Minulla ei ole hajuakaan kuka olen tai mitä elämälläni pitäisi tehdä. Ihan kuin en edes eläisi.
Nämä kaikki sanatkin turhauttavat ja tämä etsiminen.
Olo on kuin eläisi väärää elämää enkä todellakaan tiedä minne menisin tai mitä pitäisi tehdä.
Lopulta olen ainoa joka näille kysymyksille edes voi antaa oikeaa vastausta.
Olen vain ihan väsynyt. Jos voisin, lopettaisin työt hetkeksi ja lähtisin erakoitumaan paikkaan missä haluaisin olla ja levätä. Miettisin tarkkaan mitä haluan tehdä ja minne mennä.
Haluaisin ymmärtää ja löytää itseni, tietää mitä varten täällä olen ja miten elämästä nauttisin.
Nyt on vain silmät kiinni, teen jotain mitä olevinaan täytyy tehdä ja elän vain jotenkin. Kerään voimia seuraavaan päivään ja pelkään miten jaksan tätä elämää. Unissani näen painajaisia ja hereillä ollessani pohdin, että mitä vittua tämä kaikki on ja mitä valintoja tulisi tehdä. Kuin sisällä olisi kaaos.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap!
Voi olla ettet lainkaan pidä kommentistani, ja se on ok.Minut on Jeesus pelastanut. En olisi ilman häntä jaksanut tätä maailmaa. Tämä maallinen elämä on vaikea myös uskossa oleville, mutta sen kanssa pärjää eri tavalla.
Sain itse ottaa uskon vastaan 2,5 vuotta sitten.
Kehottaisin sinua Ap rukoilemaan että Jumala antaisi Sinulle uskon, että saisit ottaa Jeesuksen vastaan.Kaikkea hyvää Sinulle!
Hienoa, että olet löytänyt elämääsi merkitystä ja iloa uskon kautta. En minä väheksy sellaista, se on vain hyvä, jos ihminen saa tukea elämäänsä jostain.
Itse en oikein tiedä pystynkö kristinuskon mukaiseen Jumalaan uskomaan. Olen kyllä harjoittanut esimerkiksi meditaatiota ja jollain tavalla uskon, että kaikella on ehkäpä tarkoituksensa. Tai haluaisin uskoa.
Minulla on vähän sellainen olo, että palelen tässä maailmassa. On kuin eläisi vastoin omia voimavarojaan, on pelottavaa ja haluaisin vain päästää irti mutta en tiedä edes mistä tai mitä haluan tai kaipaan.
Kaikki vaikuttaa niin valheellisesta ja epätodelliselta, elämä pyörii ja ihmiset ovat kiireisiä. Kaikkea pitäisi olla ja kaikenlaista pitäisi oppia.
Minua ei kiinnosta oikein mikään. Paitsi jos voisin päättää, eläisin ilman paineita ja ulkoapäin tulevia kriteereitä, että miten täällä pitäisi elää.
Näen helpotuksen jossain rauhallisella maalla, jossa saan olla itsekseni ja nauttia luonnosta. Olla vain.
En oikein tiedä miten tässä jaksaa, elämä tällaisenaan on niin pelottavaa ja voimia vievää. Enkä aivan ymmärrä edes miksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
.
Paitsi jos voisin päättää, eläisin ilman paineita ja ulkoapäin tulevia kriteereitä, että miten täällä pitäisi elää.p
Niinno. Kyllähän sä voit noin päättää. Sun elämä. Lakkaat vain välittämästä ulkoatulevista kriteereistä.
Toki sit pitää oikeasti olla välittämättä niistä. Eli ei voi vaatia, että sua vain kehutaan ja paijataan. Seuraukset kannetaan myös ja ollaan niihinkin tyytyväisiå, kun kerran oma valinta on tehty.
Saako kysyä että mikä tekee sen ettet voisi uskoa kristinuskon Jumalaan?
Minä olen nytkin ahdistunut. Sisällä oikein kuohuu. Yritän rauhoitella itseäni, ei hätää. Yritän olla takertumatta ajatuksiini. On kuitenkin olo, että oksennan kohta. Jopa paniikinomainen olo.
Pakko rauhoittua ja mennä töihin pian.
Odotan vain taas yötä kun pääsen lepäämään.
