Lue keskustelun säännöt.
Puolison kova stressi.
Peppili
02.07.2023 |
Puolisoni aloitti uuden työn ja työ on osoittautunut kausittain todella stressaavaksi.
Tämän takia parisuhteemme on muuttunut todella epävarmaksi ja pelottavaksi paikaksi.
Ilman stressiä meillä menee mielettömän hyvin, kaikki toimii paremmin kuin voisi toivoakkaan..
Keskustelemme syvällisesti, puhumme tulevaisuudesta, läheisyyttä on todella paljon.. Näen puolison silmistä pelkkää rakkautta.
En koe mitään epävarmuus tekijöitä näinä aikoina.
Sitten tulee se toinen puoli, stressi joka muuttaa kaiken..
Huomaan että puoliso alkaa etääntyä, läheisyys vähenee, alkaa tiuskiminen. Rakastunut katse häviää.. Jopa ääni jolla mies puhuu muuttuu tunteettomaksi. Mies muuttuu agressiivisemmaksi. Alan huomata valkoisia valheita. Tulevaisuudesta keskustelu loppuu.
Mies alkaa toimia erittäin epäloogisesti, sanoo tänään jotain ja huomenna toimii täysin vastoin sanomaansa..
Kertoo vihaavansa työtään, 90% ajasta puhutaan vaan miten paskaa työ on. Muttei kuitenkaan ota lopputiliä.
Tätä on nyt jatkunut 3 vuotta ja suhteemme on ikään kuin pysähtynyt. Nuo stressittömät ajanjaksot ja lomat ovat aivan ihania aikoja. Mutta sitten taas stressi ajat ovat hirveitä..
Mitä ja miten tässä voisi toimia?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Meinasin ensin sanoa, että koita nyt vähän tukea miestäsi tai edes seisoa omilla jaloilla stressipiikeissä, mutta jos ei mies ole kolmessa vuodessa tottunut työhönsä, niin jotain pitäisi miehenkin muuttaa elämässään. Esim. kehittää työskentelytapoja tai stressin hallintaan.
Se tuossa onkin että tuen niin hyvin kun vaan pystyn. Esimerkkinä stressaantuneena puoliso ei kykene mihinkään kotitöihin tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Elämä pyörii vaan projektin ympärillä. Tämä on mulle ihan ok pikku juttu hoitaa kotityöt ym.
Mutta olen alkanut kärsiä tilanteesta itse henkisesti, stressi tuntuu tarttuvan. Joka kerta kun kuulen että uusi projekti on alkamassa alan odottaa taas pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Oma parisuhteeni kärsii samasta. Olemme hyvä tiimi, mies ei oikeastaan koskaan osoita vihaa minua kohtaan, mutta jatkuva stressistä johtuva negatiivisuus ja kiukkuisuus on raskasta seurattavaa. En sano, että pelkäisin, mutta en tahdo jaksaa.
Väsyn ja joskus hermostun, mutta yleensä yritän olla tukena. Ei ole minun vikani että töissä on vaikeaa, mutta ehkä tässä näkyy joku ikiaikainen perheen elättäjän risti. Mies ei voi ottaa lopareita, koska kokee olevansa vastuussa perheestä - siitäkin huolimatta että minä käyn yhtä lailla töissä.
Ehkä pahinta tässä on se että kun projekti sitten aikanaan valmistuu. Mies palautuu heti takaisin rakastavaksi puolisoksi. Alkaa puhua lopputilin ottamisesta ja siitä miten ei halua enää kokea samaa. Sitten menee viikko tai kaksi näissä tunnelmissa ja uusi projekti käynnistyy.
Olen luopunut jo toivosta että hän lopettaisi tuossa firmassa työt. Jos yritän puhua stressaantuneelle miehelle hän ikäänkuin ei enää edes muistaisi tai tajuaisi miksi haluaisin et hän lopettaa työt. Vaikka on jauhanut itse samasta vuosia.
No nyt on keskustelu joka vois olla omasta kynästä.
Mun puoliso nainen.. kaikki samat oireet 😂. Tosin tää kesti vaan vuoden ja 9kuukautta. Irtisanoutui just viime viikolla. Vedettiin ihan viimeisiä aikoja, oman mt takia olisin joutunut kohta lopettamaan suhteen.
Ihan järjettömän raskasta aikaa.. Kestää varmasti kuukausia et itsekkään palautuu ja rehellisesti saa saman luottamuksen mitä on ollut...
Se on uskomatonta kuinka paljon ihminen voi muuttua kuormituksen takia ja kuinka paljon se vaikuttaa puolisoon.
Mä en ole ikinä ollut mitenkään mustasukkainen mut puolison sekoilu, epäloogisuus, se että näki et stressi vaikuttaa rakkauden määrään ym oireet aikaansai mulle mm mustasukkaisuutta.
Mitä tapahtuu sitten kun tunnollinen työnarkomaani ottaa loparit? Seuraava stressi ja ahdistus on uuden työpaikan löytämisestä, ja kun se löytyy, sama alkaa alusta?
Oman mieheni kohdalla pelkään että vain todellinen putoaminen auttaa, fyysinen sairastuminen lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu sitten kun tunnollinen työnarkomaani ottaa loparit? Seuraava stressi ja ahdistus on uuden työpaikan löytämisestä, ja kun se löytyy, sama alkaa alusta?
Oman mieheni kohdalla pelkään että vain todellinen putoaminen auttaa, fyysinen sairastuminen lähinnä.
Riippuuhan tuo paljon työpaikastakin. Nyt esim mun puoliso otti töitä firmasta joka on huomattavan paljon paremmin hoidettu. On jopa mahdollista et 8h päivä riittää.
Mä pelkäsin ja osittain toivoin kumppanin kohdalla pahimpina aikoina et tulis vaikka joku perkeleen tauti mikä lopettaisi ton homman väkisin..
Olin meinaan aivan varma et hän vielä kuolee ton stressin seurauksena. Ettei kroppa vaan yksinkertaisesti enää kestä.
Meinasin ensin sanoa, että koita nyt vähän tukea miestäsi tai edes seisoa omilla jaloilla stressipiikeissä, mutta jos ei mies ole kolmessa vuodessa tottunut työhönsä, niin jotain pitäisi miehenkin muuttaa elämässään. Esim. kehittää työskentelytapoja tai stressin hallintaan.