Kolmannen lapsen "hankkimisen" plussat ja miinukset, saa kommentoida

tai ylipäätään jotain sanomisen arvoista ko. asiasta?

Meilla kolme lasta, eli taidan olla jaavi vastaamaan tosin. ;-) Tuo lapsen terveys on ehka ainoa oikeasti paha, mutta niin vaan voi sairastua ne muutkin lapset, eli naissa asioissa nyt vaan ei ole mitaan takuita...

Autoakaan ei tarvis vaihtoon laittaa...



Anna mennä vaan, on ne niin ihania!



Viidettä jo salaa mietin, vaikka jälkivuoto ei ole neljännestäkään vielä loppunut =D

mutta vauva aika helpoin.

Ja tekisin neljännen, jos mies suostuisi =)



Joo, on meilläkin koti hyrskynmyrskyn, mutta porukalla tätä kotia ylläpidetään. Siivouspäivänä lapset siivoaa omat huoneensa ja vanhemmat imuroi. Lapset on opetettu pienestä pitäen viemään likapyykit suoraan pyykkikoppaan, ulkovaatteet ripustetaan naulakkoon ja kegät telineeseen. Ruoka syödään vain ja ainoastaan pöydän ääressä. Eli nä perusperiaatteet helpottavat sotkua. Mutta toki leluja on pitkin poikin. Korjaavat lelut koppaan kun käsken. Ei mun mielestä lapsiperheen kodin tarvitsekaan olla tiptop, koti on elämistä varten. Samoin tiukkoja aikatauluja on turha suunnitella. Projektit venyy, remppa odottaa ja valmistuu joskus tulevaisuudessa, sitten kun jaksaa.



Vauva-ajat on meillä olleet helpot. Olen imettänyt lapsentahtisesti 1 v asti ja siihen asti on myös ollut perhepeti käytössä eli lapset eivät ole valvottaneet. Tissi suuhun kun inahtaa =)



Ekologiset syyt, heh, ei tulisi sen takia mieleeni jättää lapsi tekemättä. Eiköhän tuo ympäristö kuormitu ihan jonkun muun takia ja jossain muualla, vrt Afrikka missä perheissä 10-15 lasta.



Suurin ylläri on ollut hulvaton rahan meno. Vaikka meillä kierrätetään lasten lelut, harrastusvälineet ja vaatteet mahdollisimman pitkälle niin nuo kaksi vanhinta saa jo tavarat rikki niin että ei niitä enää kierrätellä. Eli ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin, vakuutuksiin, lääkkeisiin menee rahat.



Tuntuu, että itse ei saa mitään =) Mutta silti tekisin neljännen, jos mies suostuisi.



Minä sanon: anna palaa vaan. Et ikinä kadu että teit yhden lapsen lisää. Pikemminkin sitä katuu, että ei edes antanut mahdollisuutta sille iltatähdelle.

mitään järjellistä kommentoida...Ei näitä asioita järjellä päätellä, kyllä se asia sattuu joko "vahingossa" tai sitten vaan sisäinen halu voittaa kaikki negatiiviset asiat. T: Kolmen äiti, joka ei olisi halunnut kolmatta, mutta tietenkin se on maailman ihanin ja suloisin tyttö

on lähes identtinen omani kanssa :D mulla ei ole tuota kohdunlaskeuma-juttua eikä suonikohjuja vain.



yhden kierron verran ollaa kolmatta yritetty, ja nyt kun ei HETI tärpännyt, alan miettimään että onko universumi koko ajatusta vastaan :p esikoinen ja toinenkin tärppäsivät ensikierrosta.



eli meillä ollaan kääntymässä kolmannen lapsen puolelle, mutta universumi on aonakin tähän asti ollut vastaan (joo joo, tiedän kyllä ettei yksi kierto ole yhtään mitään :D)

ap :)

Itselläni on vain yksi lapsi, mutta tunnen monia kolmilapsisia perheitä.



Yhdellä perheellä on äiti kotona ja isä lentäjä, joka tosin huolehtii vapaa-aikanaan todella paljon lapsistaan. Perheestä suorastaa huokuu tyytyväisyys ja positiivinen elämänasenne.