Sekä seuraavia vapaita.
Tämä tuntuu vain niin tyhjältä ja turhalta. Kun ei kuuluisi elämäänsä. Yrittää vain selvitä.
Onneksi olen yksin, ei ole kuin minä itse, joten jos tässä nyt jokin sekoamispiste tulee ja luovutan, irroitan kaikesta ja jään ns tyhjän päälle, niin muut eivät kärsi. Tiedä vaikka vain luovuttaisin.
-ap
Olet tuon tuskan kautta menossa kohti sen tarkoituksen löytymistä. Ilman tätä vaihetta on vaikea päästä eroon kaikesta turhasta ja merkityksettömästä. Juuri työstät itsellesi millä on väliä, et ikinä tiedä millon on se hetki kun olet kohdassa, jossa alat toteuttamaan elämääsi sellaiseksi jossa on vain sinulle merkityksellisiä asioita.
Eikä siihen kristinuskoa tarvita että uskoo korkeampaan tarkoitukseen. Jumalan voi vaihtaa elämäksi jos se tuntuu vapaammalta määritellä mikä se suurempi voima elämän takana on.
Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos viisaista pohdinnoista, ne tuo lohtua samassa tilanteessa oleville, kuten itsekkin olen.
En minäkään tiennyt yhtään kuka olen tai mitä haluan noin kolmikymppiseksi asti, siihen asti ajelehdin vain eteenpäin ilman suuria suunnitelmia. Sitten tuli uusi paikkakunta ja uusi työ, sen myötä enemmän mahdollisuuksia ja varoja kokeilla erilaisia asioita ja päättää mikä kiinnostaa ja mitä varten herätä. Eli ainakin itselläni toimi tähän työ mitä sietää (ei tarvi olla intohimo), raha-asiat reilaan ja sitten kokeilemalla vaan kaikenlaisia asioita mitkä vaan vähänkäään kiinnostaa. Jossain vaiheessa ainakin itselläni alkoi hahmottumaan kuka olen ja mitä haluan, toki se ajan myötä muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Olet tuon tuskan kautta menossa kohti sen tarkoituksen löytymistä. Ilman tätä vaihetta on vaikea päästä eroon kaikesta turhasta ja merkityksettömästä. Juuri työstät itsellesi millä on väliä, et ikinä tiedä millon on se hetki kun olet kohdassa, jossa alat toteuttamaan elämääsi sellaiseksi jossa on vain sinulle merkityksellisiä asioita.
Eikä siihen kristinuskoa tarvita että uskoo korkeampaan tarkoitukseen. Jumalan voi vaihtaa elämäksi jos se tuntuu vapaammalta määritellä mikä se suurempi voima elämän takana on.Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos viisaista pohdinnoista, ne tuo lohtua samassa tilanteessa oleville, kuten itsekkin olen.
Tämä tuska vain seuraa perässä vaikka olen yrittänyt vaikka millä tavoin päästää siitä irti. Olen jopa yrittänyt vain hyväksyä sen. Olen meditoinut ja yrittänyt hakea uusia näkökulmia.
Olen välillä onnistunut parantamaan elämän laatuani mutta silti tietty haikeus ja kuolemankaipuu, jopa varsinainen toivo seuraa perässä. En välitä lainkaan vaikka menehtyisin.
On vain olo kuin ei kuuluisi tänne.
No, sen ehkä vielä jonain päivänä huomaa, että ehkä kaikki on ok ja kuulun. En vain ymmärrä yhtään että mitä minä täällä pönötän ja teen töitä.
Ei vaan ymmärrä miksi en voi elää nauttien elämästä tai halutakseni elää.
-ap
Hei Ap!
Voi olla ettet lainkaan pidä kommentistani, ja se on ok.
Minut on Jeesus pelastanut. En olisi ilman häntä jaksanut tätä maailmaa. Tämä maallinen elämä on vaikea myös uskossa oleville, mutta sen kanssa pärjää eri tavalla.
Sain itse ottaa uskon vastaan 2,5 vuotta sitten.
Kehottaisin sinua Ap rukoilemaan että Jumala antaisi Sinulle uskon, että saisit ottaa Jeesuksen vastaan.
Kaikkea hyvää Sinulle!