Tässä maassa mt-ongelmainen ei todellakaan saa apua
Miki Liukkosen tapaukseen lisäten ja myös täällä luin aikaisemmin ketjusta, jossa jollain pojalla oli ollut ahdistuskohtaus, mutta päivystys ei auttanut, vaikka ratkaisuna olisi ollut yksi puhelinsoitto hoitajalta ahdistuksen aiheuttaneelle ihmiselle.
Olin saattamaasa ystävää myös psyk,hoitajalle, joka oli ahdistunut, koska oli pelannut rahansa ja häätö tulossa maksamattomien vuokrien takia.
mitään apua ei saanut. Pyydettiin johonkin keskusteluajalle ja vertaistukiryhmään mutta ei mitään sellaista, joka olisi auttanut, kun kysymyksessä oli maksamattomat vuokrat ja asunnon metetys. Niitä kun ei keskustelemalla ratkaista. On todella yhtä tythjän kanssa käydä minkään ammattiavun piirissä, kun potilas jätetään heitteille.
Kommentit (47)
Kyllä saa apua. Äitini oli hullu vuosikymmeniä. Sai terapiaa, lääkkeitä ja välillä hoitoa mielisairaalassa. Sai myös eläkkeen. Ja ihan julkisella onnistui nämä kaikki ,sillä hän oli köyhä.
Ja se kyllä näkyy tämänkin palstan keskusteluissa.
Se on valitettavaa kun nämä ammattilaiset ei ohjaa oikean avun piiriin. Pahimmillaan antavat mielikuvan siitä, että he voivat jotenkin auttaa.
Jos on pelannut rahansa miten siihen psykiatrian pitäisi auttaa?
Itse olen pelannut rahani ja sairastan psykoottista masennus, pakko-oireista häiriötä, silti vastaan itse siitä mihin rahani laitan ja kärsin seuraamukset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saa apua. Äitini oli hullu vuosikymmeniä. Sai terapiaa, lääkkeitä ja välillä hoitoa mielisairaalassa. Sai myös eläkkeen. Ja ihan julkisella onnistui nämä kaikki ,sillä hän oli köyhä.
Äitisi ongelmat johtuu mielenterveysongelmista kun taas ap:n mainitsemassa tapauksessa ongelmien syy on elämänhallinnan ongelmat, arjen osaamattomuus eikä mikään psykiatrinen häiriö.
Ei. Pahin sosiopaattikin saa hoitaakseen valtiovarainministerin pestin.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Pahin sosiopaattikin saa hoitaakseen valtiovarainministerin pestin.
Ministerin hommiin sosiopatia on pääsyvaatimus, ei suinkaan este.
Kaksi puolta.
Toisaalta saa apua, toisaalta ei. Nyt kun vuoden sairasloman jälkeen olen päässyt jollain tavalla kiinni elämään, mm. aloitin opinnot, lääkkeet ja hoito toimii ja saan psykiatriselta hoitajalta keskusteluapua niin tuntuu, että kaikki tyssää.
En ole enää lamaantunut, vaan toimintakykyni on parantunut. Samoin TODELLA epävakaa mielialojen vaihtelu. Diagnooseja eivät jostain syystä suostu tekemään, vaikka puhun asiasta toistuvasti. Ja koska olen mennyt masennuksessani eteepäin, ovat lopettamassa hoitajakäyntini.
Tylysti, samaistuin Mikiin. Apua saa vain tyyliin epäonnistuneen itsemurhan takia. Siinä vaiheessa en aio siinä epäonnistua.
Akuuttia apua saa, mutta varsinaista hoitoa millä selvitettäisiin potilaan oireet ja hoidettaisiin ajatuksella, että potilas tulisi parempaan kuntoon OIKEASTI ei toteudu. Kun potilas ottaa muutaman askeleen eteenpäin, hoito hyppää kolme taakse.
En minä halua jatkuvasti olla masentunut, minä haluan löytää syyt olotilalleni jolloin voin sitä hoitaa oikein. Toistuva vaikea masennus on usein oire muista hoitamattomista mielenterveysongelmista tai neurologisista poikkeavuuksista.
On kyllä aikoihin eletty että luullaan hoitajilla olevan joku mystinen taikasauva, jota heilauttamalla kaikki ongelmanne ratkeaa. Sellaista ei ole. Jos ette itse ratkaise ongelmianne, te hukutte niihin. Hoitaja voi antaa neuvoja, mutta se ei soittele kellekään muulle, kuin palveluverkostoon kuuluvalle viranomaistaholle.
Sydänsuruja ei hoitohenkilökunta ratkaise, kuten rahaongelmiakaan.
Miksi Suomessa mt-puolella hoidetaan juoppoja ja nistejä. Hoitoa saa eniten itsetuhoisin ihminen, miksi ei kyvykkäin ja kehityskelpoisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa mt-puolella hoidetaan juoppoja ja nistejä. Hoitoa saa eniten itsetuhoisin ihminen, miksi ei kyvykkäin ja kehityskelpoisin.
Miksi?
Ei ole mitään parannuskeinoa paitsi jos ihmiselle annetaan paljon rahaa ja estetään uhkapelit häneltä.
Mainitun raapustelijan tapauksessa vuosia jatkunut narkkaus tuskin on mielenterveyshoidon vika.
Luin myös tämän tarinan nuoren pojan ahdingosta toisessa keskustelussa.
Mielestäni hoitajan olisi kuulunut soittaa tälle tytölle tai kavereille, jotka jättivät pojan yksin.
Tällä puhelulla voidaan estää ihmishengen menetys ikävässä tilanteessa.
Olen eläkkeellä oleva hoitaja ja olisin soittanut, jos olisin vielä työelämässä ja poikaa vastaanottamassa
Nyt enemmän keskustelua psykiatristen hoitajien velvollisuudesta
Kun meillä on miljoona mt-potilasta, niin miettikää miten suuri määrä terapeutteja ja lääkäreitä ja kuntouttajia ja hoitolaitoksia heidän kaikkien tehokkaaseen hoitoonsa tarvittaisiin. Ja mitä se maksaisikaan, ilmeisesti fyysisten sairauksien hoito täytyisi lopettaa.
Menkää nyt sinne ulos kävelemään, se todistetusti auttaa. Samaten, jos meillä ei olisi niin ruhtinaallisesti tilaa asua yksinään, niin olisi myös seuraa kenen kanssa voi puhua eikä jää kieriskelemään yksi omassa kurjuudessaan.
Yksinäisyys on pahasta.
en mä usko, että mt-ongelmia voidaan oikeasti suurimmassa osassa tapauksia edes parantaa.
No jos raha-asiat on tuossa jamassa, oikea osoite on joko sossu tai diakonia.
Ei se psyk.puoli rahaa jakele.