Mikä hiertää eniten nykyisen kumppanin kanssa: luonteiden yhteensopivuus, seksi vai arvot?

Kaikki hiertää

Käsitys parisuhteesta. Ajattelin että parisuhde samanhenkisen ihmisen kanssa tarkoittaa sitä, että saa toisesta seuraa niihin kiinnostuksen kohteisiin jotka on yhteisiä.

Mutta ei se mennytkään niin, vaan mies haluaa tehdä niitä omalla ajalla kavereidensa kanssa, ei minun. Roolini tässä suhteessa on näköjään olla joku äidinkorvike jolta saa välillä seksiä. Joten en edes sanoisi tätä parisuhteeksi vaikka yhdessä asutaankin.

Ei mikään hierrä, seksi ja yleisesti yhdessäolo toimivat parhaiten

Seksiä ei enää ole ollut vuosiin, koska mies perseilee ihan kuten haluaa; "akku tyhjä, oli äänettömällä" jne.

Arvot ovat nykyään täysin erilaiset, ukosta on tullut vanha jäärä, joka ei suostu minkäänlaisiin kompromisseihin, ja on joka asiasta ihan kuin tahallaan eri mieltä.

Muinoin oli luonteiden yhteensopivuus melkein täydellistä, ei enää sitäkään ole.

Pian 40 vuotta yhdessä. Kun on näin huono itsetunto, kuten itselläni on, niin siitä saa syyttää vain itseään, kun tekee ison erehdyksen. Ei jaksa enää ottaa ja lähteä.

Seksiä ei ole ollut enää vuosiin. Vaimo on perseillyt asian suhteen enemmän tai vähemmän, siitä asti, kun lapsia alkoi tulla.

Ongelmia tulee, kun osoitan vaimon älyttömyydet vääriksi. Aiemmin avarakatseisesta ja matkustushaluisesta naisesta on tullut laiska koneella roikkuva kotikissa, joka ei innostu mistään.

Ainoa, mikä toimii ovat yhteiset velat.

Ei mikään. Olen nyt vuoden verran deittaillut itseäni ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen täydellisen mutkattomassa ihmissuhteessa.

Ei hierrä mikään.

Luonteiden yhteensopivuus (tai paremminkin -sopimattomuus) ja suhtautuminen raha-asioihin hiertävät meillä eniten. Olen itse erityisherkkä pohdiskelija ja puoliso taas hyvin mustavalkoisen ajattelutavan omaava tyyppi. Yhdessä jo kuitenkin +20 vuotta, yhtenevä arvomaailma kantaa pitkälle.