Onko jostain huonosta sinulle tapahtuneesta asiasta tullut hyvä asia?

Sain klamydian 15 vuotiaana aikuselta 35v mieheltä. En osannut epäillä mitään ja munatorvet tukossa ja hyvä niin kun en lapsia halua.

No ei oikeastaan. Pääsin tk-eläkkeelle ja pois ahdistavasta oravanpyörästä. Toki muutkin kun työelämä vaikutti sairastumiseeni.

Vierailija kirjoitti:

Sain klamydian 15 vuotiaana aikuselta 35v mieheltä. En osannut epäillä mitään ja munatorvet tukossa ja hyvä niin kun en lapsia halua.

Tyttö on aina uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain klamydian 15 vuotiaana aikuselta 35v mieheltä. En osannut epäillä mitään ja munatorvet tukossa ja hyvä niin kun en lapsia halua.

Tyttö on aina uhri.

En minä tässä mitäön uhriutunut enkä tehnyt edes rikosilmoituksia. Se oli 7 vuotta sitten ihan ok ja normi kun nykyään olisi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Joo, merkityksellisen mutta samalla toksisen tapailusuhteen päättymisestä. Jäätävän itseinhon myötä löysin uudella tavalla treenaamisen ja sitä kautta oman lajini. Nyt näytän paremmalta kuin koskaan tähän mennessä, mistä olen enemmän kuin iloinen. Toivottavasti löydän vielä miehen, joka on tuplasti parempi kuin tuo edellinen.

Sain potkut yhdestä duunista nuorena. Olikin oikea onnenpotku, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Yritys oli matkalla kohti konkurssia ja entiset työkaverini saivat palkkansa palkkaturvasta. Tämä tapahtui 90-luvun lama-ajan alkumetreillä. Ehdin itse työllistyä uudelleen melko pian, mutta vanhoilla työkavereillani oli vaikeampaa.

Todellakin. Naapuriasunnon tulipalon vuoksi halusin muuttaa pois asunnosta, jossa olin asunut tosi monta vuotta. Nyt asun hetkellisesti unelma-asunnossa kun oli "pakko" etsiä uusi asunto. Ilman tuota episodia asuisin varmasti aiemmassa asunnossa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, merkityksellisen mutta samalla toksisen tapailusuhteen päättymisestä. Jäätävän itseinhon myötä löysin uudella tavalla treenaamisen ja sitä kautta oman lajini. Nyt näytän paremmalta kuin koskaan tähän mennessä, mistä olen enemmän kuin iloinen. Toivottavasti löydän vielä miehen, joka on tuplasti parempi kuin tuo edellinen.

Mullekin tuli ekana mieleen se kun pääsin narsku-tapailumiehestä eroon. Opin siitä suhteesta kyllä paljon ja naiivius karisi. Jos tuota suhdetta ei olisi ollut, olisin ollut varmaan nykyisen mieheni silmissä liian lapsellinen, hän kun on minua jonkin verran vanhempikin. 

Toinen mikä tulee mieleen on että töissä joskus kollega sai raivokohtauksen ja tiuski muylle että olen niin epäkohtelias, että uudet työntekijät lopettaa koeajalla kun ei kestä mun käytöstä. Toivoakseni tuo ei ollut totta mutta kyllä siinä asiaakin oli, että en ollut ehkä riittävästi kiinnittänyt huomiota viestintäni laatuun. Siinä oli loppujen lopuksi aika helppo petrata kun vaan kiinnitti asiaan huomiota, ja nykyään pärjään työpaikan sisäisissä vuorovaikutustilanteissa oikein hyvin. 

En erittele asiaa sen kummemin.Mutta todella voin nykyisin hyvin yksin ja rahani vihdoin riitäää elämiseeni.

Törmäsin kerran naiseen villeillä vuosilla.

Tajusin silloin miten sairaita he ovat.

Ensimmäinen avioliittoni loppui siihen, kun mies rakastui opiskelutoveriinsa.  Parikymppisenä isku on typerryttävä. Jälkeenpäin olen ollut vain kiitollinen siitä, että eron jälkeen sain paremman puolison ja hänen kanssaan kaksi lasta.

Pari kipeintä sydänsurua on olleet sellaisia, että kumpikaan tuskin olisi tehnyt minua onnelliseksi. Ensimmäinen lievästi psykopaattipiirteinen (itsekin myöntänyt), kylmä ja omatunnoton ja toinen epärehellinen sarjapettäjä. Toista ikävöin valitettavasti edelleen. Mutta ikävöinteineen päivineen olen varmasti vähemmän onneton yksin kuin kummankaan kanssa.

Vuosia kestäneestä ahdistuksesta henkinen herääminen ja elämänmuutos

Sanoisin, että kaikesta huonosta seuraa jotain hyvää. Jos ei muuta niin oppii käsittelemään erilaisia tunteita ja/tai suhtautumaan asioihin kenties eri tavalla, jos jotain vastaavaa  tapahtuu uudelleen. 

Sairas suhde, jossa annoin itseäni kaltoinkohdella monin tavoin. Oli pakko oppia asettamaan rajoja ja elämästä sen takia tuli laadukkaampaa.

Ei tähän mennessä.

Kaikesta huonosta olen saanut jotain hyvää tähän mennessä. Ehkä tärkeintä on kiitollisuus omista rakkaista. Sitä jokainen vastoinkäyminen opettaa.

On. Kumppanini pahoinpiteli minua aikoinaan kännissä. Nykyään on raitis ja ei ole ollenkaan väkivaltainen, vaan tosi ihana. Melkein erottiin silloin huonoimpina aikoina. Onneksi ei erottu.

Uip!