Ystäväni: - En usko kuriin.
Näin hän sanoi minulle lastensa synnyttyä. Nyt vasta 10- ja 8-vuotiaat tyttäret hyppivät jo äitinsä silmille. Mitä me opimme tästä?
Kommentit (5)
Pelkkä rakkaus ei riitä, pitää olla myös rajat.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus ei riitä, pitää olla myös rajat.
Miksi muka pitää olla rajat? Ei aikuisillakaan ole mitään rajoja: saa tehdä, mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus ei riitä, pitää olla myös rajat.
Miksi muka pitää olla rajat? Ei aikuisillakaan ole mitään rajoja: saa tehdä, mitä huvittaa.
Hohoijaa. On rajat aikuisellakin. Linnaa tulee oitis jos niitä rikot.
Lapsille rajat merkitsevät myös turvaa. Aikuinen tietää mikä lapselle on turvallista.
Rajaton kasvatus saa aikaiseksi sopeutumattomuutta ja toisista väliinpitämätöntä käytöstä.
Minulla on myös tuttu yksinhuoltajaäiti joka otti kaksi adoptiolasta ulkomailta.
Jo lasten ollessa pieniä osa lähipiiristä yritti äidille ohjeistaa että lapsille pitäisi olla tiukempi eikä antaa heidän määräillä. Äidin mielestä hän ei uskonut sellaiseen ja että hän kasvattaa tavallaan.
Myöhemmin tuli hyvin paljon ongelmia ja äiti on ollut lähes loppu aika ajoin
Kummatkin lapset ovat olleet vuorollaan lastensuojelun asiakkaita.
Äiti on kyllä yrittänyt rakastaa kaikin keinoin mutta lapset vain kapinoivat. Suoraan sanoen hyppivät äitinsä silmille. Toinen kapinoi enemmän ja toinen manipuloi kilttiä äitiään.
Nyt toinen jo aikuinen ja kapinoi edelleen.
Säälittää koko perhe.
No hitostako minä tiedän, mitä te opitte? Kai sinä itse sen tiedät.