Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytös harmittaa
11.10.2010 |
Meillä on 5kk vauva ja mies tekee töitä lähes koko ajan ja on stressaantunut. Sen ajan, kun joskus on vapaalla, viettää vauvan kanssa aikaa mielellään, mutta näitä hetkiä on kovin harvoin. Lisäksi kaikki "ällöttävät" hommat, kuten vaipanvaihto jäävät kuitenkin mulle.
Lauantaina kävi niin, että podin elämäni hirveintä migreeniä. Mies oli ensin töissä ja kotona sitten piti vielä jatkaa työhommia, mutta joutuikin lapsenvahdiksi, kun en kertakaikkiaan pystynyt vauvaa edes imettämään kivun takia.
Mies olis tietenkin stresaantunut, kun yritti tehdä työjuttuja, mutta vauva kaipasi huomiota. Kuulin muutamaan kertaan, kun mies puhui todella rumasti tytölle, joka on tosiaan ihan pieni vielä. Toki sanoin tästä miehelleni, mutta asia jäi jotenkin vaivaamaan . itsellläni kun on sellainen asenne, että vaikka itse olisin miten huonolla tuulella tahansa, vauvaan ei saa hermostua.
Nyt en tiedä, mitä ajatella. Ei mies tietenkään vauvaa fyysisesti satuttaisi koskaan, mutta nuo puheet kuulostivat niin kovin pahalta :o(
Kommentit (4)
...aikamoinen työnarkomaanihan tuo on. On aina ollutkin, joten sinänsä ei mitään uutta. Harmittaa vain vauvankin puolesta, kun isä niin harvoin jaksaa olla pitkään hänen kanssaan.
Toki on itsellekin kurjaa, kun en oikein pääse minnekään yksin, mutta mielellänihän tietenkin tuon pikkuisenkin kanssa touhuan. Välillä vain tekisi mieli jonnekin muuallekin kuin pikavisiitille lähikauppaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istutte miehesi kanssa alas ja kerrot hänelle miltä tuntuu, kun hän tekee niin paljon töitä. Miettikää voisitteko yhdessä sopia, että hän käyttäisi enemmän aikaa perheelleen ja vähentäisi työaikaansa. Vaadi itsellesi myös vapaata niin, että voit muutaman kerran viikossa käydä omilla asioillasi ja mies hoitaa lasta. Tee selväksi, että kyseessä on _yhteinen_ lapsi, josta molemmat ovat samallala tavoin vastuussa.
Jos mies ei suostu vapaa-aikaasi, sen kuin vain joskus lähdet samalla oven avauksella kun hän tulee. Mennessäsi huikkaat mistä löytyy maitoa vauvalle.
Jos nyt et vaadi mieheltäsi vastuuta ja osallistumista, et saa niitä häneltä myöhemminkään. Ei kannata luottaa, että toinen kyllä muuttuu jos vain antaa ajan kulua.
Jotenkin tuo kesä meni niin mukavasti, kun miehellä oli enemmän vapaata ja oltiin mökillä ja vauva meni siinä sivussa. Nyt on jotekin tuo arki iskenyt aika kovaa vastaan. Toki miehellä on aina syksyllä työputki, joka yleensä lokakuun kuluessa helpottaa, mutta tuntuu, että tämänvuotinen on jotenkin pahempi kuin yleensä.
Pakko tässä on tosiaan ottaa asia puheeksi. Nyt mies on vain ollut niin stressaantunut töistä, että tuntuu, että hän ottaa pienimmätkin sanani riidan haastamisena,eikä keskustelu onnistu.
Eniten silti harmittaa tuo miehen ruma puhuminen vauvalle. Hän tosiaan ehti olla lauantaina vauvan kanssa vajaan tunnin, kun jo hermostui ja sätti vauvaa itkemisestä "ilman syytä" ja sanoi, miten ärsyttävää tuollainen itku on. Tuntui niin pahalta ja sanoinkin miehelle, että ihan hirveää kuunnella, kun ei itse oikein pysty pääkivun takia tekemään mitään ja toinen puhuu noin vauvalle...
mun ex:ltä joka on narsisti ja työnarkomaani. Työ ja kaverit meni aina perheen edelle :(
Voimia sinne, toivottavasti sun miehesi havahtuu joskus huomaamaan, mikä elämässä on tärkeää!