Oletko ollut avoimen suhteen se kolmas osapuoli?

Meillä on aika paljon traumataustaisia naisia, jotka toistavat huonoja lapsuudenkokemuksiaan aikuisten välisissä suhteissa. Tällainen epäsuhteisiin tyytyminen on tyypillinen oire. Jollain tapaa se on ihmiselle jopa hieman pelottavaa tunnustaa, että omaa ajatus- ja käyttäytymismalliaan pitäisi jotenkin muuttaa, että voisi saavuttaa sellaisen onnellisuuden joka ei perustu kenenkään rippeisiin.

Ja tapahtuuhan sitä kolmantena osapuolena oloa miehilläkin, mutta naisten kohdalla tätä on tutkittu enemmän.

Olin muutaman vuoden, mutta suhteessa oli yhteensä osapuolia kerrallaan jopa 5.

Mies ihmetteli, miksei kukaan meistä halua asua yhdessä hänen kanssaan, pestä pyykkejä, silittää paitoja ja prässätä housuja. Ruokansakin hän joutui hankkimaan hampurilaispaikoista.

Kaikki naiset tiesivät uskottomuudesta, kaikki halusimme jatkaa siitä huolimatta, koska mies oli hyvä sängyssä. Toki ainakin minulla oli myös toinen vakipano.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aika paljon traumataustaisia naisia, jotka toistavat huonoja lapsuudenkokemuksiaan aikuisten välisissä suhteissa. Tällainen epäsuhteisiin tyytyminen on tyypillinen oire. Jollain tapaa se on ihmiselle jopa hieman pelottavaa tunnustaa, että omaa ajatus- ja käyttäytymismalliaan pitäisi jotenkin muuttaa, että voisi saavuttaa sellaisen onnellisuuden joka ei perustu kenenkään rippeisiin.

Mä olen traumataustainen epäsuhteissa roikkunut nainen. Mitäpä hittoa siinä on tehtävissä jos tarjolla ei ole mitään muuta? Sitä on joko huonossa suhteessa tai täysin yksin. Nyt olen ollut yksin neljättä vuotta eikä mitään parempaa ole näköpiirissä.

Olen ollut ihastunut avoimessa suhteessa olleeseen mieheen. Tapailimme jonkin aikaa ja tapasin myös hänen kumppaninsa varmistaakseni, että se on tosiaan ok. Totesin kuitenkin että en itse halua olla osa kolmiosuhdetta.

Mitään itselleni näkyviä käytännön ongelmia ei tuona lyhyenä aikana ehtinyt esiintyä. Mies oli hulluna minuun ja halusi tavata aina kun minulla oli aikaa. Tämä hänen varsinainen kumppaninsa kuitenkin kuulemma alkoi antaa palautetta siitä ettei mies ollut kotona tarpeeksi eikä enää kertonut asioistaan yhtä avoimesti kuin aiemmin. Uskon että niin varmaan olikin. Harva pystyy vastarakastuneena pysymään tasapuolisena toista rakastettua kohtaan. Itse en varmasti pystyisi täyteen tasapuolisuuteen ja reiluuteen kahden eri kumppanin suuntaan edes silloin vaikka liitto olisi täysin ns. järkiliitto jossa tunteet eivät ole sekoittamassa pakkaa. Yhteiselämä on niin monimutkaista ja ihmiset niin moniulotteisia että en vain usko sen voivan toimia useamman kuin kahden kesken, kun jo sekin on usein ihan riittävän haastavaa.

Tässä mainitussa suhteessa kävi niin, että kerroin miehelle että en halua olla osana kolmiosuhdetta ja jatkoin elämässä eteenpäin. Muutamien kuukausien jälkeen hän oli jättänyt ensimmäisen kumppaninsa ja otti uudelleen yhteyttä jotta voisimme keskittyä toisiimme. Olin kuitenkin silloin jo tavannut toisen miehen. Tämä polymies on hänkin nykyään monogamisessa suhteessa kivan naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutaman vuoden, mutta suhteessa oli yhteensä osapuolia kerrallaan jopa 5.

Mies ihmetteli, miksei kukaan meistä halua asua yhdessä hänen kanssaan, pestä pyykkejä, silittää paitoja ja prässätä housuja. Ruokansakin hän joutui hankkimaan hampurilaispaikoista.

Kaikki naiset tiesivät uskottomuudesta, kaikki halusimme jatkaa siitä huolimatta, koska mies oli hyvä sängyssä. Toki ainakin minulla oli myös toinen vakipano.

Avoin suhde ja uskottomuus ovat eri asioita.