Onko yleensä äidin vika,jos lapsessa jotain "vikaa"?

eli tavallaan äidin vika. mutta niin on isänkin.

Mun lapsella on vamma ja vaikka tiedän, että en ole tehnyt mitään, mistä se voisi johtua, mietin silti, että mitä jos kuitenkin. Kun en käyttänyt mitään päihteitä, mitetin että johtuiko se siitä, että kuljetin mukanani kännykkää tai siitä, että käytin vanhoja emalikattiloita joista ehkä irtosi "jotain" ruokaamme. Mietin, että lensin pitkän lennon vähän ennen raskkaksi tuloani, onko avaruussäteily siellä lentokorkeudessa aiheuttanut jotain kehittyvälle munasolulle. Mietin, että enkö osannut tarpeeksi kommunikoida lapseni kanssa kun hän oli vauva. Mietin, että johtuuko kaikki siitä, että koliikissa en pystynytkipua lievittämään ja lapsi koki siksi turvattomuutta. Mietin, että onko jostain lelusta irronnut jotain myrkkyä jos se on jäänyt tukesilta testaamatta. En tiedä, mitä en olisi miettinyt ja mistä en olisi itseäni syyllistänyt. Luulen, että kaikki äidit tekevät niin.

koska kaipa suurin osa meista tietaa, etta useimpien sairauksien puhkeamiseen vaikuttavat niin monet eri tekijat (geenit, ymparisto) etta yhta ihmista (edes aitia ;-)) on aivan turha asiasta syyllistaa. Ehka ainoa selkea asia, josta mina henk. koht. syyllistaisin aitia, on jos lapsella on diagnosoitu FAS (fetal alcohol syndrome) koska se ei kieltamatta voi olla kenenkaan muunkaan syyta kuin aidin... Tai jos lapsella on syntyessa huumeiden vieroitusoireita.