Minkä ikäisenä alkaa jo olla säälittävää, jos ihminen on vielä sinkku?

jos on sinkku ja kaksi lasta, joilla eri isät ja yli 40 v, kertoo, että ihmisen syytä ollakin sinkku.

musta nelikymppisenä alkaa olla ja vähän noloa, ettei oe tärpännyt.



Yleisesti ottaen sinkkuun ei muutu noloksi missään vaiheessa, jollei ihminen itse anna jotenkin ymmärtää, että hän ei halua olla sinkku ja etsii aktiivisesti kumpaania.

Trimmi poika oot.Nooh Marja mä tarkkailen mun ruokavaliota,syön proteiinia ja tolleen.

niin miksi pitäisi olla sinkku jatkossakin?? :D

Onhan siinä elettyä elämää jo takana ja aina ei elämä mene niin onnellisesti kuin on ajatellut.

tosin rahkeet vakiintua sitä myötä kun ikää karttuu hiipuvat koko ajan.

Tapasin viikko sitten tutun parinkymmenen vuoden takaa. Oltiin illanvietossa ja illan aikana oli havaittavissa että oli kovasti allapäin meidän perheellisten joukossa. Ja me nyt tällaista 40+ porukkaa.

sitten sen ikäisillä alkaa tulla pakkomielle parisuhteeseen, lapsia tehdään hetken mielijohteesta ja erotilastot kasvaa kun toinen ei sopeudukaan elämään juuri niin miten 30v sinkkuna ollut elää

serkkupoika 36v ja YHDEN naisen on esitellyt vanhemmilleen, senkin kanssa seukkasi vain 4kk. Porukalla ollaan mietitty että on joko hankala luonne (säälittävää) tai homo (miksi ei jo tunnusta jolloin ok).

Oltiin illanvietossa ja illan aikana oli havaittavissa että oli kovasti allapäin meidän perheellisten joukossa. Ja me nyt tällaista 40+ porukkaa.

että yleensä on ikävää olla komantena pyöränä pariskuntien joukossa, jos pariskunnat sattuvat olemaan sitä sorttia, joka istuu vierekkäin ja muutenkin nyhjää yhdessä illanvietot läpeensä. Tilanne on ikävä myös silloin, kun on parisuhteessa ja oma puoliso on joko poissa tai on itse sitä tyyppiä, joka ei pidä kättä kädessä koko iltaa.

Ikävyyttä aiheuttaa myös se, että kaikkia muita yhdistää jokin juttu, josta he puhuvat paljon. Siinä tulee ulkopuolinen ja vähän turha olo.

Esimerkiksi seurassa, jossa kaikka muut kovia curlingin pelaajia ja pyörivät yhdessä turnauksissa sillä ainoalla koriksenpelaajalla voi olla ikävää, vaikkei hän curlaamaan kaipaisikaan.

Vaikka saattoihan ahdistus toki johtua sinkkuudestakin.

kaverin jutut oli aikalailla menneen muisteloita, asioiden, jotka me olimme unohtaneet jo aikaa sitten. Jos se aika on ollut hänen parasta aikaansa elämässä, ja nämä 20 v välissä jotain muuta, niin kyllä silloin hän oletettavasti kärsii sinkkuudesta.

Oltiin illanvietossa ja illan aikana oli havaittavissa että oli kovasti allapäin meidän perheellisten joukossa. Ja me nyt tällaista 40+ porukkaa.

että yleensä on ikävää olla komantena pyöränä pariskuntien joukossa, jos pariskunnat sattuvat olemaan sitä sorttia, joka istuu vierekkäin ja muutenkin nyhjää yhdessä illanvietot läpeensä. Tilanne on ikävä myös silloin, kun on parisuhteessa ja oma puoliso on joko poissa tai on itse sitä tyyppiä, joka ei pidä kättä kädessä koko iltaa.

Ikävyyttä aiheuttaa myös se, että kaikkia muita yhdistää jokin juttu, josta he puhuvat paljon. Siinä tulee ulkopuolinen ja vähän turha olo.

Esimerkiksi seurassa, jossa kaikka muut kovia curlingin pelaajia ja pyörivät yhdessä turnauksissa sillä ainoalla koriksenpelaajalla voi olla ikävää, vaikkei hän curlaamaan kaipaisikaan.

Vaikka saattoihan ahdistus toki johtua sinkkuudestakin.

serkkupoika 36v ja YHDEN naisen on esitellyt vanhemmilleen, senkin kanssa seukkasi vain 4kk. Porukalla ollaan mietitty että on joko hankala luonne (säälittävää) tai homo (miksi ei jo tunnusta jolloin ok).

joka edelleen pörrää (paljon) baareissa ja as if etsii sitä oikeaa on melko surullinen tapaus. Tuttavapiiriini yks tällainen kuuluu, takana muutama pidempi kariutunut suhde. Eikä näytä siltä että ihan lähiaikoina meno muuttuis. Samanikäinen nainenkin toki alkaa olla vähän epätoivoinen ilmestys, jos tietää että on ollut hirveä haku päällä - mut jotenkin tuntuu että naisilla sitä muuta, oikeaa elämänsisältöä on enemmän vaikkei perhettä oliskaan. Ystäviä, harrastuksia, kulttuuria.



40 jälkeen alkaa säälittävyys olla takanapäin, silloin voi jo olettaa että sinkkuus on valinta ja ihminen on ihan ok elämäntapansa kanssa.

kaverin jutut oli aikalailla menneen muisteloita, asioiden, jotka me olimme unohtaneet jo aikaa sitten. Jos se aika on ollut hänen parasta aikaansa elämässä, ja nämä 20 v välissä jotain muuta, niin kyllä silloin hän oletettavasti kärsii.

Voi asia tietysti olla noinkin. Mulla on joskus vanhojen kavereiden kanssa se tilanne, että muistelen lähinnä vain vanhoja, kun oikein mitään uutta ja yhteistä ei ole. Enhän minä siellä seurassa voi alkaa nauraa jotain nykyisen kaveriporukan sisäpiirijuttuja. En ole sinkku, mutta tällaisiin toistemme vanhojen kavereiden tapaamiseen en osallistu.

Monet ikäiseni puhuvat vqin lapsista, joita meillä ei ole omasta tahdostamme. Siinä on vaikea alkaa tuoda esiin mitään omia juttujaan, kun porukka on niin homogeenistä. Uudet kaverini ovat pitkälti lapsettomia tai sinkkuja.

EMME siis osallistu toistemme kavereiden illanviettoihin pariskuntana.