Av-raadin mielestä köyhäilyä?

Noita tarvikkeita kuitenkin käytetään aika vähän aikaa eikä ne välttämättä mene käytön jälkeen kaupaksi. Ja turha niitä on säästää sen takia, että jos mahdollisesti tulee vielä lapsia.

Itse ostin kaikki tarvikkeet käytettyinä kuopukselle: pinnasänky, sitteri, turvakaukalo, turvaistuin ja hoitopöytä sekä amme, vaunut.



Yhteensä noille tuli hintaa 300e mitä en pitänyt kalliina ottaen huomioon että kaikki olivat todella hyvässä kunnossa.



Ei se vauva kuitenkaan tajua, onko esim. vaunut käytetyt vai ei. Pääasia, että ne ajaa asiansa tarvittavan ajan.

Saastyyhan siita itselta monta pennia. meillakin oli lainassa vaunut ja hoitopoyta ekan lapsen saatuamme. ja kotoota hain viela minun ja veljeni vanhan pinnasangyn :)



otin myos mielellani vastaan vaatteita ja muutenkin ahkerasti kiersin kirppiksia.



Mun mielesta aidit nykyaan vaan vertailee keskenaan kenella on kalliimmat vaunut ja harpakkeet ja kenen lapsi kayttaa "muotivaatteita"..buaah. on se janna et heti lapsen synnyttya sita muksua kaytetaan status valineena..ja sama yleensa nailla vanhemmilla jatkuu myohemmin. "ku se meidan mikko pelaa jalista junnuissa ja menestyy"...heh.



Mina ainakin aion ostaa kaytetyt rattaat, nuo vanhat ku on jo rikki..ostettu kaytettyna vuonna 2003 ja kahella lapsella ollu. varastossa tosin viel autoistuin joka otetaan kayttoon. :)

mutta esim. suurin osa vaatteista on kirpparilta. Sitteri on taloyhtiön roskiksesta dyykattu :D. Varmaan av:n kauhistus



Uutena ostettaessa olen satsannut laatuun, mutten sitä varten et voisi päteä. Ollaan ostettu vaunut ja turvaistuin vähän kalliimmasta päästä. Laadukas tavara kestää ja sen voi sitten lainata käytettynä eteenpäin kavereille, roinan kun ostaa niin ei siitä jäisi lainattavaa enää, toki halpakin voi olla laadukas. Meillä meidän muksu on eka kaveripiirissä, joten noita tavaroita ei ole olllutkaan meille lainettavaksi, mutta me ollaan jon sit lainailtu omia.

Eipähän sitten teidän tarvitse noita ruveta säilömään tai myymään, kun kerran ovat lainassa.

Asuin pienen hetken L-vantaalla.

En ollut ikinä ajatellut, että meidän rattaat, vaatimattomat totta kyllä, kiinnostaisi mamamkerhon äitejä ja herättäisi oikeasti huvitusta.

Jonkun äidin kanssa kuljin kappaleen matkaa ja jostain syystä tuli työntelemämme rattaat puheeksi. Sanoin omien kärryjeni "kehitystarinan" ja toisen äidin kommentti oli muuten ihan ok, mutta äänensävy ja ilme paljasti vähättelyn ja lievän alemmuuden tunteen meitä kohtaan, huvittuneisuuden sekä sen, että kärrymme on pantu merkille, loistavat muiden "merkkirattaiden" joukossa köyhän kärryinä.



No, kyseiset rattaat löysin kirpparilta 2,50 eurin hintaan: suora runko, hyvät renkaat. -90-luvun Emmaljunga söftyt, joissa oli metallinen tavarakori ja metallinen säädettävä jalkatuki.



Korjasin kankaita vähän ja ompelin sitten iloisen irtopäällisen, mutta selkänojan takaosasta näkyy alkuperäinen sihinarmaa 90 luvun kuosi. Siinä edessä on verkkokassi. Ja minä työntämässä. Lisäksi rattaissa on uusi musta Brion kuomu.

Lapsi joka istui kärryissä oli n. 2 v tuolloin. Nämä pienet vakiintui kaupunkirattaiksi, koska olivat pienet ja näppärät julkisissa, ja sain hissillä vietyä kotiin sisälle. Sopi myös peräkonttiin jos autolla menin.



Ulos asti ei näkynyt, että on meillä muitakin menopelejä ollut: uutena ostetut huippu-Teutoniat, uutena ostetut mielettömän upeat I'coom matkarattaat sekä uudemmat kuin nuo edellä mainitut, mutta nekin vanhat Emmaljunga softyt, mutta yksi kerrallaan möin näitä pois ja jätin ne isorenkaisemmat ja kaikkein vanhimmat softyt.



Mutta oli vaan mielenkiintoista huomata, miten minun ihmisarvoni oli suorassa suhteessa työntämiini rattaisiin; koska rattaat oli vanhat ja vaatimattomat, mitättömät, surkeat köyhän rattaat - - ei, en kuulunut enkä kelvannut mammapiireihin. Eihän minun kanssani juuri kukaan jutellutkaan, muutaman sanan toki vaihtoivat, mutta mieluummin ei.



Kävin myös toisessa äitikerhossa, jossa ei tarvinnut yksin istua, vaan aina oli juttuseuraa. Mikähän se ero oli ja on, kun rattaat, minä ja lapsi oltiin ihan samat kuitenkin?