Millaiset TUULIMUNA-raskaukset teillä oli?

Ihan "normaalit" raskausoireet oli, rinnat hellät, väsymystä, turvotusta, lievää pahoinvointia. Mitään omaa epäilyä ei ollut. Tuulimuna todettiin ultrassa (menin siis muista syistä alkuraskauden ultraan vkolla 8), varmistus reilua viikkoa myöhemmin ja siitä seuraavana päivänä lääkkeellinen tyhjennys.



Tyhjennys voidaan siis tehdä joko lääkkeellisenä tai kaavinnalla.

Pahoinvointia yms.

Rv 12+ ei kuulunut sydänääniä, joten menin seuraavana päivänä ultraan yksityiselle.



Mutta en tosiaan epäillyt mitään , aivan oireet kuin ensimmäisessäkin raskaudessa.

2 jatkaa... Minulla ei ollut mitään varmistusta viikon päästä, vaan sain samantien lääkkeet mukaan tyhjennystä varten. Lääkäri kävi vielä varmistamassa kokeneemmalta kollegaltaan ja molemmat olivat samaa mieltä, sikiöpussin läpimitan perusteella olisi jo jotain pitänyt siellä näkyä jos olisi näkyäkseen=/ Itse tulin vajaa puoli vuotta myöhemmin taas raskaaksi ja nyt 1,7v poju kirmaa tuossa ympäri kämppää =)

Kertokaa kaikki? Milloin saitte tietää että onkin tuulimuna? Oliko raskaus ensin ihan aidontuntuinen? Epäilettekö itse jotenkin tuulimunaa?

Epäilin, alkuraskauden ultrassa rv 7 ei näkynyt mitään, mutta silloin oli vielä mahis että olisi ollutkin vähän myöhemmin alkanut raskaus. Juuri ennen np-ultraa aloin vuotamaan, kaavittiin sitten nukutuksessa pois.

Eka raskaus, oli se muihin onnistuneisiin raskauksiin ihan aito näin jälkikäteen ajatellen. Mulla ollut aika vähäoireiset raskaudet onnistuneetkin. Itselllä oli kyllä epäilys että kaikki ei kunnossa tuon ultran takia.

Kertokaa kaikki? Milloin saitte tietää että onkin tuulimuna? Oliko raskaus ensin ihan aidontuntuinen? Epäilettekö itse jotenkin tuulimunaa?

Epäilin, alkuraskauden ultrassa rv 7 ei näkynyt mitään, mutta silloin oli vielä mahis että olisi ollutkin vähän myöhemmin alkanut raskaus. Juuri ennen np-ultraa aloin vuotamaan, kaavittiin sitten nukutuksessa pois. Eka raskaus, oli se muihin onnistuneisiin raskauksiin ihan aito näin jälkikäteen ajatellen. Mulla ollut aika vähäoireiset raskaudet onnistuneetkin. Itselllä oli kyllä epäilys että kaikki ei kunnossa tuon ultran takia.

ja raskaus oli helppo. Noin 8 viikkoa kaavinnasta oli vasta ovulaatio josta raskauduin.

Mulla ei ollut mitään erityisiä oireita, ei vuotoa tai muuta. Ihan normiraskaudelta tuntui. Varhaisultrassa rv7+1 todettiin, että sikiötä ei ole. Kävin Kättärillä varmentamassa tilanteen rv8 ja sain itse valita tyhjennyksen lääkkeillä tai kaavinnalla (valitsin kaavinnan). Nyt kaavinnasta 5kk eikä uutta raskautta näy :/

muita oireita ei ollut, siitä itse epäilin, että kaikki ei ole kohdallaan. Ultrassa todettiin tuulimunaksi, ja sitten kaavittiin.

Raskausoireita oli aika niukasti ja jotenkin oli alusta asti sellainen olo, ettei kaikki ole kunnossa.. Varhaisultraan menin rv7 ja sikiöö ei löytynyt. Pari viikkoa myöhemmin tehtiin varmennus ja aloitettiin lääkkeellinen keskeytys.. Puolisen vuotta meni ennen uutta tärppiä ja nyt menossa rv 26+1 :)

Juu minulla oli tuulimuna pari vuotta sitten ja alkuun raskaus tuntui hyvinkin normaalilta. Tein positiivisen raskaustestin aika aikaisin, menkkojen ollessa myöhässä pari päivää, mutta kävin varmistuttamassa asian terveyskeskuksessa. Tällöin minulla oli jo raskausoireita, rinnat todella kipeät, vatsaa nippaili ja turvotti, ja väsytti ja kuvotti aivan hirveästi. JAksoin kuitenkin hyvin käydä töissä yms, ja yllätyksekseni kuvotus ei koskaan johtanut varsinaiseen oksenteluun, mutta väsymys oli koko ajan hirveä. Ja muistan koko ajan, miten iltaisinkin nukkumaan mennessä alavatsalla oli jotenkin outo "painon" tunne, ei siis turvotusta, vaan nimenomaan painon tunne. Sitten, viikolla 7+3 alkoi todella vähäinen ruskea tuhruvuoto; ensin yhtenä päivänä kerran huomasin WC-käynnin jälkeen, sitten ei pariin päivään mitään. Viikon päästä tuhruvuoto jatkui, ensimmäisenä päivänä ruskeana todella vähäisenä, seuraavana päivänä hieman enemmän, ja kolmantena päivänä yhtäkkiä runsaampana, kirkkaanpunaisena. Menin lääkäriin ja sain lähetteen ultraan, jossa seuraanava aamuna todettiin tuulimuna viikoilla 8+3. Heti vuodon alettua minulla oli tunne, että jotain on vialla, mutta esim. terveyskeskushenkilökunta kovasti tuota tuhruvuotoa vähätteli. Olin kuitenkin oikeassa ja tuulimunahan se oli=(

Toisessa oli epäsäännöllistä ja niukkaa tuhruvuotoa rv 8 eteenpäin. Raskausoireita oli kuitenkin ihan selvästi, ei kipuja. Ultrassa rv 13+ todettiin sitten tuulimuna.



