Lue keskustelun säännöt.
Mistä ja miten tylsä ihminen voisi saada ystäviä?
28.07.2023 |
Olen miettinyt mistä johtuu se, että minulla ei ole juuri ystäviä. Luulen perimmäisen syyn olevan, että olen aika tylsä tyyppi. Olen kiltti ja ystävällinen jne mutta en sellainen karismaattinen persoona. Harrastukseni ovat tylsiä enkä käytä alkoholia. Olisi kiva kuitenkin että olisi muutamia läheisiä ystäviä. Joitakin kaveriporukoita on, mutta näin aikuisena olen vähän alkanut etääntyä niistä elämäntilanteiden vuoksi. En jaksa olla aina se, joka yksipuolisesti yrittää pitää yhteyttä.
Vinkkejä? Miten voisin muuttua sellaiseksi että voisin löytää ystäviä? Ja miten niitä voi löytää enää näin kolmekymppisenä, kun kaikilla on jo omat ystävät?
Kommentit (20)
Vika ei ole teissä vaan suomslaisessa yhteiskunnassa. Siinä miten kulttuuri on muodostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuulostaa tutulta. Opiskeluaikoina oli vielä kavereita, mutta nyt ei ole ollut vuosiin. Työkavereita on, joiden kanssa lounastetaan töissä, mutta se jää siihen. Lapsen kavereiden vanhempien kanssa vaihdan muutaman sanan silloin tällöin, mutta ei ketään jonka kanssa voisi oikeasti jutella.
Tehän voisitte olla toistenne kavereita.
Ota sitä viinaa, niin et ole enää tylsimys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tylsyys johtuu siitä että ei uskalla olla avoimesti kertoa mielipiteitä, vaan niistä on suodatettu kaikki rehellinen särmä pois ja lopputulos on kuin jonkin pr firman tai poliitikon ympäripyöreä ja turvallinen lause, josta on persoona kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tylsyys johtuu siitä että ei uskalla olla avoimesti kertoa mielipiteitä, vaan niistä on suodatettu kaikki rehellinen särmä pois ja lopputulos on kuin jonkin pr firman tai poliitikon ympäripyöreä ja turvallinen lause, josta on persoona kadonnut.
Jos ei halua suututtaa ketään? Ihmiset suuttuvat nykyään niin vähästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tylsä ihminen ystäviä tarvitsee?
Keksi ensin mihin haluat ystäviä. Sitten etsi ihmisiä sitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tylsyys johtuu siitä että ei uskalla olla avoimesti kertoa mielipiteitä, vaan niistä on suodatettu kaikki rehellinen särmä pois ja lopputulos on kuin jonkin pr firman tai poliitikon ympäripyöreä ja turvallinen lause, josta on persoona kadonnut.
Jos ei halua suututtaa ketään? Ihmiset suuttuvat nykyään niin vähästä.
Ajattelit saavasi hyvänkin kaverin semmoisesta, jolle et uskalla ola oma itsesi? Voi teitä nykynuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole teissä vaan suomslaisessa yhteiskunnassa. Siinä miten kulttuuri on muodostunut.
Niin, yhteiskunnan vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tylsyys johtuu siitä että ei uskalla olla avoimesti kertoa mielipiteitä, vaan niistä on suodatettu kaikki rehellinen särmä pois ja lopputulos on kuin jonkin pr firman tai poliitikon ympäripyöreä ja turvallinen lause, josta on persoona kadonnut.
Nykyään pitää olla poliittisesti korrekti.
Esim kun lukee tuota puistokeskustelua, missä ihmiset kertovat, että eivät tervehdi toisia, koska haluavat alleviivata, että he eivät halua tutustua kehenkään.
Niin esim käjuuri se, että menee paikkoihin, missä on ihmisiä, ja tervehtii ja hymyilee, ja ryhtyy keskustelemaan ja osoittamaan kiinnostusta. Siitähän se tietysti lähtee. Jos sulla on lapsia, mene muskariin, perhekerhoon, puistoon ja ryhdy keskustelemaan ihmisten kanssa ja tutustumaan. Jollei ole lapsia, niin vaikkapa kansalaisopiston harrastusryhmään.
Haasteena tietty nää mörököllit, jotka elävät omassa kuplassaan. Ne oppii kyllä tunnistamaan aika kaukaa ja voit vältellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi olla mitenkään superkiinnostava. Kukapa meistä olisi. Ja perustuuko ystävyys yleensö siihen, että toinen on erittäin kiinnostava jotenkin,
Yleensä ystäväksi toivotaan ihmisiä, jotka ovat kohteliaita ja peruspositiivisia, ja kiinnostuneita lajitovereistaan eikä liian täynnä itseään.
