G: Huidotko ampiaisia? Jos, miksi?

käsin tai lehdellä ohjaan ulos ovesta tai ikkunasta.

Erinäisiä kertoja on amppari pistänyt, eipä tuo nyt mikään kummonen juttu ole, kun allergiaa ei ole.

Syynä on se, että amppari ei lähde itsestään KOSKAAN luotani pois, vaan laskeutuu aina tukkaan tai vaatteisiin ja perkele JÄÄ siihen pyörimään!



En huitoisi, jos amppari nätisti poistuisi takavasemmalle, kuten hunajamehiläinen, huomattuaan, etten ole syötävää.



MIKSI hitossa ne ampparit jäävät siihen pyörimään, eivätkä lennä pois? Lapsille käy ihan samoin: äitini yrittää selittää, että älä huido, se lentää kyllä itsestään pois. Vaan KUN EI LENNÄ!

se muuten se huitominen? Tuntuu, että se vain alkaisi silloin lentää nopeammin ja kierrellä huitojan ympärillä.



-ap

Musta ne on kiinnostavia veijareita.

pelkää ampiaisia lainkaan, huitaisen toki jos naamalle tunkee. Mutten siis kilju, huido ja hypi.

että ei pistä jos ei huido. Varsinkin nyt taas syksyllä kun ilmat on viileitä, ovat kiukkuisia ja ärhäköitä ihan ilman huitomisiakin. Olen kokeillut ja pistää ja se muuten sattuu, varsinkin jos olet allerginen ja kohtaan tulee sellainen pingispallon kokoinen kuhmu.



Eli kyllä, menen paniikkiin ja huidon, kenties kiljahdan ja juoksen tarvittaessa karkuun jottei pistäisi. Olen myös hypännyt veneestä amppareita pakoon. Jokainen pelkää jotakin, minä amppareita, oli se sinusta kuinka hölmöä vaan.



Haluatko kysyä jotan lisää?

se muuten se huitominen? Tuntuu, että se vain alkaisi silloin lentää nopeammin ja kierrellä huitojan ympärillä. -ap

ja silloin se lentää muualle, jos tuupertuu maahan niin astun päälle.

7

tuli muuten mieleeni kun eräs tuttava vittuili minulle ankarasti hämähäkkipelostani. Noh, sanottakoon että kyllä minua hymyilytti kun hän juoksi hetken kuluttua kiljuen karkuun ampiaista (joita itse en pelkää yhtään).

Jokainen pelkää jotakin, minä amppareita, oli se sinusta kuinka hölmöä vaan.

tuli muuten mieleeni kun eräs tuttava vittuili minulle ankarasti hämähäkkipelostani. Noh, sanottakoon että kyllä minua hymyilytti kun hän juoksi hetken kuluttua kiljuen karkuun ampiaista (joita itse en pelkää yhtään).

Jokainen pelkää jotakin, minä amppareita, oli se sinusta kuinka hölmöä vaan.

minä muuten tunnen myös ihmisen joka pelkää, uskokaa tai älkää perhosia aivan hysteerisesti.

7

Tiedän, että ei kannattaisi, mutta ei siinä tilanteessa voi itseään kontrolloida. Juoksen paniikissa pakoon, kiljun, hypin ja huidon. Minä olen myös hypännyt veneestä ampiaista pakoon, kun olimme siskoni kanssa kaksin järvellä. Siskonikin hyppäsi ja siinä sitten uimalla hinattiin vene takaisin rantaan, kun amppari oli mennyt pois. Onneksi ei oltu kaukana rannasta.



Siinä tilanteessa menee oikeasti paniikkiin (siis jos niitä tosissaan pelkää) ettei silloin ajattele millään tavalla järkevästi!

rauhallisesti, mutta nyt pari viikkoa sitten pisti ampiainen kaulaan, kun olin kävelemässä, yhtäkkiä vaan ampui suoraan kimppuun, en edes huomannu koko ampiaista ennenkuin pisti.

Sattui ihan sairaasti, ja oli ihan järkyttävän kipeä pari päivää. pistokohta turposi ja meni ihan punaiseksi, tuli huono olo ja rintaan sattui.



Olen ilmeisesti allerginen..eli tästä lähtien kyllä nyt sitten pelkään ampiaisia. Koitan silti olla huitomatta, mutta pistää ne näköjään ihan ilman huitomistakin.

Geelini perässä ne pörräävät edestakaisin sentin päässä silmistä.

että ei pistä jos ei huido. Varsinkin nyt taas syksyllä kun ilmat on viileitä, ovat kiukkuisia ja ärhäköitä ihan ilman huitomisiakin. Olen kokeillut ja pistää ja se muuten sattuu, varsinkin jos olet allerginen ja kohtaan tulee sellainen pingispallon kokoinen kuhmu.

Eli kyllä, menen paniikkiin ja huidon, kenties kiljahdan ja juoksen tarvittaessa karkuun jottei pistäisi. Olen myös hypännyt veneestä amppareita pakoon. Jokainen pelkää jotakin, minä amppareita, oli se sinusta kuinka hölmöä vaan.

Haluatko kysyä jotan lisää?

mutta esim. isälläni ei ole fobiaa. Hän huitoo ihan muuten vain, jostakin minulle tuntemattomasta syystä.

Itse en viitsi edes yrittää osua kädelläni ampiaiseen, koska en halua pistosta käteeni. Sitähän särkee monta päivää, jos vähänkin saa myrkkyä nahkaansa.

Tähän asti olen pyydystänyt ne jollakin, esim. silmälasikotelolla, heittänyt ulos ja sulkenut oven/ikkunan. Ulkona pitääkin sitten liiskata se, jos ei lähde itsekseen. Keväällä ja syksyllä naaraat etsivät pesä/talvehtimispaikkaa, joten silloin suhtaudun niihin aika kielteisesti, vaikka muuten pyrinkin olemaan tappamatta niitä.

Mutta eipä herätä suurta sympatiaa, jos itseäni pistää esim. raskaana ollessani siksi, että joku sai päähänsä vähän huitoa. Foobikkokin voisi (tiedän, paniikissa ei kyllä ajattele loogisesti) juosta toiseen huoneeseen karkuun siksi aikaa, että saan hyönteisen heitettyä ulos.

-ap

kunnes astuin raskaana ollessani maassa olleeseen ampiaispesään. Silloin ei voinut olla huitomattakaan, kun niitä oli joka paikassa. Onneksi välikohtauksesta selvittiin ilman jälkiseuraamuksia; henki olisi lähtenyt jos olisin ollut pistoille allerginen... Sain mm. useita pistoja kasvojen alueelle. Palasokerilla "imettiin" ensi myrkkyä pistokohdista ja sen jälkeen jauhettua tuoretta piharatamoa pistokohdan pinnalle. En edes särkylääkettä tarvinnut; jomotus meni ohi yhdessä illassa. Mutta säikähdys oli silti suuri.



Jos sisälle kotiimme lentää amppari, niin sen pyydystän juomalasin ja paperin avulla ja päästän takaisin ulos mutta ulkona en pysty olemaan huitomatta. Vaikka kuinka yrittäisin hillitä itseni, niin tuosta kokemuksesta jäi kyllä kammo amppareita kohtaan.

ja juoksen karkuun jos tulee pörräämään ympärilläni, mutta jos pysyy kiltisti hiukan kauempana niin en tee kyllä mitään.