Lue keskustelun säännöt.
epäluotettavat tapaukset, valehtelu
11.10.2010 |
Miksi jotkut ihmiset ovat niin mahdottoman epäluotettavia? jotkut jopa uskovat omat valheensakin tositarinoiksi, eivätkä välitä miltä muista valehtelu tuntuu. Missä menee sairaalloisen käyttäytymisen ns. raja?
Valheella on lyhyet jäljet, jonka kuitenkin rehelliset ihmiset muistavat pidempään kuin valehtelija itse.
Kommentit (10)
loppujen lopuksi eli maailmassa, jonka oli valheillaan itselleen luonut ja piti sitä totena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt yh,mutta energiaa ihan eri tavalla, kun ei kokoajan mene voimia sen miettimiseen, että missähän mua taas kustetaan...
Mun puolisoni tekee tätä koko ajan mulle. Todellakin on voimat lopussa :( kaikki energia menee miettimiseen miten mua nyt vedätetään .. tähän liittyy vielä uskottomuuskuvio taustalle. tunnen itseni aivan hermoraunioksi
Saat vilpittömästi sympatiani ja voimia jaksaa löytää tuosta ulospääsy :(. Itselläni oli vain yksi ainoa vaihtoehto ja se oli ero...koska mies ei nähnyt itsessään mitään vikaa, mitä lähtisi muuttamaan terapiassa tai jollain muulla tavalla. Tunsin olevani niin yksin koko paskaa vastaan, että jo lasten takia mun oli pelastettava itseni ennen kuin romahdan (koska miehestä ei lasten huoltajaksi ole). Voimia!!
näiden vuosien aikana patologiseksi valehtelijaksi, joka päästää suustaan ihan mikä just sillä hetkellä hyväksi hyvältä tuntuu (taloustoimet, tekemiset, pettämiset jne.).
Kamalaa, kun itse karsastan epärehellisyyttä kaikessa. Hirveintä on, että nyt lapsi 9 v näyttää vähän samoja elkeitä. Onko se jotenkin geeneissä??? On tiukka paikka miettiä, miten karsin tuon ominaisuuden lapsesta pois.
Patologinen valehtelija ei itse välitä valehtelustaan, ja vähättelee valehtelusta aiheutunutta mielipahaa läheisiään kohtaan. Asia käännetään niin, että "oli pakko valehdella", "mitä sitte", "sulle voi valehella".
Mitään yhtä loukkaavaa ei voi olla kuin totuuden kiertäminen ja valheiden syöttäminen, etenkin parisuhteessa. Uhri muuttuu ajan myötä ihmisraunioksi.
nim. kokemusta on.
Hän ei kyllä tainnut erottaa enää itsekään mikä on totta ja mikä valetta...tuntui että itsekin uskoo tarinoihinsa. Jotenki surullista..ei tuolla tavoin pitkälle pötki elämässä. Se on opittu malli miten asiat hoidetaan; miten elämässä epämiellyttävät tunteet ja tilanteet "väistetään". Oli todella kuluttavaa olla sellaessa suhteessa. Nyt yh,mutta energiaa ihan eri tavalla, kun ei kokoajan mene voimia sen miettimiseen, että missähän mua taas kustetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään yhtä loukkaavaa ei voi olla kuin totuuden kiertäminen ja valheiden syöttäminen, etenkin parisuhteessa. Uhri muuttuu ajan myötä ihmisraunioksi. nim. kokemusta on.
Minusta suurin asia mitä voisi tälle asialle tehdä olisi pyytää rehellisesti anteeksi uhrilta, jos niin itse epärehellinen niin tuntee. Se olisi tälläisissä tapauksissa kaikkein sydämellisin teko. Patologinen valehtelija tosin ei tunnte syytä anteeksipyynnölle tai edes halua anteeksiantoa??
Nyt yh,mutta energiaa ihan eri tavalla, kun ei kokoajan mene voimia sen miettimiseen, että missähän mua taas kustetaan...
Mun puolisoni tekee tätä koko ajan mulle. Todellakin on voimat lopussa :( kaikki energia menee miettimiseen miten mua nyt vedätetään .. tähän liittyy vielä uskottomuuskuvio taustalle. tunnen itseni aivan hermoraunioksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tähän ketjuun vastata itse tätä tälläistä toimintaa harjoittavat?
minun ystäväni pettää miestään jatkuvasti ja valehtelee, vähättelee asiaa jopa kavereilleen. Aivan kuin me ei sitä totuutta itse rivien välistä nähtäisi. Hakee hyväksyntää tekemisilleen.
Minua säälittää mies, joka on malliesimerkki kunnollisesta miehestä. Kantaa nykyisin karhun osan vastuusta perheen arjesta, taloudesta ja lapsista ja on varmasti yksinäisyydessään ja petetyksi tulemisestaan romuna. Ihmettää miten ystäväni ei kunnioita tätä miestä ja pyydä edes anteeksi.
on myös niitä, jotka syyttelevät syyttä valehtelijoiksi, ovat ehkä kateellisiA ITSE tai jotain...