Lue keskustelun säännöt.
Miten välttelevästi kiintynyt mies käyttäytyy eron jälkeen?
15.07.2023 |
Onko täällä kokemuksia? Itsellä on ristiriitainen (anxious attachment) ja kumppani oppikirjaesimerkki välttelevästä. En jaksanut enää sitä dynamiikkaa, kun mies toisti ikuisesti sellaista kierretä että hän vetäytyi ja ahdistui heti, kun kaikki on hyvin ja vähän aikaa ollut tasaisesti. Vasta kun itse otin kunnolla etäisyyttä tai lopetin antamasta minkäänlaista reaktiota tähän, hänellä muuttui heti ääni kellossa. Käytös oli kaikin puolin epäjohdonmukaista, suhteessa mentiin kokoajan ääripäästä toiseen. Intohimosta ja ikuisen rakkauden vannomisesta päivässä epävarmuuteen tai täydelliseen välinpitämättömyyteen. Voi olla, että exällä oli muitakin ongelmia mikä selittäisi tuota kaaosta ja pelailua, mutta samaistun kuitenkin 100% kertomuksiin siitä minkälaista on nimenomaan kahden tällä tapaa turvattomasti kiintyneen suhde.
Olen lukenut aiheesta paljon ja monesti tullut eteen väite, että välttelevällä saattaa eron jälkeen kestää pitkäänkin että todellisuus lävähtää vasten kasvoja ja hänelle tulee oikeasti se sama paniikki. Koska suhde on ollut niin pitkään yhtä kidutusta ja minun pitämistä itsestäänselvyytenä, on ihan loogista ettei mies ota eroa heti tosissaan. Itse olen surrut ja tuskastellut etukäteen jo pitkään, samalla kun toinen on kuin ei mitään. Hän luottaa siihen, että tulen kuitenkin lopulta takaisin ja hän voi aloittaa saman ikuisesti alusta.
Mutta voiko olla, että miehestä ei enää kuulukaan? Entä jos hän ei edes niin välittänyt minusta, eikä siksi välttämättä koskaan tulekaan mitään kummempaa reaktiota eroon? Mistä sen tietää, mikä menee välttelevyyden piikkiin ja mikä ihan vain siihen, ettei toinen ollut suhteessa yhtä tosissaan alunperinkään?
Väittää siis kyllä, että on koville ottanut hänelläkin mutta jotenkin sitä on vaikea uskoa. Tämä sirkus ja ikuinen säätäminen kuitenkin jatkuisi vaikka ikuisesti, eli minä olen se joka joudun vetämään pelin lopullisesti poikki. Mies ei ikinä kokonaan hylkää, vaikka on jo emotionaalisesti jättänyt minut suhteen sisällä aikoja sitten/monet kerrat.
Saako kukaan tästä kiinni? Onko täällä kukaan käynyt samaa läpi? Haluaisin kuulla onko tällainen yleistäkin, miten lopulta pääsitte irti ja tuliko välttelevä osapuoli ikinä katumapäälle pomputtelustaan. Pariterapiat ym. yritettiin käydä jo alussa ajat sitten, ei auttanut mitään. On ihan selvää, että on kyse molemminpuolisesta riippuvuudesta, mutta silti on hyvin vaikea ymmärtää miehen käytöstä. On vaikea olla ottamatta käytöstä niin, ettei mies vain rakasta, vaikka hän väittää rakastavansa.
Oma päätökseni kuitenkin on nyt vihdoin tehty ja aion siinä pysyä. Sydämessä vain on ristiriitainen tunne ja paljon kysymyksiä. Toisaalta sitä toivoo, että kumppani ns. tulisi järkiinsä edes nyt eron jälkeen ja sieltä tulisi edes jonkinlaista anteeksipyyntöä, selitystä, tai jollain tavalla ego odottaa että pääsisipä vielä torjumaan miehen kun hän tajuaa mitä menetti! Toisaalta on tyytyväinen siihenkin, jos hänestä ei enää mitään kuulu, koska silloin homma on hyvin selkeä vaikka tekeekin kipeää. Ei ole kivaa olla se osapuoli joka välitti enemmän, mutta ehkä tästä pääsee nopeammin yli, jos toinen ei enää tule kiusaamaan. Jostain vain luin, että tällainen täyskäännös saattaa olla odotettavissa 6kk sisään välttelevältä.
Olin hänen omien sanojensa mukaan hänelle aina hyvä ja rakastava kumppani, mutta mies ei kuulemma itsekään tajua, miksi häntä ahdistaa olla tasaisessa suhteessa. Koko ajan pitäisi olla joku draama päällä, muuten mies ei tunne mitään ja kyllästyy. Minun pitäisi kuulemma vain lohduttautua sillä, että olen kuitenkin se jota hän on ikinä rakastanut eniten. Hohhoijaa.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mä en haluu olla ilonpilaaja, mutta se käyskäännös tuli itellä 10 vuotta liian myöhässä. Mun taustat on vähä mitä on, siis hylkäämistä ja turvattomuutta ja alkoholismia perheessä ja ties mitä. Vartuin vähän huonommalla alueella. Tää nainen joka välitti musta todella paljon oli paremmasta perheestä ja paremmista oloista. Mä olin se välttelijä ja välinpitämätön koska mä olin mun kasvuympäristön vanki ja mä en edes tajunnut sitä, mä pidin häntä vaa itsestäänselvyytenä. Nainen koitti antaa merkkejä vaikka kuinka mutta en mä tajunnu ollenkaa. No sitte hän jätti mut.. 10 vuotta myöhemmin mun elämään tuli ihminen joka oli tehnyt uransa näiden asioiden parissa ja näytti mulle mikä mussa on vikana.
