Kuinka itsenäisiä teidän 18-19-vuotiaat on?

Olevinaan kovinkin itsenäinen, mutta elämänhallinta hukassa, ei saa asioita aikaiseksi.

sama kuin ap:lla

0/5 on asioiden hoito

Meillä 16vuotias on paljon itsenäisempi kuin 18vuotias.

Luulen että nuorempi lapsista muuttaa omilleen nopeammin.

Luonteet ovat kuin yö ja päivä.

Toivoa en kyllä menetä vanhemman suhteen vaan uskon sen itsenäistyvän ja lähtevän vielä omilleen mutta vaatii enemmän aikaa siihen.

Onko ap:n lapsi poika? Jos on niin poikien myöhäinen murrosikä voi vaikuttaa. Jos ei osaa ostaa edes vaatteita niin ne ei varmaan kiinnosta yhtään. Siitä voisi päätellä, ettei vastakkainenkaan sukupuoli vielä kiinnosta eli ei ole vielä edes murrosikää.

Omakohtaisesta kokemuksesta: Eipä tuossa auta kuin potkia perseelle ("kannustaa"), että rupeaa hoitamaan asioitaan. Jos tuon ikäinen pelkää puhelinsoittoa, niin ei kyllä kovin hyvältä näytä... Pitää vaan saada tekemään asioita, sillä niistä peloista yms. pääsee.

Sen verran itsenäinen, että muutti pois kotoa 2 viikkoa 18-vuotissynttärinsä jälkeen. Muutti muutaman sadan kilometrin päähän urheiluharrastuksensa takia.

Tämä on hoitanut mm. lääkäri- ja fyssariajanvarauksensa itse jo lukion ekasta lähtien. Samaten lukion vaihtamisen hoiti täysin itsenäisesti viime kesänä, soitti siis nyk. lukiopaikkakuntansa rehtorille ja sopi siirrosta. On myös yhden muuton hoitanut myös täysin itsenäisesti poikaystävänsä (18v) kanssa.

Tyttö täyttää siis 19.

Pojat on monesti näissä asioissa jäljessä.

Vaatteiden ostaminen onkin vaikeaa. Itsekin tarvitsin aina makutuomaria tuossa iässä ja varmaan tarttisin nykyäänkin, niin paljon tulee vaatteissa vieläkin huteja.

Onko luonteeltaan ujo vai voisiko olla jotain ahdistuneisuutta ja pelkoja taustalla? Soittakaa yhdessä niin, että vanhempi vieressä jatkaa puhetta, jos hän jäätyy. Miettikää vuorosanat etukäteen.

Sanoisin että shoppaileminen on tytöillä enemmän verissä kuin pojilla ja keskimäärin tyttöjen vaatekaapissa on monta kertaa enemmän vaatetta kuin pojilla.

Meidän nuorimmainen oli jo teininä hyvin itsenäinen, vaihtoi jopa lukiota kesken koulupäivän, oli kävellyt toisen lukion rehtorin luo ja kertonut haluavansa vaihtaa lukiota. Lapsesta asti hyvin reipas, oma-aloitteinen ja sosiaalinen.

Meni päiväkotiin vuoden ikäisenä ja 5v ikäisenä oli tukilapsena päiväkodin erityisryhmäsä

Vanhemmalla lapsella on aina ollut itsenäistymisessä haasteita, sosiaalisissa taidoissa ja olla ikäistensä seurassa. Oli kotihoidossa yli 4v asti ja tätä pidän yhtänä syynä, kun kasvatus on ollut sama. Ja on joutuntunut antamaan tukea paljon enemmän.

18v asuneet vielä kotona, 19v hoitaneet täysin itsenäisesti oman kotinsa ja raha-asiansa. Toki jotain verotus- tai vakuutusjuttuja  tms tarkistaneet meiltä vanhemmilta

Vierailija kirjoitti:

Onko luonteeltaan ujo vai voisiko olla jotain ahdistuneisuutta ja pelkoja taustalla? Soittakaa yhdessä niin, että vanhempi vieressä jatkaa puhetta, jos hän jäätyy. Miettikää vuorosanat etukäteen.

