Lue keskustelun säännöt.
Raskaudenkeskeytys :(
24.09.2010 |
olemme käyttäneet ehkäisyä ja nyt on kuitenkin niin että olen raskaana :( olen myös tänä aikana syönyt paljon lääkkeitä (joita ei saisi käyttää raskauden aikana), eikä elämäntilanteeseen mahdu lapsia, ei nyt eikä todennäköisesti myöhemminkään.
Olen itkenyt koko yön ja pitäisi alkaa soittelemaan. Mutta minne? En jaksaisi yhtään :( Vauva olisi toivottu, mutta näistä terveydellisistä syistä ei. Miksi tämä tapahtui meille :( Kuolen henkisesti aborttiin mutta ei ole muutakaan mahdollisuutta (paitsi synnyttää todennäköisesti kehityshäiriöinen lapsi onnettomaan tilanteeseen)
Mitä nyt sitten tapahtuu, konkreettisesti?
Kiitos jos joku vastaa asiallisesti, olen ihan rikki jo valmiiksi :(
Kommentit (24)
Vauvaa suojaa ekat n. 6 viikkoa ruskuaispussi, eli teillä ei oo sinä aikana yhteistä verenkiertoa, joten vauva/alkio ei oo saanut mitään myrkkyjä niistä lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman alueen terveyskeskukseen. Varaat ajan lääkärille. Lääkäri tekee sinulle lähetteen keskeytykseen... samalla voit puhua asiasta muutenkin.
saat lähetteen sairaalaan, ja sielä lääkkeet.
vuoto kestää joitain päiviä, on runsas ja kivulias.
ei sun tarvitse edes kovin yksiselitteisesti kertoa miksi sen keskeytyksen haluat.
maksaa poliklinikka maksun verran (n.22,-) tuo sairaala käynti. ei yöpymisiä tms..
kuukauden päästä käyt kontrollissa, annat verta josta katsotaan et HCG hormoni vähentynyt.
En osaa kovin konkreettisesti auttaa, olisiko neuvola oikea paikka ottaa yhteyttä? Ainakin neuvovat eteenpäin.
Olen tosi pahoillani tilanteestasi, eihän tuollaista kenellekään toivoisi. Voi kun osaisit lakata syyttelemästä ainakin itseäsi, jos niin teet. Elämä heittelee, olette toimineet ehkäisyn kanssa vastuullisesti ja silti näitä vaan sattuu. Aina jollekin, nyt vain sinulle, ei se ole mikään kohtalon sanelema juttu.
Yritä saada lohtua mistä ikinä keksitkin; miehestäsi, perheestäsi, liikunnasta, tästä palstasta... Halaus täältä Tampereen suunnasta sinulle!
itken nyt niistäkin.
Kyllä mä varmaan lopun elämäni tulen itkemään tätä asiaa. Olen niin paljon haaveillut lapsesta, mutta ei se ole ollut realistista. Noita lääkkeitä joudun syömään jatkossakin, on ollut lääkärin kanssa asiasta puhe, juuri sen vuoksi meillä oli ehkäisy todella kunnossa.
Mies on myös tosi suruissaan ja tietysti tukena tässä, vaikeata tästä silti tulee. Olen ihan repaleina, rikki jokaiseen ilmansuuntaan ja pirstaleina sisältä. Kädet tärisee ja oksettaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumman paha mieli minullakin puolestasi, vaikka vieraita tässä ollaan. Ihan varmasti tämä painaa sinua lopun elämääsi, onhan kyseessä syntymätön lapsesi. Mutta mikään omavalintainen juttu tämä ei ole, te ette itsekkyyttänne päätä hankkiutua eroon alkiosta, te teette päätöksen pienen parhaaksi. Ymmärräthän? Jos jostain syystä abortin mielessäni oikeutan, niin tästä nimenomaisesta. Ja kun ehkäisy on hoidettu hyvin, niin tehän olette tehneet kaiken mitä inhimillisesti voi tehdä. Loppu on outoa sattumaa, jota sattuu koko ajan, joka päivä, jossain kodissa. Niitä ikäviä juttuja, joista me muut luemme esim. täältä ja ajattelemme, että onneksipa ei sattunut omalle kohdalle... ennen kuin jotain ikävää sattuu itsellekin. Elämä menee niin. Kaikilla meillä on vastoinkäymisemme, teillä se on nyt tämä. Olkaa vahvoja toisianne varten. Sinä selviät tästä.
