Lue keskustelun säännöt.
Puhutteko te omien lastenne kanssa varallisuudestanne, tuloistanne?
12.10.2010 |
Me olemme kohtuullisen hyvintoimeentulevia, elämme maa-ja metsätaloudesta kuten täällä aika moni. Peltohehtaareissa tilamme on pitäjän kärkipäässä, aina välillä valitettavasti julkaistaan galluppia.
Lasten kanssa on keskusteltu varallisuudesta, säästämisestä, työntekemisestä ja siitä mistä se raha tulee, myös hehtaarimääristä on puhuttu. Ikinä emme ole kehuskelleet lapsille, aina isompia hankintoja tehdessä mietitään sen tarpeellisuus.
Nyt teinityttöä yhtä-äkkiä kovin kiinnostikin meidän hehtaarimme ja epäilen että häntä on joko joku nälvinyt tai häneltä on kyselty meidän pinta-alaamme. Pienessä pitäjässä tiedetään niin kovin hyvin toisen varallisuus tai ainakin luullaan niin.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kovin kiinnostunut siitä, paljon saamme palkkaa ja kuinka paljon tilillä on rahaa. Se on kiusallista. Toisaalta olen sitä mieltä, että on outoa, ettei rahasta saa Suomessa puhua ja pitää olla hyshys. Mutta en haluaisi, että lapseni levittää osaketietojamme ympäri ämpäri.
Mies on kertonut, paljon palkkaa tulee. Ja samaan hengenvetoon minä aina kerron,paljonko ruokaan menee kuussa, paljon auto maksaa, paljon maksamme veroja.... Paljon pesukone maksaa, jos hajoaa, paljon autokorjaamolle menee aina rahaa....etc.
En myöskään halua, että lapsi alkaa kehuskelemaan ympäri, että meillä on sitä ja tätä. Eli kaikkea ei olla kerrottu.
koska varsinkin miehen palkka on varsin hyvä. Olemme sanoneet että meillä on rahaa tarpeeksi. Turhaan lapset keskenään alkaisivat vertailla ja kehuskellakin. EN tykkäisi siitä.
Mun mielestä ne asiat eivät kuulu lapsille. Ainakaan pienille lapsille. Sanon, että töissä käydään ja rahaa tulee. Sen pitää riittää lapsilleKIN. Ei omat vanhempani tai mieheni edes tiedä minun raha-asioistani.
Varmaan kaikki lapset/nuoret jossain vaiheessa kiinnostuu noista varallisuusasioistakin, mutta kaupungissa ei (muutamaa näkyvää poikkeusta lukuunottamatta) noita onneksi tarvi kaikille kuulutella.
Ehkä noihin teinin uteluihin kannattaa asiallisesti vastata, mutta varokaa ettette siinä samalla sitten laita muitakin asioita raha-, arvo- ja tärkeysjärjestykseen. Ellette sitten juuri nimenomaan halua siirtää eteenpäin käsitystä että peritty pinta-ala se on maailman tärkeitä asioita ja muut kadehtikoot rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhua. Samalla lasten oma taloustietämys kasvaa. Naurettavinta on, ettei palkkaa voi lapselleen sanoa, vaikka sen kuka tahansa voi verotustiedoista tarkistaa. Eihän se Suomessa ole edes salaisuus.
Mun ex-mies oli tälläinen. Vanhemmat eivät olleet ikinä kertoneet palkkojaan, velkojaan tai yhtään mitään. Kerran valittelivat kahvipöydässä miehelle (minä en ollut paikalla) jotain kattoremontin lainasta ja mies kysäisi, paljonko sitä on. Eivät vastanneet. Käsittämätöntä toimintaa, kun kyse oli jo aikuisesta lapsesta. Ja tuo eksäni oli sitten ihanan pihalla raha-asioista vuosia. Ei se juurikaan hahmottanut, mikä palkka on paljonko ja miten paljon ihmisellä jää palkasta yleensä pakollisten jälkeen jne.
