Mitä tehdä?

2 lasta, naimisissa 9 vuotta, tunnettu toisemme 14 vuotta



Vaimo ei jaksa, on kuulemma väsynyt kaikkeen. Ilmoitti, ettei rakasta enää.



Minä rakastan edelleen, haluan tehdä perheen eteen töitä.



Mitä minä voisin parantaa?



En ole jaksanut tehdä ruokaa kuten ennen. Vaimo on joutunut monesti tekemään viikonloppunakin ruuan. En ole edes viikolla saanut tehtyä ruokaa kuin harvoin, vaikka olen ollut kotona melkein kaksi vuotta (mitä nyt keväällä 3 kuukautta ja nyt kolmisen viikkoa, kun olen yrittänyt olla työkokeilussa).



En ole jaksanut siivota kunnolla, imuroida olen yrittänyt kerran viikossa. Tavarat vaan eivät ole minulla menneet omille paikoille vaan olen nostanut ne minne sattuu, jos edes olen nostanut.



Vaatteita en ole juurikaan pessyt, ellei siitä ole erikseen sanottu. Silloinkin monesti on ollut väärän värisiä keskenään koneessa.



Silittäminen on jäänyt kokonaan. Ennen silitin lakanat ja tyynynliinat. Nyt lakanoita ei silitä kukaan. Vaimo silittää tyynynliinat ja kaikki muut silitettävät.



Minua on vaikea saada minnekään kylään. En itse ehdota kyläilyä koskaan, tosin en juurikaan ole sitä aiemminkaan tehnyt.



Olen kylässä hiljainen ja syrjään vetäytyvä.



Käyttäydyn vaimon vanhempien luona huonosti, vaimon mielestä. En appiukon ja anopin mielestä (olen kysynyt).



En anna vaimolle tarpeeksi omaa aikaa. Tosin harvoin olen kieltänyt menemästäkään. Olen kyllä ollut myrtynyt kun hän on lähtenyt. Minä en ole käynyt moneen vuoteen kavereiden, joita minulle ei ole, kanssa missään.



Piha ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin on aiemmin ollut. Tavarat on hujan hajan terassilla eivät pysy siististi paikoillaan.



Tiskikonetta en ole jaksanut pyörittää, vaimo on joutunut illalla laittamaan päälle ja aamulla tyhjentämään. Tiskejä on ollut tiskipöydällä kun hän on aamulla herännyt tai tullu töiden jälkeen kotiin.



En ole aina antanut lapsille iltaruokaa (olen kylläkin usein kysynyt lapsilta onko nälkä nyt vai laitetaanko isompi iltapala). Tiedän kyllä, että lapset tarvitsevat säännöllisesti ruokaa, olenhan kokki ja sairaanhoitaja koulutukseltani.



En ole jaksanut, enkä ole kyennyt olemaan kiihkeä enkä kekseliäs rakastaja. Halut ovat olleet huonot eikä aina kyvytkään ole olleet kohdallaan.



Olen tehnyt tyhmän ja kalliiksi käyneen autokaupan. Kesäloma meni pilalle, eli sitä ei ainakaan vaimolle ollut. Loma meni kotona. Rahaa on mennyt niin, että nyt on ongelmia jo perusasioiden hoidossa.



En ole ostanut vaimolle yllättäviä lahjoja enkä kukkia. Aiemmin olen kukkia ostanut silloin

tällöin. Tosin aina olen miettinyt, että ajatteleeko vaimo minun käyneen vieraissa. Sitä en ole koskaan tehnyt vaikka hyviä tilaisuuksia olisi ollut.



Minut joutuu aina ottamaan huomioon kun jotain suunnittelee. Onko minulla huono vai hyvä päivä.



Tässä tilannetta minun näkökulmasta.



Mikä minä sitten olen?



Olen vajaa 40-kymppinen mies. Kärsin kroonisesta kivusta. Joudun syömään lääkkeitä kokoajan ja osa niistä on TODELLA voimakkaita, mikä vaikeuttaa selkeästi muistamista. Eikä lääkkeet helpota rakastajana olemistakaan.



Alkoholia käytä, enkä kulje baareissa. Tupakointia olen yrittänyt välttää, mutta välillä olen repsahtanut.



Jatkuva kipu vie suuren osan voimavaroistani. Eikä kipu anna myöten tehdä kaikkia asioita, ainakaan "normaaliin" tahtiin.



Kipeänä ei ole mukava käydä missään, ja kun olen kipeä koko ajan on sosiaalinen ympäristöni kutistunut olemattomiin.



En voi leikkiä lasteni kanssa niin kuin haluaisin. Mutta rakastan heitä aivan suunnattomasti



Olen joutunut jättämään työni, josta pidin paljon. Ja olen ollut jo pidemmän aikaa väliaikaisella työkyttömyyseläkkeellä. Ja sehän ei ole iso. Nyt on suuret paineet, että pystyisin tekemään työtä, jonka tekemistä yritän työkokeilussa. Jos en kykene, maailmani romahtaa aika pahasti. En osaa ajatella mitään työtä enää mikä voisi minulle sopia. Ajatus eläkkeelle jäämisestä alle 40 -vuotiaana ei ole mukava. Ja talous olisi sitten mietittävä kokonaan uusiksi.



Jaha, nyt lopetan vuodatuksen. Kiitos tänne asti lukeneille.



Tämän perusteella vaimoni, joka täällä pyörii, minut tunnistaa. Se ei minua haittaa, jos vaikka olisi hyötyä...