Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut kuvittelevat, että rakkaus ei voi loppua?
Rakkaus
29.06.2023 |
Ihan oikeasti aikuiset ihmiset kuvittelee, että rakkaus ei voi loppua.
Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä voi loppua. Ei se yhtäkkiä tapahtunut vaan vähitellen. Yritin kyllä jatkaa, mutta kun ei se rakkaus vain palannut. Ei tapahtunut mitään erityistä, ei pettämistä tms. Tunteet vain hiipui.
Erosta on nyt 17 vuotta aikaa ja voin sanoa, että en rakasta exääni.
Kommentit (19)
Riippuu rakkauden määritelmästä. Jos puhutaan tunteesta, niin se voi loppua. Mutta onko rakkaus pelkkä tunne?
Mutta jos puhutaan tommy hellstenin määritelmästä: rakkaus kunnioittaa toista, tahtoo toiselle pelkkää hyvää, ja antaa täydennvapauden - niin rakkaus ei voi loppua. No, kunnioitus voi loppua, jos toinen toimii väärin.
Sitten jotkut puhuvat universaalista rakkaudesta. Jumala on rakkaus. Se ei voi loppua. Mutta sen määritelmästä en oikein tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin sitä haluaa ajatella että jos tahtoa riittää niin riittää rakkauttakin
No ei se noin mene. Tiedän kokemuksesta. Yritin kyllä, mutta kun rakkaus oli loppu niin se oli.
Kummallista mun mielestä ajatella, että rakkaus ei voisi loppua. Missä ihmeessä on niin sanottu tai määrätty, että se kestää ikuisesti?
Mun exä ei pystynyt ymmärtämään rakkauteni loppumista, vaikka hän petti ja loisi lompakollani sekä oli tekemättä kotitöitä. Vaikka herralla oli itsellään tapana esittää minulle herttaisia kommentteja, kuten "kuole pois".
Kun päätin suhteen, mies teatraalisesti heittäytyi viikoiksi vuodepotilaaksi.
Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mun exä ei pystynyt ymmärtämään rakkauteni loppumista, vaikka hän petti ja loisi lompakollani sekä oli tekemättä kotitöitä. Vaikka herralla oli itsellään tapana esittää minulle herttaisia kommentteja, kuten "kuole pois".
Kun päätin suhteen, mies teatraalisesti heittäytyi viikoiksi vuodepotilaaksi.
Se on lapselle kova paikka kun äiti hylkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakkaus lopu, vaan rakastuminen. Ei rakkaus ole tunne, vaan tahtotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun exä ei pystynyt ymmärtämään rakkauteni loppumista, vaikka hän petti ja loisi lompakollani sekä oli tekemättä kotitöitä. Vaikka herralla oli itsellään tapana esittää minulle herttaisia kommentteja, kuten "kuole pois".
Kun päätin suhteen, mies teatraalisesti heittäytyi viikoiksi vuodepotilaaksi.
Se on lapselle kova paikka kun äiti hylkää.
Tuo on hyvä vertaus. Monelle miehelle vaimo on äidin korvike, eli sellainen nainen joka hoitaa taustalla asiat kuntoon vaikka poika miten törttöilisi. Sitten tulee järkytyksenä, kun parisuhteen dynamiikka ei toimi ihan samalla tavalla kuin äidin ja lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus lopu, vaan rakastuminen. Ei rakkaus ole tunne, vaan tahtotila.
Höpöhöpö, rakkaus nimenomaan on tunne, jota ei tahdolla voi pakottaa.
Rakkaus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin sitä haluaa ajatella että jos tahtoa riittää niin riittää rakkauttakin
No ei se noin mene. Tiedän kokemuksesta. Yritin kyllä, mutta kun rakkaus oli loppu niin se oli.
Kummallista mun mielestä ajatella, että rakkaus ei voisi loppua. Missä ihmeessä on niin sanottu tai määrätty, että se kestää ikuisesti?
Minusta on kummallista, että rakkaus loppuu. Koska omilla ajatuksilla pystyy muokkaamaan tunteita. Jos pyrkii näkemään toisesta hyviä puolia, olemaan niistä kiitollinen, niin kyllä se tunne pysyy (jos toinen ei toimi niin, että arvostus lähtee).