On sitä ujouttakin kyllä. Kesätyöpaikan työnantajalle oli pakko soittaa ja kirjoitettiin vuorosanat valmiiksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuorimmainen oli jo teininä hyvin itsenäinen, vaihtoi jopa lukiota kesken koulupäivän, oli kävellyt toisen lukion rehtorin luo ja kertonut haluavansa vaihtaa lukiota. Lapsesta asti hyvin reipas, oma-aloitteinen ja sosiaalinen.

Meni päiväkotiin vuoden ikäisenä ja 5v ikäisenä oli tukilapsena päiväkodin erityisryhmäsä

Vanhemmalla lapsella on aina ollut itsenäistymisessä haasteita, sosiaalisissa taidoissa ja olla ikäistensä seurassa. Oli kotihoidossa yli 4v asti ja tätä pidän yhtänä syynä, kun kasvatus on ollut sama. Ja on joutuntunut antamaan tukea paljon enemmän.

Hmm, mielenkiintoista. Hän aloitti samoin päiväkodissa vasta 4-vuotiaana, 2-vuotiaana aloittanut pikkusisarus on sosiaalisesti paljon rohkeampi.

Ap

Onkos aloittajan lapsi poika? Vaatekaupassa käyminen ei yleensä poikia ja miehiä kiinnostaa sillä tavalla kuin naisia ja tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko luonteeltaan ujo vai voisiko olla jotain ahdistuneisuutta ja pelkoja taustalla? Soittakaa yhdessä niin, että vanhempi vieressä jatkaa puhetta, jos hän jäätyy. Miettikää vuorosanat etukäteen.

On sitä ujouttakin kyllä. Kesätyöpaikan työnantajalle oli pakko soittaa ja kirjoitettiin vuorosanat valmiiksi.

Ap

Niin minäkin tein tuossa iässä. Ei se tarkoita, että olisi mitään vikaa. Ihan hyvin sujuu keski-iässä puhelut, vaikka nuorena mietin vuorosanoja valmiiksi. Samoin jos jouduin asioimaan jossain asiakaspalvelussa, mietin etukäteen mitä sanon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko luonteeltaan ujo vai voisiko olla jotain ahdistuneisuutta ja pelkoja taustalla? Soittakaa yhdessä niin, että vanhempi vieressä jatkaa puhetta, jos hän jäätyy. Miettikää vuorosanat etukäteen.

On sitä ujouttakin kyllä. Kesätyöpaikan työnantajalle oli pakko soittaa ja kirjoitettiin vuorosanat valmiiksi.

Ap

Niin minäkin tein tuossa iässä. Ei se tarkoita, että olisi mitään vikaa. Ihan hyvin sujuu keski-iässä puhelut, vaikka nuorena mietin vuorosanoja valmiiksi. Samoin jos jouduin asioimaan jossain asiakaspalvelussa, mietin etukäteen mitä sanon.

No siis, käytännössä minä sanelin ne vuorosanat. Ja seisoin vieressä että uskaltaa soittaa.

Ap

Lapsesi vaatii vain tukea pidempään. Itsenäistyminen on yksilöllistä.

Minä muutin kotoa vasta 21vuotiaana. Isosiskoni ja veljeni 18 vuotiaina.

Rehellisesti sanottuna en olisi mitenkään pärjännyt 18vuotiaana omillani.

Omani muuttivat sen ikäisenä ulkomaille ja asuvat siellä vieläkin.

Itse on tyttö valinnut vaatteensa jo alaikäisenä. Soittaa itse hammaslääkärit yms. ja maksaa laskunsa mitä vähän niitä nyt on. On kesän töissä ja mahdollisesti työt jatkuu pidempään. Pitää välivuoden ja hakee ensi keväänä opiskelemaan.