Mä laitoin pahottelupyynnön, nainen on jo toisessa elämässä. Mä rakastin sitä
T: välttelijä mies
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Tavallaan ymmärrän kyllä hyvin. Mun exällä myös hylätyksi tulemisen traumoja, molemmilta vanhemmilta. Ei koskaan saanut minkäänlaista mallia parisuhteesta. Siksi häntä liian pitkään ymmärsinkin ja siedin huonoa kohtelua, kun näin mistä käytös kumpuaa ja tiesin että hän yrittää kyllä rakastaa, mutta sillä omalla epäterveellä tavallaan. Vika ei ollut oikeasti minun riittämättömyydessä, mutta kun tulee tarpeeksi monta kertaa hylätyksi rakastamansa ihmisen toimesta, alitajunta alkaa uskomaan että minussa on oltava vikaa. Nyt vain tullut raja vastaan ja uskon myös että ex aikanaan ymmärtää tämän, ellei ymmärrä jo nyt. Hän on parempi tunteiden pakoilussa ja harhauttamisessa. Itse olen se säälittävä osapuoli joka itkee kotonaan ja kirjoittelee epätoivoisena vauvapalstalle, kun ei saa kumppanista itsestään mitään selitystä irti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en haluu olla ilonpilaaja, mutta se käyskäännös tuli itellä 10 vuotta liian myöhässä. Mun taustat on vähä mitä on, siis hylkäämistä ja turvattomuutta ja alkoholismia perheessä ja ties mitä. Vartuin vähän huonommalla alueella. Tää nainen joka välitti musta todella paljon oli paremmasta perheestä ja paremmista oloista. Mä olin se välttelijä ja välinpitämätön koska mä olin mun kasvuympäristön vanki ja mä en edes tajunnut sitä, mä pidin häntä vaa itsestäänselvyytenä. Nainen koitti antaa merkkejä vaikka kuinka mutta en mä tajunnu ollenkaa. No sitte hän jätti mut.. 10 vuotta myöhemmin mun elämään tuli ihminen joka oli tehnyt uransa näiden asioiden parissa ja näytti mulle mikä mussa on vikana.
Mä laitoin pahottelupyynnön, nainen on jo toisessa elämässä. Mä rakastin sitä
T: välttelijä mies
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Tavallaan ymmärrän kyllä hyvin. Mun exällä myös hylätyksi tulemisen traumoja, molemmilta vanhemmilta. Ei koskaan saanut minkäänlaista mallia parisuhteesta. Siksi häntä liian pitkään ymmärsinkin ja siedin huonoa kohtelua, kun näin mistä käytös kumpuaa ja tiesin että hän yrittää kyllä rakastaa, mutta sillä omalla epäterveellä tavallaan. Vika ei ollut oikeasti minun riittämättömyydessä, mutta kun tulee tarpeeksi monta kertaa hylätyksi rakastamansa ihmisen toimesta, alitajunta alkaa uskomaan että minussa on oltava vikaa. Nyt vain tullut raja vastaan ja uskon myös että ex aikanaan ymmärtää tämän, ellei ymmärrä jo nyt. Hän on parempi tunteiden pakoilussa ja harhauttamisessa. Itse olen se säälittävä osapuoli joka itkee kotonaan ja kirjoittelee epätoivoisena vauvapalstalle, kun ei saa kumppanista itsestään mitään selitystä irti. Ap
Sun on vaan hyväksyttävä, vaikka se todella kipeää tekisikin, se että et todennäköisesti saa mitään järkevää selitystä tai rehellistä anteeksipyyntöä. Anna anteeksi itsellesi. Kaikkea hyvää. Olet arvokas.
Mä en haluu olla ilonpilaaja, mutta se käyskäännös tuli itellä 10 vuotta liian myöhässä. Mun taustat on vähä mitä on, siis hylkäämistä ja turvattomuutta ja alkoholismia perheessä ja ties mitä. Vartuin vähän huonommalla alueella. Tää nainen joka välitti musta todella paljon oli paremmasta perheestä ja paremmista oloista. Mä olin se välttelijä ja välinpitämätön koska mä olin mun kasvuympäristön vanki ja mä en edes tajunnut sitä, mä pidin häntä vaa itsestäänselvyytenä. Nainen koitti antaa merkkejä vaikka kuinka mutta en mä tajunnu ollenkaa. No sitte hän jätti mut.. 10 vuotta myöhemmin mun elämään tuli ihminen joka oli tehnyt uransa näiden asioiden parissa ja näytti mulle mikä mussa on vikana.
Mä laitoin pahottelupyynnön, nainen on jo toisessa elämässä. Mä rakastin sitä
T: välttelijä mies