Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toista lasta ei taida tulla, auttakaa näkemään asiassa jotain hyvääkin...
03.10.2010 |
Ollaan tilanteessa, että sitä toista lasta ei sitten taida tulla. Esikoinen saatu monen vuoden yrityksen jälkeen hoidoilla ja nyt on toista yritetty jo usean vuoden ajan ja hoidot alkavat olla lopussa. Täytyisi siis hyväksyä ajatus, että tulemme sitten olemaan yksilapsinen perhe. Olisi ollut niin ihanaa kokea se vauva-aika vielä uudelleen ja nähdä toisenkin lapsen kasvaminen ja kehittyminen tässä perheessä.
Meillä on aivan ihana 3-vuotias touhottaja, joka myös itse kyselee pikkusiskon ja -veljen perään. Itsekin olen aina nähnyt sisarukset rikkautena ja nimenomaan tuo sisaruksen puuttuminen tässä surettaa. Ja sekin käy mielessä, että kuinka tämän voimakastahtoisen lapsen saa kasvatettua toiset huomioon ottavaksi, kun ei ole sitä toista lasta tasaamassa huomiota ja aiheuttamassa pakollista jakamista eri asioissa.
Eli vinkkejä, miten tässä tilanteessa voisi ajatella positiivisesti ja miten olisi helpompi hyväksyä tämä tilanne.
Kommentit (13)
Ensiksi on nimenomaan hyväksyttävä se asia, että toista lasta ei tule. Siihen voi kenties tarvita ulkopuolistakin apua.
Vasta sen jälkeen voi paremmin nähdä niitäkin hyviä asioita joita yhden lapsen kanssa elämisessä on.
T: Yhden (jo isomman) lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ette te nyt kauheen montaa vuotta oo toista voinu yrittää. Kuvittelin, että ois ollu jo koulussa.
On paljon sisaruksia jotka eivät tule toistensa kanssa toimeen. Eivät lapsina eivätkä aikuisina. Näin ollen toista lasta ei voi mielestäni hankkia ajatuksella että siitä on esikoiselle iloa koska niin ei välttämättä ole. Toinen (kolmas, neljäs jne) lapsi pitää haluta vain ja ainoastaan sen uuden lapsen vuoksi.
Jos sitten tämän jälkeen mietitään mitä positiivista yksilapsisessa perheessä on niin:
- voitte keskittyä 100% siihen olemassaolevaan lapseenne silloin kun hän tarvitsee huomiota ja silti teille jää miehen kanssa parisuhdeaikaa
- esikoisenne kyllä oppii jakamisen ja toisten huomioon ottamisen taidon oikein mainiosti jos saa olla muiden lasten kanssa -> ainoalla lapsella ei ole automaattista leikkiseuraa sisaruksestaan eli jos ei ole sosiaalisia taitoja niin joutuu olemaan yksin -> lapsi oppii tämän kyllä erinomaisen nopeasti
- matkustaminen on halvempaa yhden lapsen kanssa
- yhdelle lapselle löytyy helposti hoitaja toisin kuin useammalle -> teillä on miehen kanssa helpompi ottaa halutessanne parisuhdeaikaa
- lapsi ei joudu koskaan kokemaan sitä ajatusta että "miksi mun vanhemmat tykkää enemmän tosta mun pikkusiskosta/-veljestä kuin musta"
- lapsenne ei joudu riitelemään perinnöstään sisarustensa kanssa joista kaikista ilmenee huonoin puoli kun on kyse raha-asioista
Pidän hyvänä asiana sitä, että voin osallistua lapsen paljon aikuisen aikaa vaativaan harrastukseen täysillä, koska muita lapsia ei ole.
Yhden lapsen kanssa matkustaminen on helppoa ja vaivatonta.
Lapselle on mahdollista ottaa kavereita usein yöksi ja kyläilemään, koska ei tarvitse miettiä haluaako joku muu lapsista omaa aikaa.
Yhden lapsen saa myös helpommin esim. mummolaan loma-aikoina, kun itsellä ei ole lomaa.
On olemassa joukkuelajeja joissa on pakko ottaa toisia huomioon, päiväkodissa, koulussa, nämä taidot kehittyvät myös.
Myöskin kustannukset ovat pienempiä yhden lapsen kanssa. Vaikka se sivuseikka onkin.
lapset (eivät ihan pieniä enää) ovat tappelleet koko päivän keskenään.