on kovin kiinnostunut siitä, paljon saamme palkkaa ja kuinka paljon tilillä on rahaa. Se on kiusallista. Toisaalta olen sitä mieltä, että on outoa, ettei rahasta saa Suomessa puhua ja pitää olla hyshys. Mutta en haluaisi, että lapseni levittää osaketietojamme ympäri ämpäri. Mies on kertonut, paljon palkkaa tulee. Ja samaan hengenvetoon minä aina kerron,paljonko ruokaan menee kuussa, paljon auto maksaa, paljon maksamme veroja.... Paljon pesukone maksaa, jos hajoaa, paljon autokorjaamolle menee aina rahaa....etc. En myöskään halua, että lapsi alkaa kehuskelemaan ympäri, että meillä on sitä ja tätä. Eli kaikkea ei olla kerrottu.
Samoilla linjoilla ollaan. Kerran kuopuksen kaveri vartavasten soitti ja kysyi paljonko pojalla on lompakossa rahaa. Sattumalta kuulin keskutelun kun poika toisti ällistyneenä kysymyksen ääneen ja kerroin ettei sun tarvitse kertoa paljonko sulla on rahaa lompakossa tai tililla tai ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietää että äidillä ei ole varaa kaikkeen. Olen pienipalkkainen.
Hän tietää myös etä maailmassa on köyhiä, joilla ei ole edes kotia. Eli on tyytyväinen omaan elämäänsä, vaikka aina ei voi saada kaikkea mitä haluaisi.
"taloustietämys kasvaa" my ass. Kasvaa vain vertailunhalu, kateus ja ylvästely sillä mitä on ja ei ole. Lapselle riittää tieto siitä, että vanhemmilla on rahaa elämiseen, eikä lapsen tarvitse siitä huolehtia. Joskus yläasteen jälkeen voi mielestäni valaista palkkatietojaan paremmin, jos kokee tarpeelliseksi. Siinä vaiheessa kun lasten pitää alkaa miettiä tulevaa ammattiaankin, ja on hyvä tietää, missä töissä tienaa ja missä on tyydyttävä vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhua. Samalla lasten oma taloustietämys kasvaa. Naurettavinta on, ettei palkkaa voi lapselleen sanoa, vaikka sen kuka tahansa voi verotustiedoista tarkistaa. Eihän se Suomessa ole edes salaisuus. Mun ex-mies oli tälläinen. Vanhemmat eivät olleet ikinä kertoneet palkkojaan, velkojaan tai yhtään mitään. Kerran valittelivat kahvipöydässä miehelle (minä en ollut paikalla) jotain kattoremontin lainasta ja mies kysäisi, paljonko sitä on. Eivät vastanneet. Käsittämätöntä toimintaa, kun kyse oli jo aikuisesta lapsesta. Ja tuo eksäni oli sitten ihanan pihalla raha-asioista vuosia. Ei se juurikaan hahmottanut, mikä palkka on paljonko ja miten paljon ihmisellä jää palkasta yleensä pakollisten jälkeen jne.
Vaan sitä että lapsen ei välttämättä tarvitse tietää paljonko meillä on tilillä rahaa, paljonko on osakkeissa yms kiinni jne. Toki lapset tietää ja heille kerrotaan paljonko bensa maksaa, paljonko ruoka maksaa, paljonko ihmiset yleensä saavat palkkaa jne.
Emme ole kertoneet palkkojamme, mutta jostain syystä myös meidän 10-vuotiastamme asia tuntuu nyt kiinnostavan.
Hän esimerkiksi kyseli kevällä, että paljonko meidän talomme maksaisi. Hänen kaverinsa oli kuulemma kertonut, että hidän talonsa rakentaminen oli maksanut pari vuotta sitten 700 000 euroa ja oma lapsemme oli alkanut pohtia, että milalsien talon sillä saa.
Sen lapsi on myös huomannut, että asumme pääkaupunkiseudulla hyvällä alueella.
Hänen koulussaan on lapsia myös läheiseltä kerrostaloalueelta ja lapseni on jotenkin tehnyt johtopäätölsen, että siellä asuu "köyhiä".
