onko kenenkään lapsella autismia? kysymys

Tai ei tuollaisen perusteella voi vielä mitään määritellä, mutta kuulostaa ihan normaalilta.



Se että lapsi itkee kun katselet häntä, kertoo ennemminkin siitä, ettet siinä tilanteessa osaa lukea lapsen tarpeita. Haluaisiko lapsi syliin, kun näkee äidin? Kaipaisikohan hän maitoa? Toiseen paikkaan, toiseen asentoon, toista tekemistä, juttelua, vuorottelua, leikkiä? Itkulla lapsi yrittää kertoa sinulle jotakin.



Rauhoittuuko lapsi, jos vain lähdet tilanteesta pois?

huomaa vielä tuossa iässä, ehkä jälkikäteen voi sanoa, että on ollut jotain yhteisiä piirteitä vauvoina, mutta nuin pienestä ei voi sanoa.

Mitenkään minulla ei tule mieleen autismi tuosta, että itkee välillä sinua katsoessa. Varmasti normaali lapsi=)

Näistä olen huolissani:



-heräillessään vetää selän kaarelle

-imettäessä joskus itkee kun katson häntä kauan

-ei nosta käsiä minuakohden (en tiedä kuuluuko alle 3kuukautisen nostaakkaan...)

- ei tarvitse aina nukuttamista

-ei vierasta (en tiedä kuuluuko alle 3kuukautisen vierastaa)



MUTTA taas nämä ok:

-nauraa vieraille ihmisillekin

-katsoo meitä ja nauraa( ei aina!!?)

-jokeltelee vähän

-viihtyy sylissä ja pitää kanniskelusta





Ja siis olen ylihuolehtija. olen luullut vauvallani olevan jo suomutaudin ym... eli joka tapauksessa "aavistan" että hällä on kaikki mahdolliset sairaudet.



menen neuvolaan ensi viikolla ja tottakai sanon nämä sielläkin:)



ap

Näistä olen huolissani:

-heräillessään vetää selän kaarelle

Kuulostaa siltä, että lapsi venyttelee. Ei kuulosta huolestuttavalta

-imettäessä joskus itkee kun katson häntä kauan

Tilanteessa on ehkä jotain, mikä hämmentää lasta? En kuitenkaan huolestuisi.

-ei nosta käsiä minuakohden (en tiedä kuuluuko alle 3kuukautisen nostaakkaan...)

Ei kuulu vielä nostaa käsiään syliä kohden.

- ei tarvitse aina nukuttamista

On vain aivan hyvä asia, jos lapsi ei aina tavitse nukuttamista.

-ei vierasta (en tiedä kuuluuko alle 3kuukautisen vierastaa)

Normaalisti 3 kuinen ei vielä vierasta. Tavallisempi ikä on siellä lähempänä yhtä ikävuotta.

imettäessä on aina välillä ollut ongelmia. poika itkeskelee loppuvaiheessa. nyt se on vähentynyt. mutta huomasin tänään että itku tulee kun laitan kasvot lähelle hänen syödessään, n.10cm päähän.

ja syliin otto kyllä lohduttaa, eli itkuun auttaa usein se että otetaan syliin ja ehkä kannetaan. nukahtaa myös mielellään syliin.



ap

Von Urpefsdörhorfenin syndrooma. Sitä sairastaa peräti 1 / 100000000000000000. Kannattaa googlata - oireet täsmää juuri tohon.

Et sinäkään varmasti tykkäisi, jos joku laittaisi naamansa sinuun kiinni, kun olet syömässä.

imettäessä on aina välillä ollut ongelmia. poika itkeskelee loppuvaiheessa. nyt se on vähentynyt. mutta huomasin tänään että itku tulee kun laitan kasvot lähelle hänen syödessään, n.10cm päähän.

toi Von Urpefsdörhorfenin syndrooma olikin se toinen mitä täs pohdin.



kiitti kovasti vastauksestasi



ap

imetetään maaten (paras vaihtoehto imetysongelmien takia) ja siin ei oikein saa naamaa kauas:)



ap

muuten nauraa omalle kuvalleen, jossa nauraa itse, olen tulostanut sen isona.

