja kokeeseenluvut ym.

olen yksinhuoltaja...

Omassa lapsuudessa kuuluin ns hyväosaisten lapsiin. Jotkut vanhemmat olivat sitä mieltä, että todellakin sain ne stipendit ym vanhempieni aseman takia.



Todellisuus tämä: Vanhempani satsasivat meihin lapsiin todella paljon aikaansa. Meillä ei ollut televisiota. Meille luettiin 1-1,5h päivässä, jopa silloin kun olimme kouluiässä. Vanhemmat keksivät vähintään kerran viikossa jonkin extra- tehtävän kouluviikon aiheista. Kesälomamatkat suunnattiin johonkin seuraavan vuoden maantiedon/historian kohteeseen. Näin oppiminen koulussa tuntui mielekkäältä, kun oli jo nähnyt jonkin pienen osasen esim Pohjoismaitten/Euroopan maasta tai historiasta. Ne, jotka meidän perhettämme arvosteli, niin matkustivat kouluaikana parin viikon rantalomille. Mitään kehittävää ei tuolloin tapahtunut. Ne koulutehtävätkin jäivät noiden viikkojen ajalta tekemättä. Meidän vanhemmat olivat sitä mieltä, että kouluaikana ei matkustella, kuin vain äärimmäisessä hädässä.



Vanhemmat keksivät erilaisia pelejä esim matematiikan tai kielten oppimiseen. Maantiedossa tekivät kartoista palapelejä: liimasivat kartongille, leikkasivat maat irti. Lisäksi vielä toinen palapeli, josta oli sutattu pääkaupungit, joet ym.



Kun maantiedossa, historiassa, uskonnossa tuli jokin uusi asia, niin kirjastosta yritettiin etsiä jokin kaunokirjallinen teos, joka voisi selventää asiaa.



Kesällä vanhemmat tekivät meille leikkimielisiä tehtäviä. Tällöin myös sekä yrittivät syventää edellisvuoden opittua, että esim seuraavan vuoden biologiaa tehdä tunnetuksi. Keräsimme/valokuvasimme kasveja ja teimme omaa kasvikirjaa.



Kävimme paljon kirjastossa ja museoissa. Museoissa kuljettiin lapsentahtisesti, niin että oltiin niin kauan kuin meitä lapsia huvitti.



Vanhemmat satsasivat myös vapaaseen leikkiin. Meillä sai leikkiä olohuoneessa ja tehdä majoja sohvatyynyista ym. Yhdessä mittailtiin, että kuinka monta sohvatyynyä pitää laittaa päällekkäin, jotta kasasta tulee esim metrin korkuinen.



Näistä kaikista tavoista opettaa on jäänyt lapsena mieleen leikkimielisyys. Vasta nyt itse vanhempana olen ymmärtänyt, että vanhemmat opettivat meille myös niitä asioita, ja me lapset kun vain luulimme, että vanhemmat leikkivät/touhuavat/askartelevat/tekevät retkiä meidän kanssamme



Ne stipendini olisivat kuuluneet oikeastaan vanhemmilleni eikä minulle...

Itse olen saanut stipendejä ihan koulumenestyksen mukaan, eivätkä vanhempani ole toimineet missään vanhempainyhdistyksessä. No, se oli silloin ennen, mutta edelleenkin kouluissa jaetaan stipendejä koulumenestyksen perusteella, hyvän kaveruuden perusteella (luokkatoverit valitsevat) jne. Mistä arvelette yksittäisten opettajien edes tietävän aina vanhempainyhdistysten jäsenet?

edes tiedä, keitä meidän koulun vanhempainyhdistykseen kuuluu.



Nelosella aivan mahtavat vanhemmat! (tosin en tarkoita, että moiseen tarvitsisi kaikkien ryhtyä, mutta hienoa työtä ovat tehneet ja selvästi ihan omasta tahdostaan)

Sinullahan on ihan yhtäläinen oikeus hakeutua vanhempainyhdistykseen korottamaan niitä lapsesi arvosanoja ja keräämään stipendejä.. Älä ole katkera, vaan lähde rohkeasti avaamaan lapsellesi tietä menestykseen...





... vai olikohan se vanhempainyhdistyksessä toimiminen jotain ihan muuta???