Näin keskustellaan, mammanen (ja mammoja ovat kaikki)

Otat ensinnäkin rauhallisen ja vastaanottavaisen asenteen. Sinun totuutesi ei ole ole ainoa totuus, sisäistä tämä. Sitten luet huolellisesti esitetyn väitteen. Mietit miksi väite voisi olla totta. Hengität sisään ja ulos. Rentoutat hartiat. Et hyökkää, vaan toteat, että väitteen esittäjällä on varmasti väitteelleen perustelut, jos ei niin hyvät, niin ainakin huonot. Perustelut yhtä kaikki.
Hengität uudelleen syvään. Asetat sormet näppäimistölle.
Pidä mielessä, että täällä on koko Suomi - koulutetut, vähemmän koulutetut, naiset, miehet, muut, 12-vuotiaat finninaamat jotka vihaavat elämäänsä, 55-vuotiaat naiset joilla on kauniita villasukkia ja avara maailmankatsomus, ja kaikkea siltä väliltä. He kaikki eivät ole sinun tasollasi, mutta he ovat ihmisiä silti.
Kun alat näppäillä, vältä kirosanoja ja solvauksia, älä anna tunteelle valtaa. Se on vaikeaa, mutta mahdollista. Pidä hartiat alhaalla ja happea keuhkoissa.
Jos pystyt, oikolue tekstisi ja korjaa yhdys sana virheet. Muista että muutkin ovat ihmisiä, ja monilla heistä on luku-, psyyke-, asenne-, kromosomi- mitä ikinä- vaikeuksia. Ole ymmärtäväinen ja ystävällinen.
Ja kas noin, olet luonut viestin, joka henkii sinun ajatusmaailmaasi ja arvojasi, mutta ei solvaa ketään eikä lisää pahuutta maailmaan. Olet askelen lähempänä kauneutta.
Hyvin tehty, kiitos sinulle siitä!