Nro 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä raskaaksi saa tulla ennen kuin 3 kk lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Joten en nyt puhuisi mitään yhteisestä verenkierrosta näiden tosi vaarallisten lääkkeiden kanssa.
ajattele että ei sillä näy vielä sykettäkään tms, eikä näytä ihmiseltä vielä. joten jos teet sen nyt pikapikaa niin ei se ole vielä vauvamainen. ehkä se lohduttaa vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattele että ei sillä näy vielä sykettäkään tms, eikä näytä ihmiseltä vielä. joten jos teet sen nyt pikapikaa niin ei se ole vielä vauvamainen. ehkä se lohduttaa vähän?
En pysty lopettamaan itkemistä. Enkä olisi kuvitellut saavani täältä lohtua. Kiitos todella paljon.
Jos ollaan viikoilla 7 tai alle, onko minkälainen riski esim joutua kaavintaan? En tiedä miten selviäisin siitä henkisesti :(
Laskeskelin että olen varmaan noin tasan 5+0 tällä hetkellä. Pääseekö keskeytykseen nopeasti? En olisi edes testannut, mutta pyjamaan tuli aamulla maitoa :( vaikka edellisestä raskaudesta on pitkä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kumpa asiat olisivat toisin. Minä en suosi aborttia mutta ymmärrän tilanteesi jos siihen päädyt. Koita nyt kuitenkin nähdä asioiden kaikki puolet ennen päätöstäsi. Ota selvää ja ota tietoa ihan FAKTOISTA lääkkeidesi osalta. Ja sitä saat varmasti omalta terkaltasi. Varaa kiireellisesti aika jo tälle päivälle ja kerro ettet voi odottaa tämän asian kanssa. Toivottavasti teette itsellenne oikean ratkaisun. En toivo että päädytte aborttiin, mutta jos todella lapsi olisi todennäköisesti sairas, ja ette ole siihen valmiita, on abortti kohdallanne varmaan se oikea päätös.
Kaikkea hyvää perheellenne ja voimia tulevaan! Aika parantaa.... sanotaan ainakin.
Nyt ei kannata tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä. Tämän asian kanssa joudut elämään loppuelämäsi. Apua saa varmasti kun soittaa lääkärille, monilla naistenklinikoilla on sosiaalityöntekijät jne, joiden kanssa voi päätöksestä keskustella jotta olet täysin varma siitä mitä haluat tehdä. Itselläni oli vähän samantapainen asia että en tiennyt olisinko halunnut pitää lasta vai en, en hoksannut hakea jutteluapua itselleni eikä lääkärikään jolla kävin siihen millään tavalla kannustanutkaan, hänen mielestään abortti olisi ollut vain ok, mutta minulla kuitenkin luonto päätti puolestani eikä minun tarvinnut tehdä itse päätöstä.
Mutta siis pointtini oli että hae keskusteluapua, sitä varmasti saat. Millään tavalla en kyllä usko, että lapsesi on kehityshäiriöinen joten sen takia ei kannata aborttia tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sanonut että lääkityksen vuoksi ehkäisyn on ehdottomasti oltava kunnossa. Yritän nyt saada omalääkärin kiinni ja keskustella hänen kanssaan vielä.
Voimia teille todella paljon! Mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään, on se varmasti oikea.
Itse olen abortin kokenut joskus nuorena ja vastuuttomana. Lykkäsin ja lykkäsin asiaa siihen pisteeseen,että keskeytys oli enää nipinnapin mahdollinen silloin kun se tehtiin. Siinä vaiheessa se toimenpidekin oli sitten "hieman" rankempi. Henkisesti kokemus oli aivan helvetin rankka, eikä se unohdu koskaan. Mutta ei se murehtimallakaan siitä miksikään muutu, tapahtunut mikä tapahtunut.