Pitäisi olla jotain puhumista jotta ystävyyssuhteet pysyy ja siksi täytyy olla jotain tekemistä. On kiusallista jos ei ole mitään puhumista kyllä siinä toinen äkkiä häipyy.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tylsyys johtuu siitä että ei uskalla olla avoimesti kertoa mielipiteitä, vaan niistä on suodatettu kaikki rehellinen särmä pois ja lopputulos on kuin jonkin pr firman tai poliitikon ympäripyöreä ja turvallinen lause, josta on persoona kadonnut.
Tämä on kieltämättä jossain määrin totta, ainakin omalla kohdallani. Olen myös miettinyt omaa yksinäisyyttäni viime aikoina paljon. Sitä, kuinka vaikea minun on tutustua ihmisiin. Pintapuolinen juttelu kyllä onnistuu tuntemattomienkin kanssa, mutta siihen se jää.
Olen tajunnut, että syynä on ehkä pitkälti se, etten uskalla ns. antaa itsestäni mitään. Minun on hirveän vaikea avata muille omia syvimpiä ajatuksiani ja mielipiteitäni, vaikkeivät ne varmastikaan niin kummallisia edes ole. Ihan tavallisia ajatuksia. Hyvin harvan ihmisen seurassa pystyn olemaan oma itseni.
Tämä taas johtunee huonosta itsetunnosta. Asia, jota myös olen miettinyt viime aikoina paljon. Lapsuudenkodissani itsetunto ei päässyt kehittymään hyväksi, pikemminkin ajatuksia lytättiin. Olen oppinut pitämään ajatukseni omana tietonani. En usko että ne kiinnostavat ketään. Usein näin on käynytkin: ihmiset puhuvat päälle tai jos yritän kertoa jotain omaa asiaani, vaihtavat aihetta ja alkavat puhua itsestään.
Vuosi vuodelta minusta on tullut yhä enemmän tarkkailija. Kuuntelen muiden juttuja (esim. työpaikan kahvipöydässä), mutta jätän omani kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Esim kun lukee tuota puistokeskustelua, missä ihmiset kertovat, että eivät tervehdi toisia, koska haluavat alleviivata, että he eivät halua tutustua kehenkään.
Niin esim käjuuri se, että menee paikkoihin, missä on ihmisiä, ja tervehtii ja hymyilee, ja ryhtyy keskustelemaan ja osoittamaan kiinnostusta. Siitähän se tietysti lähtee. Jos sulla on lapsia, mene muskariin, perhekerhoon, puistoon ja ryhdy keskustelemaan ihmisten kanssa ja tutustumaan. Jollei ole lapsia, niin vaikkapa kansalaisopiston harrastusryhmään.
Haasteena tietty nää mörököllit, jotka elävät omassa kuplassaan. Ne oppii kyllä tunnistamaan aika kaukaa ja voit vältellä.
Tämä on totta, mutta entä kun vastaan tuntuu tulevan vain niitä mörököllejä? Monet uppoutuvat vain puhelimiinsa ja muut ihmiset (tai ainakin minä) ovat kuin ilmaa. Lapsen kavereiden vanhempiin olisin mielelläni tutustunut, mutta kellään ei tunnu olevan kiinnostusta jutella paria sanaa enempää. Arjessani törmään hirveän vähän ihmisiin jotka tuntuvat olevan kiinnostuneita tutustumaan.
Kukapa olisi kovin kiinnostava. Yleensä ihmisten puheet ovat arkipäiväisiä. Älä ap vaadi liikaa itseltäsi. Tavallisuus on ok. Tärkeimpiä asioita ystävässä ovat luotettavuus, rehellisyys, ystävällisyys, reiluus, empatiakyky, minun mielestäni.
Mä olen myös tylsä, kukaan ei koskaan keksi mun kanssa puhuttavaa joten pidän itse keskustelua yllä kyselemällä paljon toisista. Ei mulle koskaan tapahdu mitään, käyn tylsässä työssä ja vapaa-aika menee sängyssä maaten, ketään en koskaan näe enkä koskaan missään käy. Kavereita ollut viimeksi 18-vuotiaana. Nyt ikää 34. Pelkään etten enää edes osaisi olla kenenkään kaveri.