Kesä ja sosiaalisten tilanteiden pelko

Kävelylenkille?

Vierailija kirjoitti:

Kävelylenkille?

Ei pysty.

Voi, minä ymmärrän sinua💔 sama täällä. Tilanteesta kamalan tekee vielä se kun on yh ja lasten kuitenkin on päästävä ulos ja touhuilla. Itse ei kykenisi yhtään. :( juhlatkin tulossa ja ahdistaa niin että pakokauhu meinaa tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelylenkille?

Ei pysty.

Hiljaiseen aikaam esim. arkena aamuyö? Ei siellä ketään ole mutta kesäaamut on hienoja

Hanki parempi lääkitys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelylenkille?

Ei pysty.

No pyörä? Pääset äkkiä ihmisten ohi.

Itsellä kesä on vähän helpottanut oloa, olen ihan vaan istunut pihassa mikä on itselle sekin saavutus, siitä käynyt jopa vähän kävelemässä ja tullut tuoliin turvaan Meillä on luojan kiitos pihassa lapsille kaikkea ja tässä pikku hiljaa juuri yritän et pystysin tuossa pihassa olee lasten kanssa. Viheliäinen vaiva, ei voi käsittää ennen kun tämän joutuu kokemaan. Itse sain yhden lääkityksen, mutta se laukaisi semmoisen itsetuhoisuuden etten uskalla enää ottaa. Mutta pienin askelin, ei kannata miettä mihin ei pysty vaan kehua itseään siitä mihin pystyi. Vaikka vaan sitten viemään roskat tai istumaan tuolissa 5min

Eipä oo naisella rusketusta pinnassa..

Valkoinen iho värähtää, kun riisui vasten tahtoisesti vaatteensa.

Nyt mä aion naida sitä.

Mulla vähän sama, mutta koen itseni ulkopuoliseksi "ulkona", joten vietän aikani asunnossani. En tiedä mitä tekisin ja lisäksi en kestä hellettä. Aina kun yritän jotakin, seuraa ongelmia, pahoja hiertymiä, lähes tulkoon pyörtyminen tms. outouksia. Olen ajatellut, että parempi pysyä pois. Lisäksi lähes aina kun yritän mennä puistoon tms. sinne tulee joku häirikkö: juoppo, hihhuli tai muu sekopäinen hullu, joka ottaa minut silmätikukseen kun olen yksin.

Eiköhän se ole tärkeintä, ettet anna elämänpiirisi supistua, vaan pidät sen vähintään ennallaan ja laajennat jossain asiassa. Jopa minä, sosiaalinen ihminen, olen olosuhteiden pakosta metsittynyt vakavasti. Tuntuu aivan kauhealta lähteä minnekään. Tosin sitten onkin oikein kivaa, kun saa kuvionsa murrettua. Voin vain kuvitella, miten hankalaa se olisi, jos en kokisi palkitsevina asioita, jotka lähteminen mahdollistaa. 

Yksi konsti voisi olla se, että teet joka päivä jotain mitä et ole ennen tehnyt. Eikä sen tarvitse ensin olla sosiaalista siedätystä, vaan kokeilet erilaista musiikkia, piirrät, opiskelet jotain, kirjoittelet kirjeitä mielikuvitusystävälle jne. Huijaat aivosi ajattelemaan toisin.

Mulla on sos. til. vtutus.

Totta että nuorena naisena ihmiset otti ihan kummallisella tavalla kontaktia ulkona, miehet ja pojat saattoi huudella, sanoa mitä vaan. Ei normaalia small talkia vaan jotain käsittämätöntä mölinää mihin ei voinut edes vastata kun sen tarkoitus oli vain olla jotain ahdistelua. Huh. Varsinkin illalla ja yöllä. Aamut on turvallisimpia, liikkeellä enimmäkseen työväkeä ja vanhuksia.