Perheen yhteinen ateria, pitääkö silloin olla hiljaa?

Ruokailu on iloinen asia. Kivaa. Namiruokia ja keskustelua.

Ruokailun on tärkeää olla iloinen tapahtuma missä kaikki saavat puhua rauhallisella äänellä. Lapset saavat hyviä muistoja, perinne jatkuu ja nirsoimmat eivät pelkää ruokailua ilmapiirin takia/rohkenevat ehkä samalla maistamaan huomaamatta

Kuuluuko syömisen äänet, millä ne peitetään? Kilinää, kolinaa? Voiko syödessä lukea sivusilmällä ja samalla varmistaa ettei tukehdu.

Vierailija kirjoitti:

On, sitten on vessarauha, omahuonerauha, saunarauha, autorauha etc 

Perhe Mykkänen.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapa italialaisia...

Ollaan suomalaisia.

No täytyy nyt sanoa, että tuokin mykkänä syöminen ruokapöydän ääressä on harvinaista herkkua monelle perheelle. Jossain haetaan vain jotain näppiruokaa ja eikun omaan huoneeseen sipsittelemään.

Omassa lapsuudenperheessäni juteltiin aterialla, tosin ei ollut pakko jutella tietenkään. Kiukuttelu ruokapöydässä oli kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppineet päiväkodissa, että ruokaillaan hiljaisuudessa. Siellä se onkin perustelua, koska ruokailusta ei tulisi mitään jos kaikki kälättäisivät samaan aikaan. Meillä pidetään kotonakin ruokailutilanteet rauhallisina, vaikka toki puhua saa kukin vuorollaan. 

Meillä saa päiväkodissa jutella pöydissä ja hyvin on lapset oppineet olemaan yhtäaikaa kälättämättä. Usein joku aihe nousee josta jutellaan kunhan rauha säilyy ja muistetaan syödä.

Katsokaapa  espanjalaisia!

Saa puhua. Mutta mitä ja miten, on sitten eri asia.

Eli jos ei ole mitään aidosti positiivista sanottavaa, on parempi olla ruokapöydässä hiljaa.

Jos on jotain ikävää kerrottavaa, siitä voi mainita, että haluaisi syönnin jälkeen jutella yhdestä asiasta.