Toisessa tuntemassani perheessä kummatkin vanhemmat tekevät pitkiä työpäiviä, heiltä puuttuu tukiverkosto ja kahdella vanhimmalla on erityispiirteitä (adhd tms.). Perheen vähäinen vapaa-aika on täytetty lasten ja vanhempien harrastuksilla sekä tietokonepeleillä.



Kolmannella tuntemallani perheellä on erittäin läheinen ja toimiva tukiverkosto, mutta perheen isä on ollut ajoittan työttömänä ja äitikin tekee vain ns. hanttihommia.



Joten aika vaikeaa yleistää...

lapset on nyt 9 ja 1-vuotiaat :) nyt jos kolmas tulisi, kahdesta nuorimmaisesta olisi seuraa toisilleen, varsinkin aikuisena siitä olisi iloa, olen itse huomannut. esikoisella on samanikäisiä serkkuja ja muita sukulaisia, mitä tällä 1-vuotiaalla taas ei ole.



t. 7

Sen verran kommentoin, että kolmannen vauva-ajasta nautin ihan suurenmoisen paljon. Esikoisen kanssa kaikki oli uutta ja huolta mukamas riitti. Toinen oli meillä pienellä ikäerolla ja homma meni aika sumussa. Lisäksi kahden lapsen jälkeen uudella paikkakunnalla mulla ei ollut töitä, joten koko ajan takaraivossa kolkutteli vanhempainvapaan loppuminen ja työnhaku



Kolmannen kanssa oli työpaikka johon palata, rento asenne ja isommat sisarukset jo 5 ja 3 v ja osan aikaa kerhossa.



Miinuksena listaisin itse sen, että kaikki yhteiskunnassa on jotenkin mitoitettu 2 + 2 ajattelulla. Erityisesti lomamatkoilla tämä rasittaa. Se kolmas lapsi on aina ekstraa - ette mahdu normaaliin hotellihuoneeseen vauva-ajan jälkeen, kaikki lomamatkatarjoukset on ajatuksella kaksi aikuista ja kaksi lasta ja sitten se kolmas vesittää taloudellisesti koko homman. Ja jos pitää jakautua hotellihuoneisiin, niin onpa kiva sitten olla aikuisten eri huoneissa.



Etelän kohteissa huoneistohotelleissa tämä vielä sujuu, mutta kaupunkilomat ja erityisesti kotimaanmatkailu on ihan syvältä tässä suhteessa.

Meille on neljäs tulossa. Kolmas oli hartaasti odotettu ja etenkin kun oli nopeasti tullut keskenmeno takana, ei ollut mitään epäilyksiä vaan harras toive saada se lapsi, vaikka kahden ekan kanssa on ollut hankalaa, ekan vauvavuosi ja kun hän on jossain määrin erityislapsi. Siksi ei sairas lapsikaan niin pelota, kun on jo jostain ei ihan normaalista kokemusta, kyllä siitä selviää ja lapsi itsehän on rakas. Nyt neljännen kohdalla on vähän ollut noita mietteitä omasta terveydestä ym., joten tämä on sitten viimeinen, olenkin jo yli 40v.



Ainahan sitä voisin keksiä jotain, mitä miinuksia kolmas toi, mutta koska lapsi on rakas, haluttu, toivottu, iloittu, ihana, niin kaikki miinukset häviävät tyystin.



Ekologiset syyt ovat mielestäni huuhaata ainakin Suomen oloissa. Emme kai kukaan toivo Suoomen pienen kansan häviävän vähiin ja ulkomaalaisten sitten asuttavan Suomen. En ole siis ulkomaalaisia vastaan, vaan pidän Suomen oloissa ekologisia syitä naurettavina. Tarvitsemme lisää fiksuja suomalaisia tähän isoon maailmaan.



Alkuhan kolmannen kanssa oli sitä, että ei mulla ollut aikaa mihinkään muuhun kuin vauvaan ja muuhun perheeseen. Meillä ei koskaan muutenkaan ole siistiä.



Minäkin ihan alussa kolmatta epäröin, mutta kun koin pikaisen keskenmenon, olin sen jälkeen täysin varma, että haluan saada vauvan.