Nyt olen onnellinen pikkuisen pojan äiti. Poitsu on tänään tasan 3 viikkoa vanha.
Hoida tosiaan homma, soita nyt ensin sille omalääkärillesi. Jos tilanne on se, että terveydellisesti sulle olisi tosi vaarallista jatkaa raskautta, niin tee abortti.
Mutta se, että olet käyttänyt vaarallisia lääkkeitä ei ole välttämättä syy aborttiin, itse söin roaccutania kun tulin raskaaksi. Siinä paketissa lukee kissankokoisin kirjaimin jokaisessa liuskassa, että RASKAUS KIELLETTY!!!
Ihan terve 7-vuotias meillä on. Kyselin silloin paljon lääkäreiltä, että mitäs nyt, niin sanoivat, että ei haittaa noin pienillä viikoilla, ja jos haittaisi, menisi kesken.
En toki tiedä lääkityksestäsi mitään, mutta kovin surulliselta tilanteesi kuulostaa, voimia mitä ikinä teetkään.
Voimia Sinulle ihan mielettömän paljon. Varmasti todella raskasta. :(
Älä todellakaan välitä/kuuntele, jos joku yrittää tuomita päätöstäsi. Se on sinun (ja miehesi) päätös, eikä kuulu kenellekään muulle! Mihin tahansa ratkaisuun päädyttekään, tsemppiä!
Ja toivottavasti sinulla on joku hyvä ystävä, jolle voit uskoutua tämän vaikean asian kanssa. Nettipalstojen tuki on kyllä ihan hyvä, mutta ei se silti korvaa oikeaa ihmistä (omasta mielestäni).
Kannattaa totta kai ensin jutella sen omalääkärin kanssa, joka on ne lääkkeetkin määrännyt, hän varmasti osaa neuvoa. Toivottavasti saat hänet pian kiinni. Ota miehesi tai ystäväsi mukaan lääkärille, yksin meneminen voi olla liian raskasta.
Nehän voi joskus lopettaa tai vähentää raskauden ajaksi, tai vaihtaa vähemmän vaaralliseen.
Hei,
Olipas "lohduttavaa" löytää näin tuore viestiketju asiasta, joka minuakin painaa tällä hetkellä.
Tein positiivisen testin juuri pari tuntia sitten.
Meillä on kuusi lasta ja päätös on tehty, ettei enempää tule. Ehkäisynä on käytetty kondomia, eikä tärppipäivinä ole touhuiltu edes kumin kanssa.
Hormoonivalmisteet eivät minulle sovi ja mies on ollut nyt 4kk vasektomiajonossa.
Kolme viimeisintä raskautta on olleet hankalia. Mieletön väsymys, virtsatietulehduksia, lapsoset pyörineet kuperkeikkaa loppuun asti (kaikilla napanuorat kaulan ympärillä) viimeisin syntyi hätäsektiolla (todellinen hätähätä, viiltokin tehtiin pystyyn) ja menetin verta paljon.
Oman jaksamiseni takia, olen jo muutaman vuoden ollut ehdottoman kielteisellä kannalla raskauteen ja muutenkin tuntuu, että 14v kotiäitinä alkaa riittämään. Olen menossa aloittamassa työt tammikuussa. Nuorimmainen on nyt 4v ja vihdoinkin tuntuu, että alkaa helpottamaan kun juniorikin on jo "iso poika". Yhteistä aikaakin on alkanut toivomaan ja sitä on silloin tällöin saatukin.
Kaikista näistä edellämainituista syistä olen päätynyt itsekkääseen ratkaisuun; aborttiin.
Mies on kanssani samaa mieltä ja tukee kaikessa. Silti omatunto kolkuttaa ja ajatus vauvasta kaihertaa mieltä. Vauvat on ihania ja vauva-aika on aina ollut mahtavaa.
Siltikin aion pysyä päätöksessäni ja yritän tunnustaa, etten vaan kertakaikkiaan enää jaksa raskautta, synnytystä ja vauvanhoitoa.
Huomenna soitto lääkäriin ja homma lähtee käyntiin. Mieli on paha, mutta tunnen, että näin on tehtävä.
Soita neuvolaan ja varaa aika juttelemaan asiast.