TE JOTKA ETTE YMMÄRRÄ MASENNUKSESTA MITÄÄN,

Tästä asiasta saa vaikka huutaakin.

En ymmärrä tätä jatkuvaa viisastelua, kuinka masennukseta parannutaan.

Ne, jotka täällä kertovat kuinka siitä parannutaan, ei ole masennusta koskaan kokenut.



T. Vakavaa masennusta sairastanut

Minulla vakavasta masennuksesta pelikuntoon toipuminen kesti viisi vuotta, ja syyskävelyllä olisin vetänyt itseni lähimpään oksaan!

Minuakin helpotti sinun purkautumisesi. Puhut asiaa.

Kolme kertaa vakavasti masentunut ja toipunut.

masennuksesta tai siitä paranemisesta mitään, mutta tiedän että masennusdiagnooseja jaellaan nykyisin hyvin helpolla. Ehkä nämä syysluontokävelijät ovat juuri niitä väärindiagnosoituja.

KYLLÄ MINÄ MAKSAN; VITTU

On se kumma kun on masennus joka tekee ihan toimintakyvyttömäksi ihmisen. Ei pysty huolehtiin omasta ulkonäöstään, syömisestään, kodin siisteydestä, fyysisestä terveydestä, lapsista jne. Kaikki on vaan synkkää. Niin miten ihmeessä jaksaa vääntäytyä koneen ääreen ja alkaa kirjoittelemaan tälle palstalle selvityksiä mitä ei pysty tekemään. Luulisi että se on kova ponnistus masentuneelle. Sen vuoksi koen ihan aiheelliseksi ehdottaa ihmiselle jotain tervehenkisempääkin tekemistä kuin pelkästään tällä palstalla roikkuminen. Itsekin masentuisia, jos tässä vaan roikkuisin enkä välillä esim ulkoilisi tai tekisi kotitöitäni.

Masennuksessa on kuitenkin se hyvä puoli, että se ei tee tyhmäksi. Sellaiseksi pitää syntyä, kuten sinä.

ja kurjasta olostanne. Pitäkää sairautenne omana tietonanne.



Mä olen ainakin perusteellisen kyllästynyt yhteen kestomasentuneeseen kaveriin joka vaan valittaa ja ruikuttaa mutta jollei ei saa sanoa yhtään mitään.

ja kurjasta olostanne. Pitäkää sairautenne omana tietonanne.

älä sinäkään puhu kellekkään koskaan mistään vaikeuksistasi missään elämän osa-alueella ja kiellä lapsiasikin tekemästä niin.

ja silti faktaa on, että ulkoilma piristää, vaikka akuutissa vaiheessa harva sitä uskaltaa edes myöntää, sillä on niin takkuista edes päästä ulos.

että luut pitää laittaa vastakkain tai koipi lastoittaa. Mene sen sijaan kävelylle syysaamuun ja ota itseäsi niskasta kiinni. Älä jää hyvä ihminen ruikuttamaan, jos se kinttu hieman sinistyy tai alkaa märkiä. Kyllä ihmisen pitää hoitaa ihan itse nämä asiat, on se ihme, että joka asiaan pitää nykyään saada ammattiapua.



Ei luola-aikana ketään lastoitettu, koipirikkoiset kipattiin luolan suulta rinteeseen.

ja silti faktaa on, että ulkoilma piristää, vaikka akuutissa vaiheessa harva sitä uskaltaa edes myöntää, sillä on niin takkuista edes päästä ulos.

Sairastin vakavan masennuksen pahinta vaihetta yli vuoden. Sen aikana pakotin itseni hölkkä- ja pyörälenkeille koska olin nauttinut niistä ennen. Tunne oli joka kerta sanoinkuvaamattoman kauhea. Väsyin fyysisesti, hikoilin ja hengästyin mutta en saanut lenkeistä mitään iloa, piristystä tai helpotuksen tunnetta. Usein lenkiltä palattuani purskahdin itkuun eteisessä, niin kauhealta se tuntui kun mistään ei enää saanut pienintäkään ilontunnetta irti.

Kaikkein kummallisinta on se, että ihmiset jotka EIVÄT tiedä masennuksesta yhtään MITÄÄN, tulevat tänne ehdottelemaan naurettavia vinkkejään.

Ja vielä arvostelevat sairastuneita negatiiviseen sävyyn.



-ensimmäinen askel masennuntuneen ymmärtämiseen on se ,että KUKAAN ei valitse olevansa masentunut. Ja se väsymys mitä masennus aiheuttaa on kamalaa. Sitä kärsimystä ei kukaan haluaisi itselleen.

On se kumma kun on masennus joka tekee ihan toimintakyvyttömäksi ihmisen. Ei pysty huolehtiin omasta ulkonäöstään, syömisestään, kodin siisteydestä, fyysisestä terveydestä, lapsista jne. Kaikki on vaan synkkää. Niin miten ihmeessä jaksaa vääntäytyä koneen ääreen ja alkaa kirjoittelemaan tälle palstalle selvityksiä mitä ei pysty tekemään. Luulisi että se on kova ponnistus masentuneelle. Sen vuoksi koen ihan aiheelliseksi ehdottaa ihmiselle jotain tervehenkisempääkin tekemistä kuin pelkästään tällä palstalla roikkuminen. Itsekin masentuisia, jos tässä vaan roikkuisin enkä välillä esim ulkoilisi tai tekisi kotitöitäni.

ja silti faktaa on, että ulkoilma piristää, vaikka akuutissa vaiheessa harva sitä uskaltaa edes myöntää, sillä on niin takkuista edes päästä ulos.

Sairastin vakavan masennuksen pahinta vaihetta yli vuoden. Sen aikana pakotin itseni hölkkä- ja pyörälenkeille koska olin nauttinut niistä ennen. Tunne oli joka kerta sanoinkuvaamattoman kauhea. Väsyin fyysisesti, hikoilin ja hengästyin mutta en saanut lenkeistä mitään iloa, piristystä tai helpotuksen tunnetta. Usein lenkiltä palattuani purskahdin itkuun eteisessä, niin kauhealta se tuntui kun mistään ei enää saanut pienintäkään ilontunnetta irti.

Mene sinäkin sähköhoitoon ja pyydä oikein kunnon volttimäärät.

Tsemppiä kaikille masentuneille.



On meitäkin jotka ymmärretään.

Mene sinäkin sähköhoitoon ja pyydä oikein kunnon volttimäärät.

ja heidän typeriä kommentteja kohtaan liittyy myös agressiivisuutta.