Tunnehan vaihtelee ajan myötä. Välillä se on kadoksissa, sitten se tulee, se voi voimistua ja taas haalistua. Sellaisia kaikki tunteet ovat. Myös rakkaus.
Vähintään se tunne muuttuu kiintymykseksi, joka tulee tavasta, tottumuksesta, yhteenkuuluvuudesta. Minun paras kaverini on ollut maisemissa 40 vuotta, ja olen syvästi kiintynyt häneen kuin siskoon. Rakkautta sekin on.
Tämä kahden parisuhteen kokemuksella. Ensimmäinen kesti 20+ v, ja nykyinen kymmenettä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus lopu, vaan rakastuminen. Ei rakkaus ole tunne, vaan tahtotila.
Olet siis sitä mieltä, että sinä rakastat vaikkapa Donald Trumpia, kun vain tahdot :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kertoisi sen, mitä rakkaus oikeasti on?
Vierailija kirjoitti:
Kuka kertoisi sen, mitä rakkaus oikeasti on?
Se on tunne. Ei mitään sen ihmeellisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne puolisoani kohtaan mitään sellaista selittämätöntä voimakasta tunnetta kuon olen tuntenut kissojani kohtaan. Ehkä en sitten rakasta? Yhtä kaikki, en aio jättää häntä. Tulemme toimeen, minulla on mukavaa hänen seurassaan, emme satuta toisiamme.
Veikkaan, että se loppuva rakkaus on usein ollut vain rakastumista. On ihastuttu johonkin kuvitelmaan millainen se toinen on, tutustumatta kunnolla. Tässä toimii psykologinen transferenssin nimellä tunnettu mekanismi, jossa toiseen heijastetaan piirteitä aiempien vuorlvaikutussuhteiden osapuolista. Toinen virheellisesti oletetaan omien haaveiden ja toiveiden tyydyttäjäksi, ja siksi häntä halutaan niin kiihkeästi Tämä "rakkaus" loppuu, kun arjen myötä todellisuus alkaa paljastua.
Vierailija kirjoitti:
En tunne puolisoani kohtaan mitään sellaista selittämätöntä voimakasta tunnetta kuon olen tuntenut kissojani kohtaan. Ehkä en sitten rakasta? Yhtä kaikki, en aio jättää häntä. Tulemme toimeen, minulla on mukavaa hänen seurassaan, emme satuta toisiamme.
Veikkaan, että se loppuva rakkaus on usein ollut vain rakastumista. On ihastuttu johonkin kuvitelmaan millainen se toinen on, tutustumatta kunnolla. Tässä toimii psykologinen transferenssin nimellä tunnettu mekanismi, jossa toiseen heijastetaan piirteitä aiempien vuorlvaikutussuhteiden osapuolista. Toinen virheellisesti oletetaan omien haaveiden ja toiveiden tyydyttäjäksi, ja siksi häntä halutaan niin kiihkeästi Tämä "rakkaus" loppuu, kun arjen myötä todellisuus alkaa paljastua.
Näin juuri. Jos rakkaus loppuu, on se vain rakastumisen tunteen loppumista.
Aloittaja varmaan edelleen laskee päivät,tunnit, kun viimeks nähnyt exää, mutta ei tietenkään tykkää enää siitä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja varmaan edelleen laskee päivät,tunnit, kun viimeks nähnyt exää, mutta ei tietenkään tykkää enää siitä.
Mitä ihmettä sä oikein sekoilet? En rakasta exää enkä laske koska olen hänet viimeksi nähnyt. Meillä on yhteinen lapsi jonka asioissa totta kai oltu tekemisissä nämä vuodet. Lapsi jo täysi-ikäinen, mutta esim. yo-juhlien järjestämisen osalta oltiin yhteyksissä. En mä ole mikään seniili joka ei muista koska on eronnut lapsensa isästä.
Eiköhän valtaosa mene suhteeseen sillä "hän on se oikea, this is it" mentaliteetilla... Ja muutaman vuoden päästä hän ei ollutkaan se oikea.
Jotenkin sitä haluaa ajatella että jos tahtoa riittää niin riittää rakkauttakin