Perheen yhteinen ateria, pitääkö silloin olla hiljaa?

On, sitten on vessarauha, omahuonerauha, saunarauha, autorauha etc 

Kyllä meillä keskustellaan päivän kuulumisia ja muita asioita.

Ruoan aikana puhutaan päivän tapahtumista. Hiljainen ruokailu ahdistaa.

Katsokaapa italialaisia...

Fiksut lapset ja mies.

Meillä aikoinaan äiti jäkätti joka asiasta niin että isillä meni loppujen lopuksi hermot, löi nyrkin pöytään ja karjaisi että hiljaa ja syökää. 

Meillä keskustellaan asioista samalla kun syödään, en osaa edes kuvitella hiljaista syömistä.

Meilllä katsotaan telkkua tai puhelinta ruokailun aikana.

Sekä että. Tavoitteena pöytäkeskustelu, mutta monesti on myös "ruokarauha". Hiljaiset hetketkin ovat ok, kunhan ne eivät tunnu painostavilta.

Tavoitteena siis kevyt mukava jutustelu.

Silloin käydään läpi päivän kuulumisia.

Ei perheen yhteiselle aterialle ole ainakaan Suomessa sääntöjä saneltu. Meillä saa puhua, olla hiljaa tai jopa lähteä syötyään pöydästä pois. Eikä meillä ole edes joka päivä yhteistä ateriaa.

Eikö sen yhteisen asian ole tarkoitus lujittaa perheyhteyttä? Voisin kuvitella että mukavien jutteleminen yhdistäisi paremmin kuin hiljaa stöminen. Jäkätys ja riitely ruoan kanssa on tietenkin eri asia

Perheesi on käsittänyt väärin. Ei se ateria mikään jumalanpalvelus ole.

Seuraavan kerran sano että saavat kokata jatkossa keskenään

Pöytätavat opetetaan kotona. Pöydästä ei nousta ennenkuin kaikki ovat syöneet. Ei huudeta, riidellä, kiljuta, puhuta päälle, röyhtäillä, sanota yök pahaa vaan rauhallisesti keskustellaan päivän tapahtumista. Kiitetään ruoasta.

Ottakaa mallia Espanjasta tai Karjalasta ym... jossa ruokailu on perheen yhteinen asia ja samalla voi seurustella/vaihtaa kuulumisia toisten kanssa. Toivottavasti tämä luterilainen vaitonainen syömistapa, joka ei ole mitenkään rakentavaa perheen kannalta vetelee viimeisiään.

Saa meillä jutella samalla eikä tarvitse olla mykkänä. Pöydässä istutaan rauhassa eikä yökötellä.

No tämmöistä ns ruokapöytä kulttuuria tapaa ainoastaan vain Suomessa:

V..ttumainen ilmapiiri, kukaan ei puhu mitään

🤣🤣

No ei vaan päivällisellä keskustellaan päivän asioista. Se on sitä yhteistä keskustelua varten myös. 

Lapset oppineet päiväkodissa, että ruokaillaan hiljaisuudessa. Siellä se onkin perustelua, koska ruokailusta ei tulisi mitään jos kaikki kälättäisivät samaan aikaan. Meillä pidetään kotonakin ruokailutilanteet rauhallisina, vaikka toki puhua saa kukin vuorollaan. 

Kuulostaapa harvinaisen ahdistavalta ruokapöydältä. Miten tuollaiseen olette ajautuneet ja miten lapset ovat tuohon myös oppineet? Mies on sanellut teillä kaiken eikä sulla ole ollut mitään osuutta lasten kasvatukseen edes pöytätavoissa?