Onko ok puhua isästä sellaisen henkilön läsnäollessä, jolla ei ole omaa isää?
Kommentit (17)
Eikä omista lapsistaan saa puhua lapsettomien kuullen.
No en ainakaan suitsuttaisi, miten läheisiä ollaan ja miten ihanaa on, kun on isä. Neutraalisti voi vaihtaa kuulumisia tyyliin kävin isän luona lomalla tms.
Kuolemasta ei saa puhua sellaisen kuullen, joka ei ole vielä kuollut. Voi tulla paha mieli.
Kiveksistä ei saa puhua sellaisten kanssa joilla ei ole kiveksiä.
Vierailija kirjoitti:
No en ainakaan suitsuttaisi, miten läheisiä ollaan ja miten ihanaa on, kun on isä. Neutraalisti voi vaihtaa kuulumisia tyyliin kävin isän luona lomalla tms.
No ei se niiltä isättömiltä ole mitenkään pois jos joku on läheinen isänsä kanssa.
Minusta on ihanaa, että jotkut on läheisiä vanhempiensa kanssa. Isäni kuoli kun olin 7v.
Riippuu asiayhteydestä ja miten puhuu.
On, miksi se satuttaisi aikuista ihmistä? mun isä oli väkivaltanen alkoholisti, ei ole vaikea puhua... Kun ymmärrys on tarpeeksi suuri, sen ei pitäisi olla ongelma.
Jos asioita pakenee niin voi olla vaikea aihe.
Ei saa puhua mistään, mitä toisella ei ole. Etukäteen täytyy selvittää kaikkien keskustelutilanteessa olevien taustat ja tehdä lista asioista, joita ei saa mainita.
On ok. Sisareni kysyi minulta samaa, koska lasteni isä kuollut kun lapset pieniä. Koki vaivaannuttavaksi puhua omien lastensa isästä minun sekä lasteni kuullen.
Kerroin ettei ole meiltä pois, senkun puhuu. Oudompaa olisi, jos ei ikinä isää mainitsisi!
On tietysti ok, kunhan ei kiusaa asialla. Tiedän yhden lapsen jonka elämässä ei ole isää, ja hänelle muut lapset vetää tuon kortin aina kun ärsyttää, eli "hähää sulla ei oo ees isää". Tuollainen ei tietenkään ole ok, mutta omasta isästä puhuminen noin muutoin on ihan normaalia elämää eikä sitä tarvitse varoa. :D
On ok puhua.
Mutta: puhetta on monenlaista. Tungettelevien kysymysten teko ja vastausten vaatiminen toisen isästä ei ole ok. Myös pitkien ylistävien monologien pito omasta isästä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä tunnelmasta epämukavan ja ei siksi ole ok. Paitsi jos tietää, että se on toiselle ok, mutta lähtökohta varmaan oli, ettei siitä ole tietoa.
On se ok. Jos toinen kokee sen liian vaikeaksi aiheensi, niin hän voi sitten itse sanoa. Se ei ole sinun vastuulla. Itselläni on huonot välit mt-ongelmaisen äitini kanssa, ja joskus toki vähän harmittaa kun joku kertoo läheisistä väleistä omaan äitiinsä. Mutta en todellakaan toivo että seurassani aletaan varoja sanoja sen takia. Kaikillahan on jotain herkkiä asioita, joita ei voi tietää. Jollekin isän kuolema on ihan käsitelty juttu, mutta sitten jostain hamsterista puhuminen onkin kauhean herkkä aihe.
Ei. Meillä vasta onkin kinkkistä, kun miehen isä kuoli heti häidemme jälkeen, mutta omani on vielä hengissä. Häistä nyt 15v. Millä siinä mistään sukujuhlistakaan puhut, kun olisi se isäkin mainittava.
Toisen ihmisen kunnioittamista on se, että välttää puhumasta aiheesta, jotka toisella voi olla kivun paikkoja.
Ei ole ok. Ei saa myöskään puhua puolisosta, jos toisella ei ole puolisoa.