Minusta olisi prampi, että lapsi ei vielä tekisi noita johtopäätöksiää, mutta mieheni tuntui olevan suorastaan ylpeä lapsen päättelykyvystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaikki lapset/nuoret jossain vaiheessa kiinnostuu noista varallisuusasioistakin, mutta kaupungissa ei (muutamaa näkyvää poikkeusta lukuunottamatta) noita onneksi tarvi kaikille kuulutella. Ehkä noihin teinin uteluihin kannattaa asiallisesti vastata, mutta varokaa ettette siinä samalla sitten laita muitakin asioita raha-, arvo- ja tärkeysjärjestykseen. Ellette sitten juuri nimenomaan halua siirtää eteenpäin käsitystä että peritty pinta-ala se on maailman tärkeitä asioita ja muut kadehtikoot rauhassa.
Meillä nimenomaan ei haluta sellaista turhaa kehuskelua ja turhaa kateutta. Itse olen vastannut hehtarien kyselijöille( niitäkin riittää) etten muista, jotain päälle 100. Mutta totuus on etten muista koska ne ei ole mulle niin tärkeitä enkä ole täältä kotoisin, en edes maalta. Saattaapi olla että joku pitää mua tuon takia blondina bimbona muttei sekään haittaa =)
raha-asioista, niin tuloista kuin menoistakin. Osaavat myös kilpailuttaa isompia hankintoja eli vertailla hintoja ja miettiä kokonaiskustannuksia. Lapset ovat alakoulusta asti tienneet niin pelto- kuin metsähehtaarit ja sen, että meillä on maata kolmessa eri läänissä :-). Isä ja äiti tekevät pitkää työpäivää ja lapset ymmärsivät jo varsin varhain, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, paljonko meillä on rahaa vaikka lahjoihin. Lähinaapurin vähän laiskempi perhe ei yltänyt samaan kateuttaherättävään lahjakasaan, mutta osasi kyllä usein lähettää lapset meille lahjoilla leikkimään.
Lapsilla on jokaisella oma sijoitussalkkunsa ja tuntuma siihen, että raha ei laiskalle tuota yhtä hyvin kuin ahkeralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole kertoneet palkkojamme, mutta jostain syystä myös meidän 10-vuotiastamme asia tuntuu nyt kiinnostavan.
Hän esimerkiksi kyseli kevällä, että paljonko meidän talomme maksaisi. Hänen kaverinsa oli kuulemma kertonut, että hidän talonsa rakentaminen oli maksanut pari vuotta sitten 700 000 euroa ja oma lapsemme oli alkanut pohtia, että milalsien talon sillä saa.
Sen lapsi on myös huomannut, että asumme pääkaupunkiseudulla hyvällä alueella.
Hänen koulussaan on lapsia myös läheiseltä kerrostaloalueelta ja lapseni on jotenkin tehnyt johtopäätölsen, että siellä asuu "köyhiä".
Minusta olisi prampi, että lapsi ei vielä tekisi noita johtopäätöksiää, mutta mieheni tuntui olevan suorastaan ylpeä lapsen päättelykyvystä...
on aika hassua. Esim. meillä mieheni on rakennusalalla, samoin isänsä. Itse rakennettiin talo. Sähkö- ja putkiurakat saatiin halvalla veljeltäni ja miehen sukulaiselta. Säästettiin paljon rahaa kun ei tarvinnut maksaa ulkopuoliselle täyttä palkkaa tai jossain hommissa ei mitään. Se raha on pystytty laittamaan sisustukseen, laadukkaampia parketteja, tapetteja, huonekaluja ym. Jollakulla toisella sitten on enemmän lainaa, mutta heillä lainaa on kulunut työmiesten palkkoihin.
eikä juuri omaisuuttakaan.
Lapset eivät tiedä meidän palkkoja, mutta tietävät sen, että kaikkeen ei ole rahaa. Ja jos meillä on "köyhät päivät" eli muutama päivä ennen tilin tuloa, lapset tietävät senkin.
Mä en kuitenkaan salaa lapsilta sitä, että meillä on ihan asialliset palkat joilla tullaan itse toimeen. Ei siis tarvita avustuksia isovanhemmilta tms. Olen myös pitänyt tätä asiaa esillä, koska toive on, että lapset pyrkisivät samaan.