Täsmälleen mun vajaa kolmikuisen pojan.Oon aatellu sen olevan "normaali" mut nyt muakin rupes vaivaamaan jos se ei ookaan? Ottaako autistinen ylipäätään ollenkaan katsekontaktia kehenkään?Eikös niitä vaivaa koskettaminen?

Lienee esikoinen kyseessä? Ottakaa ihan rauhallisesti, nauttikaa vauvoistanne, ja käykää paljon pitkillä vaunulenkeillä raittiissa ilmassa, ettei mökkihöperyys iske - sillä siltä tuo lähinnä kuulostaa. Lapsenne kuulostavat ihan normaaleilta 3-kuisilta, ja ennen kuin huomaattekaan, he ovat jo isoja koululaisia ;)

tää voi olla tosissaan? No jos on, niin sääli lasta...

kaikkeen itkulla. Aina kun hän oppii jotakin uutta, niin lapsi käsittelee asiaa itkulla. Se on ihan henkiinjäämiskeino ollut aikoinaan, että osaa itkeä ennen naurua.

Sitähän me vieläkin odotamme, kun lapsi syntyy, ensi-itkua.

Vauva ei oikein osaa ilmoittaa asioita kuin itkemällä, joten kun maha on täynnä, niin saattaa itkeä tirauttaa ihan merkiksi. Toiset lapset taas eivät tee näin ja sekin on ihan normaalia. 3-kuukautinen muutenkin alkaa tajuta ympäristöstään jotakin, joten itkun määrä lisääntyy.... ja itkun kohteena on yleensä se turvallisin henkilö.

suosittelisin että lukisivat tällaisen kirjan,

Portia Iversen: Outo Poika

siis sen kanssa että huolettaa vähän. sori nyt siitäkin. ja juu esikoinen on ja juu tiedän että olen pelokas vielä ja jään pohtimaan. koen silti olevani hyvä äiti ja en näe poikaani mitenkään "lapsiparkana"!



niin tähän vielä yksi juttu lisää, aamuisin kun poika on kanssani aamiaisella, hän istuksii sitterissä ja katselee omiaan. kun katson häntä ja juttelen, tuntuu että häiritsen hänen omaa hetkeään koska naama vääntyy lohduttomaksi ja tulee pieni itku. onko se normaalia?



kiitos teille ystävällisistä vastauksista:) toivoo esikoisen kanssa vähän jännittävä ap, jolla onneksi jalat maassa oleva järkevä, tukea antava mies:) ja vielä selvennykseksi nuoria äitejä mollaaville, olen yli 30v:)

Tiedän kyllä että kun huolettaa niin huolettaa eikä sille mitään voi. Mutta nyt kannattaisi ihan oikeasti etsiä faktoja asiantuntijoilta (neuvola, lääkäri tms).



Mutta, sun lapsi vaikuttaa ihan normaalilta 3-kuiselta vauvalta kertomasi perusteella.

Lapsesi on täysin normaali, mutta kuinka kauan?! Ylihuolehtivat äidit saattavat aiheuttaa lapselle ongelmia myöhemmin.

siinä on vain pieni mutta...



näitä ei oteta tosissaan. ja ymmärrän senkin osittain, koska usein äidit hysterisoivat asioita. varsinkin me esikoisten äidit.



olen käynyt nyt (muuton sekä kesälomien vuoksi) kolmessa ERI neuvolassa ja kaikissa suhtaudutaan huoliini ja kysymyksiini vähän kierrellen ja kaarrellen ja sivuuttaen:/



mutta tottakai juttelen näistä silti siellä.



minua auttaa jo teidänkin kommentit täällä,kiitti niistä.