Lue keskustelun säännöt.
Millä saa mököttäjän puhumaan??
16.09.2010 |
Onko paikalla ketään, jonka mies suuttuessaan pitää mykkäkoulua? Ja vielä saanut toisen oppimaan riitelemään ilman mökötystä..?
Meillä mies suuttuessaan aina pitää mykkäkoulua. Ja joka ikinen kerta se olen minä, joka tulen ekana vastaan ja alan lepyttelemään. Kolme päivää on meillä ennätys, sitä pidempään en ole jaksanut sitä lepyttelemättä katsoa. Kun meillä suututaan, vikaa on varmaan minussakin :) Mutta mä pauhaan asiat läpi ja olen jonkun aikaa kiukkuinen ja sitten haluaisin sopia ja jutella ja sen jälkeen unohtaa koko jutun. Mutta kun asioista ei voi keskustella :( Lapsetkin oppivat tämän tyhmän tavan riidellä...
Tästä on juteltu monen monta kertaa ja mies on sopiessa myöntänyt, et on tyhmää olla puhumatta, mut aina sama toistuu. Millä sen saa loppumaan? Vai saako? Olen ainakin ihan kyllästynyt näihin monen päivän puhumattomuusjaksoihin!
Kommentit (3)
kuin hakea apua terapiasta.
Jos ukko ei lähde, menkää yhdessä ja jos ukko ei lähde niin sinä menet. Sieltä saat neuvoja mitä voitte kokeilla ja pääset purkamaan ajatuksia ihmiselle joka työkseen kuuntelee.
Minusta ei kannata lähteä OPETTAMAAN kumppanille itse mitään, se on vaan toisen kiusaamista ja syyllistämistä. Sinä, sinä ja sinä..
Te ette pysty puhumaan asioista niitten oikeilla nimillä syyllistämättä toista.
Miehestä sinä räksytät ja sinusta mies vaan sulkeutuu kiusaksi.
Onko se kiusaa vai sitä ettei osaa muuta tapaa kertoa loukkaantumisesta?
Miksi toinen ei pyydä anteeksi? Mitä sinä pyydät anteeksi jos riita ei johdu sinusta? Ei ongelmia saa noin lakaista maton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vielä vähän lisää taustaa. Olemme olleet yhdessä yli yhdeksän vuotta ja meillä on neljä pientä lasta. Molempien vanhemmat ovat muualla ja olemme aika kiinni lapsissa ja perheessä 24/7. Ystäviä tapaamme toki silloin tällöin.
Tämä mökötysjuttu on tullut ongelmaksi ihan viime vuosina. Anopilta olen kuullut, että mieheni isällä oli sama paha tapa. Tiedän, että meillä on erilaiset tavat ratkoa ongelmia. Mua vaan ärsyttää, kun pakosti lapset huomaavat, ettei kaikki ole ok, vaikka kumpikin meistä puhuu tavallisesti lapsille. Lapsillahan on niin herkät "tuntosarvet".
Ja tästä lepyttelystä. En ehkä lähde pyytämään mitään "turhaan anteeksi", jos vika ei varsinaisesti ole minusta lähtöisin, mutta haluan vaan silloin ratkaista tilanteen ja sopia. Toisaalta tiedän, että riitaan tarvitaan kaksi ja että useimmiten molemmissa on syytä.
Mihinkään muualle ei oikein voi mennä mököttämään, kun vanhemmatkin asuvat niin kaukana. Ja olis se aika hölmöä, että jompi kumpi lähtisi kotoa...
Olis vaan kiva puhua asioista heti, eikä jäädä hautomaan niitä. Menee päivät ihan hukkaan... tällä hetkellä tilanne vielä sama. En tiedä kuinka kauan jaksan tällä kertaa ja miten lähden tilannetta ratkaisemaan, jos mä joudun taas olemaan se, joka aloittaa sovun hieromisen.
Ap
kerrallaan, oli aika ahdistava ilmapiiri kotona. Nykyään ei vissiin niin pitkiä aikoja mökötä, itku-potku-raivoilee sitäkin enemmän. En osaa sanoa, onko tapahtunut parannusta asiaan.
Itse olen perinyt tuon mökötystaipumuksen. Kovin usein en sitä kylläkään tee. Joskus vaan miehen kanssa tulee isompi riita ja olen silloin puhumatta, kun en ole varma, mitä sontaa suustani tulee jos sen aukaisen. Suutun tosi hitaasti ja leppymiseen menee kanssa päivä pari. Ennen lepyin huomattavasti hitaammin.
Teillä on luonteet niin erilaisia. Mies varmaan loukkaantuu sanoistasi eikä lepy. Uskon että ajan myötä kumpikin oppii joustamaan. Painota vielä, miten vaikuttaa lapsiin ja koettakaa sopia maksimimökötysaika. Jos ei muu auta, niin mököttäjä voisi mennä mökötysajaksi jonnekin muualle murjottamaan.