Ei sisaruus aina ole mikään onnenlähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsella serkkua tai teidän kummilasta tms, joka olisi vähän kuin varasisko tai -veli?
kasvattavat! Ei tarvitse olla sisaruksia. Kiva tietysti jos on sukulaisvauvoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adoptioon on valtavat jonot tällä hetkellä!
t. ei-ap
Tai joku muuten kovilla oleva yh? Te voisitte olla hänen lapsilleen epävirallinen tukiperhe/ säännöllinen hoitopaikka esim. kerran viikossa, jolloin hän saisi helpotusta arkeensa ja teidän lapsenne kokemusta arjen jakamisesta toisten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis vanhempieni ainoa lapsi, enkä KOSKAAN ole kokenut sitä negatiivisena. Toki osa ainokaisista kaipaa sisaruksia, mutta eivät läheskään kaikki joten sitä ei ainakaan kannata surra :)
Yksi omakohtainen kokemus vielä ainokaisuudesta: olin usein ainoa lapsi aikuisseurassa. Koen sen olleen hyväksi, sillä se haastoi ajattelemaan eri tavalla kuin lapsiseurassa, esim. pidemmän ajan seuraamuksia omista teoista.
On paljon sisaruksia jotka eivät tule toistensa kanssa toimeen. Eivät lapsina eivätkä aikuisina. Näin ollen toista lasta ei voi mielestäni hankkia ajatuksella että siitä on esikoiselle iloa koska niin ei välttämättä ole. Toinen (kolmas, neljäs jne) lapsi pitää haluta vain ja ainoastaan sen uuden lapsen vuoksi.
Jos sitten tämän jälkeen mietitään mitä positiivista yksilapsisessa perheessä on niin:
- voitte keskittyä 100% siihen olemassaolevaan lapseenne silloin kun hän tarvitsee huomiota ja silti teille jää miehen kanssa parisuhdeaikaa
- esikoisenne kyllä oppii jakamisen ja toisten huomioon ottamisen taidon oikein mainiosti jos saa olla muiden lasten kanssa -> ainoalla lapsella ei ole automaattista leikkiseuraa sisaruksestaan eli jos ei ole sosiaalisia taitoja niin joutuu olemaan yksin -> lapsi oppii tämän kyllä erinomaisen nopeasti
- matkustaminen on halvempaa yhden lapsen kanssa
- yhdelle lapselle löytyy helposti hoitaja toisin kuin useammalle -> teillä on miehen kanssa helpompi ottaa halutessanne parisuhdeaikaa
- lapsi ei joudu koskaan kokemaan sitä ajatusta että "miksi mun vanhemmat tykkää enemmän tosta mun pikkusiskosta/-veljestä kuin musta"
- lapsenne ei joudu riitelemään perinnöstään sisarustensa kanssa joista kaikista ilmenee huonoin puoli kun on kyse raha-asioista
montaa vuotta yrittäneet, mutta totta kai sekin vaihtoehto on otettava huomioon ja surtava suru pois. Tarvittaessa voinet kääntyä perheneuvolan tai ihan neuvolankin psykologin puoleen, se auttoi meitä.
Mutta jos suurin huolesi on, kuinka lapsesi oppii ottamaan muita huomioon ja oppii jakamista ja vastuuta, yksi hyvä vaihtoehto voisi olla lemmikin hankkiminen jossain vaiheessa. Me itse otimme koiran ja lapsi on ollut siitä aivan innoissaan ja saanut/joutunut harjoittelemaan monia asioita sitä myötä: koiraa ei saa herättää/häiritä kesken unien, koiraa pitää ruokkia ja hoitaa myös ja joskus koiran tarpeet menevät omien edelle esim. koiraa on ulkoilutettava, vaikka olisi kivempi katsoa telkkua sisällä jne. Mutta koirasta on taatusti myös iloa!
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomuudesta. Kamalaa aikaa! Onneksi oli se esikoinen ja onnellinen lapsiperheen arki. Tilanne päättyi meillä toivotusti toisen lapsen syntymään.
Vasta nyt kahden lapsen äitinä näen hyvät puolet yhden lapsen äitinä olemisessa. Aiemmin en halunnut niitä erityisemmin ajatella. En ollut siis käsitellyt surua pois. Ja nyt olen myös iloinen isommasta ikäerosta. Siis siitä minkä kasvamista odotuksen aikoina itkin.
Kyllä Ap varmasti ajan myötä hoksaat, että elämä on mahtavaa juuri niinkuin se on. Vaikka uskon myös, että pieni haikeus saavuttamattomasta unelmasta jää.
Tsempit!!
Alue: Aihe vapaa
on myös surun paikka.. ehkä sinun pitää uskaltaa surra menetyksen tunne pois?