Lue keskustelun säännöt.
Mikä on vaikein tai rankin asia, minkä olet kokenut elämässäsi?
18.07.2023 |
Entä miten tämä on vaikuttanut elämääsi?
Minulla se on biologiseen isän henkilöllisyyteen liittyvät asiat. Olen joutunut tekemään töitä lähes koko elämäni lapsuudesta alkaen asian kanssa
Kommentit (41)
Vanhempien välinen vuosia kestänyt raju riitely ja väkivalta ennen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon huumeriippuvuus ja yliannostuskuolema ja kaikki siihen liittyvä sotku.
Ulkomailla tapahtunut lääkärin tekemä kidutus.
Saatta olla, että jossain vaiheessa matkustankin.
Matkalla näkee myös maisemia.
Ois vähän erilainen matka. Matka kestää kuitenkin n. 25 tuntia,
joten pitää olla terve ja hyvässä kunnossa, että jaksaa matkustaa.
Sillä matkalla voi nukkua vain siinä omalla istuimella, istuen.
Nuorempana tein noita pitkiä bussimatkoja Pohjoismaissa.
Paras puoli niissä oli niiden edullinen hinta.
2:n lapsen menetys, elävältä, työkyky meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatta olla, että jossain vaiheessa matkustankin.
Matkalla näkee myös maisemia.Ois vähän erilainen matka. Matka kestää kuitenkin n. 25 tuntia,
joten pitää olla terve ja hyvässä kunnossa, että jaksaa matkustaa.Sillä matkalla voi nukkua vain siinä omalla istuimella, istuen.
Nuorempana tein noita pitkiä bussimatkoja Pohjoismaissa.
Paras puoli niissä oli niiden edullinen hinta.
Sori tästä kommentista. Tuli väärään ketjuun.
Työttömyys, syöpä, lähiomaisten kuolemat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni vakava loukkaantuminen kolarissa. Hänen teholla olo ja epätietoisuus jääkö henkiin. Piinaviikot.
Toki muitakin raskaita juttuja. 2 avioeroa ja mm lapsuus alkoholisti perheessä.
Mutta oman lapsen loukkaantuminen oli erittäin traumaattista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni itsemur ha kun olin 9v, minä löysin hänen ruumiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2:n lapsen menetys, elävältä, työkyky meni.
No ei kai kuolleita voikaan menettää...
Se kun biologisen isän perhe yritti tunkeutua elämääni biologisen isän kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9v kestänyt systemaattinen koulukiusaus ja sen seuraukset. Elin 28ekaa vuotta ajatuksella ettei musta ole mihinkään.. Pidin itseäni tyhmänä jne.
Nyt 44v suht hyvin menestyneenä harmittaa etten käynyt kouluja, olisi ollut kapasiteettia vaikka mihin.
Kissani ja parin muun hyvän eläinystävän kuolemat.
(Läheisiä ihmisystäviä ei ole)
Vakityön menetys mielenterveysongelmiin sairastumisen vuoksi.
Vaikea äitisuhde lapsuudessa/nuoruudessa.
En osaa pistää järjestykseen, mutta pahimmat on veljen itsemurha, oman lapsen mielenterveysongelmat, sairastuminen syöpään, miehen pitkään kestänyt salasuhde.
Lapsuuden kasvuympäristön kaksi narsistia (lähisukulaisia) ja heidän toimintansa vaikutukset muokkasivat minusta sellaisen ihmisen, että olen joutunut lähtemään takamatkalta kaikkeen elämässä.
Toisen heistä suorittama vuosia kestänyt seksuaalinen pahoinpitely kaiken muun lisäksi.
Tästä pohjasta käsin on kumuloitunut monenlaisia murheita elämääni.
Se kun isäpuoli olisi halunnut olla minun ja sisarusteni huoltaja.
Raiskaus 13-vuotiaana. Jonka jälkeen hajotin itseäni yli 30 vuotta. Onneksi lopulta ymmärsin syyt itsetuhoiseen käytökseeni ja miksi en arvostanut itseäni.
Vanhemman irrottaminen hirrestä.