Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monen vuoden jälkeen tunsitte itsenne kotoisaksi puolison suvun kanssa?
24.07.2023 |
Minulla on kaksi pitkää parisuhdetta, molemmissa naimisissa. Tajusin juuri, että ekaa kertaa tunsin itseni tervetulleeksi miehen suvun luokse. Siis että myös minä olen tervetullut, ei vain kylkiäinen. Suku onnsiis tätejä ja serkkuja.
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Ja olemme tavanneet ehkä 7-8 kertaa näiden kymmenen vuoden aikana.
Sitten tajusin, että sama päti edellisessäkin liitossa. Noin 10 v jälkeen ja 7-8ntapaamiskerran jälkeen tunsin, että oli kiva nähdä sukua.
Olenko hidas, vai meneekö se teilläkin näin?
Kommentit (17)
Mitähän se miehen suku minulle kuuluu? Minimaalisesti olen ollut tekemisissä, kusipäät skipannut kertatapaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 vuotta miehen kanssa yhdessä. Ei ole vieläkään tapahtunut tuollaista.
Olemme olleet miehen kanssa 25 v. naimisissa. En pidä mitään yhteyttä miehen sukulaisiin. Näin on parempi.
Heti alkuun. Muutama vuosi kyläiltiin puolin ja toisin, niin arkena kuin juhlana. Jossain vaiheessa tilanne muuttui. Vierailut harvenivat enkä oikein enää tunne itseäni kotoisaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ketään, joka solminut suhteen nopeasti?
Vierailija kirjoitti:
En koskaan, 30 vuotta mennyt.
Sama!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun aloimme seurustelun, minulla oli maailman parhaat appivanhemmat, ovat valitettavasti edesmenneet jo.
Vierailija kirjoitti:
Heti kun aloimme seurustelun, minulla oli maailman parhaat appivanhemmat, ovat valitettavasti edesmenneet jo.
En tarkoittanut appivanhempia, vaan niitä sukulaisia, joita näkee harvemmin. Serkkuja, tätejä, setiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon sisarukset ja jo edesmenneet appivanhempani olivat kaikki oikein mukavia. Samoin minun kaikki sukulaiseni pitävät vaimostani ja vaimo heistä. En minä kylläkään kotoisuudesta puhuisi. Tervetulleita on aina oltu puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan, 30 vuotta mennyt.
Sama!
Kuin myös. Yli 40 vuotta tosin mennyt jo.
Ollan oltu kohta 40 vuotta yhdessä, mutta en ole tavannut miehen sukulaisia, tai siis hänen setiä tai tätejään ollenkaan. Ja nythän he ovat jo kaikki haudassa. Tai yhden miehen tädin tapasin (oli miehen äidin sisko) ja hän oli mukava ihminen, viihdyin hänen seurassaan. Hän kävi joskus meillä kylässäkin.
Ei mieheni itsekään ollut tekemisissä sukunsa kanssa, paitsi tietenkin vanhempiensa ja sisarusten kanssa , mutta sisaruksien kanssakin vain pakollisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekoilla vieraisilla, kun miehen kotona silloin kävin. Ovat hyvin rentoa ja ystävällistä porukkaa, suht boheemia. Aivan jotain muuta kuin oma suku. Mä istuin sinne kuin tatti samantien ja siellä istutaan yhä kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Anopille voin mennä ilman miestä, tulen hyvin juttuun anopin kanssa.
Appiukon kanssa oli aina vähän nihkeää, enkä oikein keksinyt juteltavaa. Appi on nyt jo edesmennyt.
Sekä mulla että miehellä on pienet suvut. Yhdessä ollaan oltu neljännesvuosisata.
Olo ei ole kotoisa edes omien tåtien ja serkkujen kanssa, eikä miehen sisarusten tai isän (23v oltu yhdessä).
En koskaan, 30 vuotta mennyt.