Jos asuu lasten kanssa näiden ollessa pieniä ulkomailla monta kertaa ja lisäksi muutenkin matkustellaan, niin kasvaako

Meillä ainakin. Lapset olleet mukana 3kk lähtien ja nyt lastenlapset vuorossa. Kuopuskin käynyt 16v mennessä 20 maata, muutamat useaan kertaan

Kyllä vanhempien elämäntavat usein periytyvät. Meilläkin näin. Parasta periytyvää eivät kuitenkaan ehkä matkat ole olleet, vaan se että minulta periytyy suomi toisena kotikielenä nyt jo kolmanteen polveen (täällä ulkomailla siis) niin etteivät pelkästään lapseni osaa suomea, vaan myös lapsenlapseni, kukin ikänsä mukaan.

Kyllä vanhempien tavat tarttuu olkoon se sitten matkaaminen tai päihteiden käyttö.

Se että näkeekö kukin tapojen tarttumisen hyvänä vai huonoja on varmaan yksilö kohtaista.

Omassa perheessä ei matkusteltu vaan keskityttiin työhön ja arjen parantamiseen.

Matkaaminen nähtiin rahan/ajan hukkana ja olen nykyisin samaa mieltä.

Ymmärrän työ pohjaisen matkaamisen mutta en usko että kenenkää tulisi vain huvin vuoksi liikkua ympäri maailmaa. Niin sanotusti merta etemmäksi kalaan menevät ja se on hupsua halusi tai ei.

Kukin tosin tavallaan

Vanhemmiten sitä ajattelee, onko se niin hienoa, läheisiä, joita ikävöidä, on ympäri maailmaa. Tai onko se koskaan ollut hienoa, ehkä silloin kun matkustelu oli lomailua. 5

No ei meillä ole periytynyt kuin yhdelle kolmesta sisaruksesta. Vanhempamme matkustivat/matkustavat ahkerasti, ja äitini vanhemmat myös, mutta meistä tosiaan vain yksi nauttii matkailusta. Me kaksi muuta mielummin mökötämme kotona - tai oikeastaan, olemme turvassa kotona, koska lentopelko estää kaukomatkailun, ja minulla myös syvän veden pelko risteilytkin.

Meillä ei periytynyt. Sekä minä että siskoni kaipasimme paikkaa johon juurtua kunnolla, emme jatkuvaa reissaamista ja muuttoa. Kumpaakaan ei kiinnosta reissailu ulkomailla pätkääkään.