Lue keskustelun säännöt.
En tunnista itseäni lapsuuden valokuvista
30.06.2023 |
Niin, otsikossa se lukeekin. Tietysti kukaan ei näytä aikuisena samalta kuin lapsena, mutta yleensä on kuitenkin selkeästi tunnistettavaksi samaksi ihmiseksi. Minä taas en tunnista itseäni ollenkaan samaksi ihmiseksi, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Kasvoni ovat nykyään pitkät ja kapeat, kun ne lapsena olivat huomattavasti lyhyemmät ja leveämmät. Olin todella vaaleatukkainen lapsena ja kulmakarvani olivat lähes näkymättömät, nyt hiukset ja kulmakarvat ovat tummentuneet. Silmäni näyttävät myös ihan eri muotoisilta. Ehkä ainoa piirre minkä tunnistan edelleen on suun muoto. Jos en itse tietäisi, en varmaan uskoisi lapsuuden kuvissa olevan minä. Ihan tavallisia aikuistumiseen liittyviä muutoksia tapahtunut, mutta minusta näyttää kuin niiden seurauksena olisi syntynyt ihan uusi ihminen. Olen 29-vuotias.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (3)
Mun mieheni on tuollainen, lapsena oli ihan pellavapäinen ja pyöreaä naamastaa, nykyään taas hyvin tummapiirteinen sekä terävä leuka ja lommoposket. Suun ja nenän muoto ja hymy on kuitenkin sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsena ja vielä nuorena aikuisenakin lättänä taikinanaama raskailla silmäluomilla ja silmäpusseilla. Nyt lähemmäs nelikymppisenä pussit ja lurppaluomet ovat kadonneet, olen myös saanut erottuvat poskipäät. Ihonalaisrasva siis lähtenyt katoamaan. En valita, ihan mielelläni vanhenen näin verrattuna esim siihen että kasvot alkaisivat roikkumaan.
Katsoit vääriä kuvia