Millä tasolla tunnet naapureitasi?

Lähinnä metatasolla. Olen.

Seinänaapurin kanssa ollaan aika läheisissä väleissä, autetaan ihan viikottain puolin ja toisin ja välillä kyläillään. Hän on yksin asuva ikäihminen jonka omat lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana ja me ollaan ruuhkavuosia elävä lapsiperhe joiden isovanhemmat asuvat eri maassa. Tämä on ollut ihan unelmaratkaisu kaikille osapuolille. 

Muita naapureita tunnetaan jonkin verran, tervehditään kaikkia ja joidenkin kanssa jäädään juttelemaan enemmänkin, mistä milloinkin, säästä, lomista, tapahtumista.

Asumme Lontoon keskustassa kerrostalossa. 

Juuri ja juuri tuntee sukunimen, jos sattuu tietämään missä asunnossa asuu. Samassa kerroksessa tietenkin  asumalla helpoin metodi. Miehenä en niin välitäkään asiasta kummemmin. (?)

Edellisessä kämpässä asusteli kaksi rouvaa, joiden kanssa tuli juteltua joskus enemmänkin. Kerroin jopa heille että olimme muuttamassa. Nykyisessä tulee vastaan usein joku kaveri joka puuhastelee ulkona tupakkareissuja tms. Hänen kanssaan joskus puhutaan säästä.

Olen tyytyväinen.

Yks puhdas kyyläjuoru, toinen juoru, kolmas entinen juoru ja neljäs kyylä. Viides kuin minä eli omissa oloissaan eikä välitä ympäröivästä maailmasta yhtään.

Sillä tasolla tunnen, että tiedän asustelevani varsin turvallisilla huudeilla ottaen huomioon Maailmantilanne.

Moikataan ja jutellaan kerran-pari viikossa. Ei ole numeroita enkä tiedä edes heidän nimiään. Okt:ssa asutaan. Ihan unelmanaapurit, annetaan olla toistemme rauhassa.

Olen vaihtanut yhden perheen kanssa numerot, olemme kastelleet kukat ja ruokkineet kissan heidän matkansa aikana ja he vastaavasti ovat tyhjentäneet postilaatikon, kun me olemme olleet reissussa. Lapset ovat hiukan eri-ikäisiä mutta leikkivät joskus pihassa. Sisällä emme toisillamme vieraile.

Yhteen taloon on juuri muuttanut uudet asukkaat eivätkä he vaikuta järin yhteydenpitohalukkailta. En ole nähnyt heitä pihassa kuin ruohonleikkuun verran. Käsi nousee kuitenkin.

Takarajan naapureita näkee myös todella harvoin, heidän kanssaan moikkailemme.

Yksi rajanaapuri on kiukkuinen pässi, joka uhkasi lakimiehellä, kun hoitoleikkasin raja-aitaa meidän puoleltamme (kuuluu kiinteistörasitteena puoliksi meille tämä yhteinen raja-aita). Hänen kanssaan ei morjestella.

Sitten tietä eteenpäin on pari taloa, joissa on meidän ikäisiämme ihmisiä, ja heidän kanssaan pysähdymme juttelemaan aina niitä näitä. Myös tien päässä on semmoinen herttainen vanha setä, jonka kanssa tykkään jutella. En kyllä tiedä juurikaan kenenkään nimiä, koska niitä ei tule koskaan kysytyksi.

En tiedä enkä tunne tästä talosta ketään. Tämä on ihan ok.

Olen 5 vuotta asunut tässä kerrostalossa ja nähnyt ehkä 4 naapuria.

Yleisellä tasolla.

T. Asiantuntia

Viriilinä miehenä on tullut käytyä tyhjämässä kassit naapurissa. Sillä tasolla tunnen.

Luomi navasta 8cm alaspäin, kohtalaisen hyvin tunnen.

Moikkaan jos tunnistan jossakn. Omassa pihassa arvaan, että tuon täytyy olla naapuri.

Tiedän heidän sukunimensä (lukee ovessa) ja suurimmasta osasta ulkonäön. Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen. 

Hymyillään kun tavataan. Muutaman lähimmän naapurin puh numerot ja soitellaan joskus kun asiaa tai muuten vaan kun puheripuli yllättää. Harvemmin kyläillään.

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla.

T. Asiantuntia

Lol.

Ja ilman j-kirjainta

En tunne ollenkaan. Miksi tutustuisin? Boomerit ja x-sukupolvi ovat rasittavaa seuraa. M28

Vierailija kirjoitti:

En tunne ollenkaan. Miksi tutustuisin? Boomerit ja x-sukupolvi ovat rasittavaa seuraa. M28

Varmasti, ja pyörit boomeri -palstoilla?

En tunne ollenkaan, muutin tähän vajaa vuosi sitten ja moikkaan jos näen jonkun rapussa.

Edellisessä talossa tunsin naapurit oikein hyvin, vaihdoin yhden naapurin palovaroittimeen patterin ja etsin toisen dementoituneen naapurin avaimia ja soitin hänen pojalle kun hän oli lukinnut itsensä ulos asunnosta.

Tervehdin naapureita ja olen kohdatessa muutenkin ystävällinen. En kuitenkaan tunne ketään enkä halua läheisempää tuttavuutta.. Tilanne on hyvä näin.