Odotan jo nyt, että kurkiaurat suuntaavat lämpöisimpiin maihin ja jättävät tämän Pohjolan lyhyen kesän

Ihanat elokuun illat. Marraskuussa on hyvä käpertyä omaan kotiin. Kukaan ei odota yhtään mitään ja saa vaan olla. Pahimmat painajaiset (rippi-, yo- ja sukujuhlat) takana. Tosin kaikkiin en osallistunut ja sain siitä kuulla. Mut hei! V*tut niistä.

Joulua ei tarvitse vielä ajatella ja aionkin viettää sen kotonani. Kukaan ei tule raahaamaan minua täältä. Puhelin vaan äänettömälle ja kaikki dingelidongeli saa mennä multa ihan ohitse.

Onneksi saa olla rauhassa kotonaan. Täällä ei ole kukaan vaatimassa mitään, kakarat ei paru, ukko ei v*ttuile, koirat ei hauku. Saa syödä, mitä haluaa ja milloin haluaa. Voi ottaa nokoset eikä työtkään enää haittaa.

Oi tätä onnea ja ihmisen iloa!

Onhan syksy kiva. Mun suosikki on myöhäinen kesä. Elokuu.

Syksy. Sanakin on kaunis.

Vesisade piiskaa ikkunaa ja itse saat olla omassa lämpimässä kodissasi.

Tai:

Aurinko paistaa ja kaikki värit korostuu. Laitat saappaat jalkaasi ja lähdet metsään sienireissulle tai marjoja poimimaan (unohdetaan nyt hirvikärpäset).

Jos reissu on onnekas niin illalla teet sienimuhennosta. Laitat saunan lämpiämään ja sytytät kynttilöitä. Mahdollisen marjasaaliin pakastat talven varalle.

Tykkään syksystä. Ja sateesta. Aika ja sen kulku jotenkin hidastuu ennen kuin se sitten lumien tultua pysähtyy.