Toinen (joka oli viime kesänä) raskausoireita ei ollut kovinkaan paljon, lähinnä vain väsymystä ja rinnat oli vähän turvoksissa. Rv 7+ alkoi taas niukka tuhruvuoto, jolloin varasin ajan lääkärille ultraan. Tuulimunahan se siellä oli. Siitä viikkoa myöhemmin tilanne vielä tarkistettiin ja sitten tehtiin tyhjennys.

Mulla oli ensimmäinen raskaus 2010 ja rv 12 todettiin tuulimuna ja mitään oireita ei ollu istukka täysin toiminnassa ja kätilö oli ollu sitä mieltä et oli luojanlykky ettei tulehdusta tullu ku ei millään edes lääkkeillä ekaksi meinannu tulla ulos.2011 eli 8kk oli uudestaan ja tässäki oli huono tuuri 2 seuraavaa onnistui.

Tein testin heti kun menkat oli myöhässä ja se oli +.

Jotenkin oli kokoajan sellainen olo ettei kaikki ole ok. Menin yksityiselle ultraan rv 8 ja todettiin tuulimunaraskaus. Sain lähetteen sairaalaan.

En muista kauanko meni ennenkuin sain sairaalasta ajan ja siellä sitten ultrattiin uudestaan ja ei löytynyt sikiötä.

Minulle tehtiin nukutuksessa kaavinta. Sain kaavinnasta kohtutulehduksen.

Parin kk päästä tulin uudestaan raskaaksi ja kaikki meni ok.

Ei sitä oikeasti voi tietää onko tuulimuna. Turha siis mielestäni kytätä r.oireita. itselläni myös tuulimuna. Alkoi tiputtelemaan verta rv 10 ja alkoi kivut lantiossa. Pääsin parin pvän päästä ultraan ja tyhjää täynnä. Se oli aikamoinen järkytys ja itkin vaan hysteerisesti kun mulle lyötiin käteen tyhjennysnapit.

Otin ne seur.iltana ja samantein tuntien sisällä tuli tavara ulos. Kivut ei mielestäni menkkakipuja kovempia olleet. Toinen oli sitten henkinenpuoli.. pitkään surin ja sitten tulin uudestaan raskaaksi. Menin heti ar-ultraan varmistamaan tilanteen. Kaikki hyvin. Tästä syntyi ihana poika, josta olen kiitollinen. Raskausaika ei ollut herkkua, koska pelkäsin että jotain käy.

Kaikki oireet oli, kärsin myös hyperemesis gravidasta, eli yrjösin päivät läpeensä viikkotolkulla ja olin sairaslomalla sen takia. Kohtu oli kuulemma normaalia isompi. Ekassa ultrassa todettiin tuulimuna 12 viikolla. Olin nähnyt edeltävänä yönä unta, että kohdusta ei löydy ketään.

Sairaalan gyne teki uuden ultran emättimen kautta vielä samana päivänä varmistaakseen asian ja käsitteli aika kovakouraisesti, että menisi spontaanisti kesken. No ei mennyt, lapsivedet kylläkin menivät saman illan aikana. Jouduin kaavintaan vielä viiden päivän kuluttua lapsivesien menosta.

Jos olen vielä josks raskaana käyn takuulla alkuraskauden ultrassa yksityisellä, ihan vaan varmistaakseni että kaikki se oksentaminen ei mene hukkaan.

T: puolitoista kuukautta pää vessanpöntössä

up

Up

Up

Normaalilta raskaudesta vaikutti. Kävin viikon välein gynellä ja joka toinen viikko se sanoi, että luultavasti on tuulimuna ja joka toinen viikko se antoi toivoa.

No, viikolla 10 sen päätettiin olevan tuulimuna ja jouduin kaavintaan.

Mulla oli ehtinyt alkaa jo pieni pahoinvointikin.

Mille viikolle pitää odottaa että tieto saadaan? En henkisesti enää jaksa odottaa. Juurikin joka toinen sanoo toista ja itse olen varma ettei ole normaali raskaus. En jaksa.

Samat oireet kuin muissakin raskauksissa, enkä osannut epäillä mitään. Ensimmäisen ja toisen lapsen välissä oli tuulimuna. Pahoinvointi loppui yllättäen ja rv 8 alkoi niukka vuoto. Sain ajan parin päivän päähän ja ultrassa todettiin vähän epäselvä tuulimuna, kun ei näkynyt edes tyhjää sikiöpussia. Istukka kuitenkin löytyi. Kolmannen lapsen jälkeen oli toinen tuulimuna ja rv 12 alkoi menkkamainen vuoto juuri päivää ennen ultraa. Ultrassa sitten todettiin selkeä tuulimuna ja sain taas tyhjennyslääkkeet. Lääkkeiden oton jälkeen istukka tuli ulos heti ja vuoto väheni tunnissa. Vaikka tyhjennys oli ns. helppo, toipumiseen menee henkisesti paljon aikaa. Muutaman kuukauden ehti ajatella tulevaa vauvaa ja miettiä, miten uusi arki lähtee sujumaan.